Yksi unohtaa palauttaa väliarvioinnin, toisella ei ole kynää kotona, kolmas huutaa saaneensa hulluuskohtauksen. Luokkahuoneen lapsista lähtee niin kova melu, että opettaja Assi Pulkkisen on korotettava ääntä.

On maanantai-iltapäivä, ja Merilahden peruskoulun 1. luokkalaisia väsyttää. Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että koko luokalla on keskittymisvaikeuksia. Joku voisi jopa puhua kaaoksesta.

Päät painuvat pulpettiin, kun opettaja lukee ääneen Seikkailujen Aapista. Tarina keskeytyy hetkeksi, kun yksi oppilaista menee piiloon valkokankaan taakse.


Mainos:


Pulkkisen esittämiin välikysymyksiin vastataan viiveellä, ja vastauksista kuulee, ettei kukaan ole oikein jaksanut kuunnella. Nyt on aika toimia. Opettaja laittaa musiikin soimaan. Yhtäkkiä koko luokka kailottaa yhteen ääneen:

"Muu, muu, muu, muu, maitoa! Lämmintä ja aitoa! Muu, muu, muu, muu, maitoa! Minä tahtoisin!"

Kun Pulkkinen seuraavaksi pyytää lapsia kiipeämään pulpetin päälle ja sitten piiloutumaan sen alle, luokkaan tulee vipinää. Vaikka tunnit noudattavat pitkälti opettajien yhdessä laatimia suunnitelmia, välillä on pakko rikkoa käsikirjoitus ja menettää kontrolli hetkeksi.

– Oppitunteja ei voi suunnitella kovin tarkkaan etukäteen. Ei voi tietää, mitä oppilaat ovat minäkin päivänä valmiita vastaanottamaan.

Toukokuussa 2019 Joensuun yliopistosta luokanopettajaksi valmistunut Pulkkinen ymmärsi jo opintojensa aikana, ettei teoreettinen koulutus anna täydellisiä eväitä käytännön työhön. Yliopistossa haasteista ja S2-oppilaista puhuttiin lähinnä ilmiötasolla.


Mainos:


– Kukaan ei sanonut suoraan, että tulet kohtaamaan näitä ongelmia. Opintojen harjoittelujakso suoritetaan normaalikoulussa, jossa kaikki on hienoa. Jos oppilaalta putoaa kynä, siellä on heti joku nostamassa sen. Se on se todellisuus, johon meidät opetetaan.

Mitä tulee keskiluokkaisten vanhempien koulushoppailuun, sitä harrastavat Pulkkisen mukaan myös vastavalmistuneet luokanopettajat. Hyvämaineisille alueille on tunkua, mutta Suomesta löytyy lukuisia paikkoja, jonne pätevistä opettajista on pulaa.

Itä-Helsingistä Pulkkinen kuuli niin ikään opettajana työskentelevän kaverinsa ansiosta. Haasteista huolimatta tai ehkä juuri niiden takia alue vaikutti kiinnostavalta. Työhakemuksia lähti ilmoille ympäri Helsinkiä, mutta lopulta paikka aukesi Kallahdesta. Pulkkiselle se tarkoitti muuttoa Vuosaareen.

Pulkkinen toivoo, että kouluissa hyödynnettäisiin nykyistä enemmän tieto- ja viestintäteknologiaa. Kuva: Jenna Lehtonen
merilahden peruskoulu
Muovailuvahasta on apua moneen tilanteeseen. Sen avulla voi harjoitella esimerkiksi kirjaimia. Kuva: Jenna Lehtonen
Aloittavalle opettajalle työyhteisön tuki on tärkeää, Pulkkinen miettii. Kuva: Jenna Lehtonen

Tasoerot jyrkkiä

Pohjois-Savosta kotoisin oleva Pulkkinen on kuusilapsisen perheen vanhin lapsi. Hän tottui jo varhain siihen, että opetti nuorempiaan. Isä ajoi puurekkaa, äiti oli kotona. Kaikille lapsille ei aina ollut aikaa eikä resursseja.

– En ole elänyt ylhäisessä keskiluokassa. Lisäksi yksi siskoistani on kehitysvammainen, ja toisella on pitkäaikaissairauksia. Ymmärrän sen, ettei kaikilla perheillä ole varaa. Jos jonkun oppilaan vanhemmat ovat iltaisin töissä, eivätkä voi auttaa lasta läksyjen teossa, en voi sanoa, että palkatkaa lastenhoitaja.

