Meri-Rastilassa asuva Veera Delarosa ihastui dancehall-kulttuuriin, rakastui jamaikalaiseen ja osti unelmiensa tanssihallin: "En olisi ikinä tehnyt ostopäätöstä selväjärkisenä"

Jenna Lehtonen    28 06 2020

Kesällä 2019 taksikuski otti Espoossa vastaan pinkkihiuksisen pienissä shortseissa olevan naisen, joka oli yltä päältä mullassa. Sitä oli valeltu niin kasvoille kuin polviin. Veera "Belle" Delarosa ei pitänyt omaa ulkonäköään mitenkään ihmeellisenä. Hän oli ollut kuvauksissa ja halunnut heittäytyä. Siinä kaikki.

Nuuksiosta lähtenyt taksi pysähtyi Teollisuuskadulle, Delarosan omistaman Viba Tanssihallin eteen. Ovella oli vastassa sekä isä että aviomies. Kun he näkivät Delarosan, molemmat järkyttyivät.

Faija kysyi, soittaako hän ambulanssin vai soitanko itse. En yhtään ymmärtänyt heidän huolta.


Mainos:


Vielä siinä vaiheessa Delarosa kuvitteli tulevansa töihin vastaanottamaan tanssikesäleirille saapuvia asiakkaita. Hän käveli muina naisina suihkuun, eikä ymmärtänyt läheistensä reaktiota. Sitten joku koputti suihkun oveen. Se joku oli ensihoitaja, joka yritti saada Delarosan matkaansa. Kun pyyntöä ei otettu kuuleviin korviin, tilanne eskaloitui siihen, että halli oli täynnä tanssitunnilla olleita oppilaita, kun Delarosa jutteli kovaan ääneen ensihoitajan kanssa kylpyhuoneessa. Lopulta apuun soitettiin poliisi.

Olin aika tiloissa, kun minut kannettiin ambulanssiin. Huusin tekeväni asiasta mediajutun ja heitin läppää siitä, että minua pidetään hulluna. En tajunnut, että siinä hetkessä olin sellainen. En tuntenut oloani sairaaksi, vaan loistavaksi.

Ambulanssimatkan aikana Delarosa pyysi ensihoitajia soittamaan Teflon Brothers -yhtyeen Hubba Bubba -kappaleen. Kokemus oli kaikille osapuolille surrealistinen.

Se oli toinen kerta, kun Delarosalla oli mania.

Muun muassa Jollaksessa, Laajasalossa ja Myllypurossa asunut tanssikouluyrittäjä ei haikaile keskustaan. "Unelmapaikkani olisi asua jossain Herttoniemessä." Kuva: Jenna Lehtonen

Harjoitteluun Jamaikalle

Lokit kirkuvat Meri-Rastilan matalien kerrostalojen yllä, kun elokuussa 30 vuotta täyttävä Delarosa kertoo elämästään. Joku voisi kuvailla sitä yhtä värikkääksi kuin kertojan hiuksia.

Itä-Helsingissä kasvanut Delarosa (os. Viitala) oli jo kouluvuosinaan sosiaalinen. Hän pärjäsi erilaisten ihmisten kanssa niin hyvin, että sosiaaliala tuntui luontevalta valinnalta lukion jälkeen. Delarosa pääsikin opiskelemaan sosionomiksi Helsingin Metropolia ammattikorkeakouluun, josta hän valmistui kiitettävin arvosanoin vuonna 2013.

Jo opiskeluaikoinaan Delarosa matkusti ensimmäisen kerran Jamaikalle. Syynä oli dancehall-kulttuuri ja sen musiikki, johon hän ihastui alun perin jo 18-vuotiaana Reggae Sundays -tapahtumissa, joissa soitettiin kyseisen genren kappaleita.

Kun koulussa tuli aika valita viimeinen harjoittelupaikka, suunta oli selvä. Delarosa suuntasi katseen Itä-Helsingistä Karibialle. Sitä ennen hän kävi tanssitunneilla oppiakseen dancehallista vielä enemmän. Harjoittelujakso paikallisessa lastenkodissa tuli ja meni, sydämen vei ghettojen ikioma dancehall.