Etenkin 1. luokan oppilaista näkee, että tasoerot ovat jyrkkiä. Jotkut osaavat lukea ja laskea, toisille helppo yhteenlaskutehtävä on täysin mahdoton. Vanhempien kasvatusrooli korostuu silloin, kun lapsella on vaikeuksia. On perheitä, jotka hyysäävät lasta jopa liiankin paljon, mutta on myös perheitä, joissa lapsen etua ei ajatella lainkaan.

– Pitää muistaa, että lapsi ei ole vastuussa vanhempiensa työjutuista tai muista elämänvalinnoista.

Vaikka teoriassa kaikkien oppilaiden tulisi aloittaa samalta viivalta, käytäntö on osoittautunut toisenlaiseksi.

Pulkkisen luokalla puolet oppilaista on lähtöisin maahanmuuttajataustaisista perheistä. Suomessa syntyneet lapset sekä vanhempiensa äidinkieltä että suomea. Joillekin suomi on muodostunut vahvemmaksi kieleksi oman äidinkielen sijaan. Toisilla tilanne on päinvastainen.

Tuolloin on opettajan vastuulla huolehtia esimerkiksi siitä, että tietyt sanat tulevat ymmärretyksi. Sanat, kuten joulukuusi, mänty tai vispilä eivät välttämättä aukea kaikille lapsille.

Pahimmillaan kulttuurierot aiheuttavat ennakkoluuloja, väärinymmärryksiä ja jopa kahinoita, joiden selvittelyyn kuluu arvokasta opetusaikaa.

Pulkkinen kertoo, että esimerkiksi joululaulu, jossa mainitaan Jeesus, voi aiheuttaa muslimilapsessa kieltoreaktion. Islamin uskoiselle lapselle hänen äitinsä loukkaaminen on niin suuri erhe, että se voi aiheuttaa oppilaiden välisen nyrkkitappelun.

Moni asia konkretisoituu, kun 7-vuotias lapsi kävelee eteen ja kysyy:

"Oletko perussuomalainen?"

– Oppilaat kartoittavat toistensa kulttuuritaustoja. Kyllä täällä välillä saa kitkeä rasismia pois. Viime viikolla juuri selvittelin asiaa, jossa oppilas sanoi, ettei muslimin kaveri tarvitse olla.

Jos ei ole tottunut erilaisuuteen, eikä matkustellut juuri lainkaan elämässään, ennakkoluulot ja erilaiset asenteet voivat periytyä sukupolvelta toiselle. Pulkkinen nostaa omat vanhempansa esimerkiksi.

– Jos vanhempani tulisivat kauppakeskus Columbukseen, niin kyllähän heille voisi tulla sellainen fiilis, että he ovat ulkomailla, kun eivät he ole tottuneet monikulttuurisuuteen. Itselleni se on arkipäivää.

Iltapäivätunneilla kaikki oppilaat eivät enää jaksa keskittyä kuuntelemiseen.
merilahden peruskoulu
Pulkkisen luokalla oppilaita on yhteensä 16. Kuva: Jenna Lehtonen
"Haluaisin olla sellainen opettaja, joka rohkenisi kehittämään asioita", Pulkkinen sanoo. Kuva: Jenna Lehtonen

Riitoja ja läksyjä

Iltapäivän viimeiset tunnit lähestyvät loppuaan. Osa oppilasta on päässyt jo kotiin. Ennen vapauteen kirmaamista on muistettava kirjata läksyt ja hyvästeltävä opettaja. Luokan eteen kerääntyy jono. Muutama oppilas jää kiemurtelemaan pulpettiinsa. Ilmassa on vaikerointia. Jostain kuuluu huuto:

"Löikö mörkö sisään!"

Koska tasoerot ovat isoja, lähes jokaiselle oppilaalle annetaan yksilöllisiä tunti- ja kotitehtäviä. Lukemaan oppiminen tapahtuu neljässä eri opetusryhmässä. Pulkkisen mukaan viidennelle ryhmälle olisi tarvetta, mutta niin olisi monelle muullekin asialle.

– Se auttaisi, jos kouluun palkattaisiin sosiaalikasvattajia tukemaan lasten kasvatustehtävää. Toisaalta on turha opettaa mitään, jos lasten tunneasiat jäävät solmuun.

Yksi oppilasta kertoo ajautuneensa välitunnilla riitaan. Vieressä oleva Icehearts-toiminnassa mukana oleva kasvattaja täsmentää, että kyseessä oli tilanne, jossa yksi Pulkkisen oppilasta löi ikätoveriaan. Tällaiset tilanteet ovat juuri sellaisia, joissa lapsen olisi hyvä tunnistaa oma tunteensa ja nimetä se.

Pulkkinen on joutunut kohtaamaan omat keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteensa. Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Töitä olisi paljon enemmän, mihin virka-aika riittää.

Jos alkuopetuksesta puuttuu soittimet, sellaiset täytyy rakentaa itse. Jos siivooja ei ole käynyt luokassa, lattialta löytyy paperisilppua. Tietokoneita, iPadeja tai maalausalustoja ei riitä kaikille oppilaille. Luokkahuone ei ole täydellinen.

– Järjestelmällisyys ja loogisuus ovat tärkeitä asioita, mutta joskus niistä on osattava päästää irti. Muuten tulee mielenterveysongelmia. Päivittäin käy niin, että asiat menevät eri tavalla kuin on ajatellut niiden menevän. Joskus pitää vähän luovuttaa ja toimia niin, miten on aina ennenkin tehty.

Pulkkinen tekisi mielellään toisin.

"Toivoisin, että opettajankoulutuksessa huomioitaisiin se, että käytännön työelämässä opettaja ei tarvitse tiukkaa pipoa ja kympin todistusta." Kuva: Jenna Lehtonen

Keskeneräisyys kuuluu asiaan

Perinteisesti opettajaksi hakeutuu ihmisiä, jotka ovat menestyneet omalla koulu-urallaan. Pulkkisen mukaan opettajakoulutukseen valikoituu järjestelmällisiä ja tietyllä tavalla ajattelevia opiskelijoita, niin sanottuja keskiluokkaisia kympin tyttöjä.

– Pitää olla hyvä todistus ja lukupäätä. Sen lisäksi on oltava vastuullinen, huolehtiva ja reipas, jotta jaksaa ne opinnot. Auttaa, jos on hyvät sosiaaliset taidot.

Pulkkinen kertoo kyseenalaistaneensa opettajien koulutusvalinnan moneen kertaan valmistumisensa jälkeen. Hän käy itsensä kanssa jatkuvaa keskustelua siitä, sopiiko valmiiksi määrättyyn muottiin.

– Jos haluaisi muuttaa, kehittää, kokeilla tai keksiä, se vaatisi aika paljon epävarmuuden ja epäonnistumisten sietämistä eli luovuuden prosessia. Usein on niin, että opettajat eivät halua sitä kontrollia päästää käsistään.

Tällä hetkellä Suomessa käydään keskustelua siitä, miksi maastamme ei nouse riittävän innovatiivisia läpimurtoyrityksiä. Samaan aikaan koulumaailmassa karsitaan musiikin ja kuvaamataidon kaltaisia taito- ja taideaineita. Pulkkista se harmittaa.

Sivutoimisena valokuvaajana työskentelevä opettaja arvostaa taidetta ja luovaa tekemistä. Kun Pulkkinen pitää kuvaamataidon tuntia, oppilaat saavat itse päättää, minkä väriseksi lumiukon maalaavat.

– Alkukasvatuksessa tarvitaan systemaattisuutta, mutta en halua mennä siihen, että oppilaat kysyvät, mitä värejä he saavat käyttää. Se on ihan järkyttävää. En halua antaa mitään malleja, minkälainen lumiukon pitää olla. Kuvataiteessa lapsien täytyy oppia se, että ei haittaa, jos epäonnistuu. On otettava riskejä, testattava ja kokeilla.

Jotkut lapset itkevät, jos eivät osaa piirtää täydellistä kolmiota. Sitten on niitä, jotka sanovat:

"Tämä ei ole täydellinen, mutta ei se haittaa."

Merilahden peruskoulussa on yhteensä noin 850 oppilasta. Kuva: Jenna Lehtonen