Sen jälkeen tiesin, että paluuta ei ole. Aloin käydä Jamaikalla siitä lähtien. Halusin sinne koko ajan.

Ennen kuin Delarosa ymmärsi vaihtaa sosiaalialan kokonaan toiseksi, hän teki parin vuoden ajan töitä muun muassa lastenkodissa, päiväkodissa ja kehitysvammaisten ryhmäkodissa. Päivätyö naisvaltaisella ja vahvasti säännellyllä alalla ei kuitenkaan viehättänyt tekijäänsä tarpeeksi. Ongelmia alkoi ilmaantua viimeistään siinä vaiheessa, kun työpaikalla ei suhtauduttu Delarosan sivutoimisiin tanssiopettajan töihin kovin suopeasti. Iltatöitä ei ymmärretty.

En pystynyt vaikuttamaan omaan työhöni tarpeeksi. Esimerkiksi lastensuojelussa kaikki keskustelut piti raportoida, eikä mitään voinut tehdä eri tavoin. Se menee siihen, että työntekijät istuvat vain koneella raportoimassa. Työstä lähtee ihmisyyden voima. Miten voit kommunikoida tai auttaa, jos olet koko ajan muualla kirjoittamassa?

Vuonna 2016 Delarosa suoritti Nuorten yrittäjyyspajan, jonka päätteeksi hän perusti toiminimen. Tarkoitus oli ohjata ryhmäliikuntaa ja vetää tanssitunteja muiden omistamissa tanssikouluissa. Paine ulkopuolelta oli kova, sillä dancehalliin erikoistuneita opettajia ei ollut Suomessa kovin montaa. Vielä vähemmän sellaisia, jotka hakivat säännöllisesti vaikutteita lajin kotimaasta. Uuteen tulokkaaseen suhtauduttiin skeptisesti. Siitä syystä Delarosa kirjasi liiketoimintasuunnitelmaansa, että ainakaan viiteen vuoteen hän ei hankkisi omaa tanssikoulua.

Toisin kävi.

Veeran tunneilla ilmapiiri on kannustava ja rento. Kuva: Jenna Lehtonen

Tanssihalli löytyi Vallilasta

Kesällä 2018 Delarosa meni naimisiin jamaikalaisen Raphael Delarosan kanssa. Vielä tuolloin kukaan ei osannut aavistaa, että morsiamella oli meneillään hänen elämänsä ensimmäinen maniajakso. Kaikki tuntui mahdolliselta, ja arki oli onnellista.

Fiilis oli todella hyvä. Siinä oli sellainen uskoon tulemisen kokemus. Koin, että Jumala auttaa kaikessa. Näin merkkejä joka paikassa ja hankin uuden tatuoinnin käsivarteen.

Samana kesänä Delarosa lauloi Instagram Stories -videossaan dancehall-kappaletta, jossa haaveiltiin miljoonasta. Delarosa kirjoitti samaan yhteyteen, että käyttäisi summan omaan tanssistudioonsa, johon kaverit pääsisivät harjoittelemaan ilmaiseksi. Yksi tanssioppilas vastasi opettajansa viestiin yksityisviestillä. Siinä muistutettiin, että kaikki on mahdollista.

Koska Delarosa oli viestin lukemisen aikaan herkässä tilassa, ajatus oman tanssistudion ostamisesta ei tuntunut enää lainkaan mahdottomalta. Hän lähti viestin lähettäneen oppilaansa kanssa terassille, jossa keskusteltiin unelmasta, joka oli toteutettavissa. Tuokion päätteeksi Delarosa päätti, että seuraavana keväänä hänellä on oma tanssistudio.

Siihen asti tanssituntini olivat olleet aina lauantaisin. Sillä syyllä sain perusteltua ideani faijalle. En halunnut enää opettaa lauantaisin, eikä vuokratunteja saanut muille päiville.

Sopivaa tanssihallia ei pitänyt pitkään etsiä. Yhtenä päivänä unelmaa kohti kannustanut oppilas ilmoitti löytäneensä vaihtoehdon Vallilasta. Delarosa meni katsomaan paikkaa ystäviensä kanssa ja he kaikki vakuuttuivat siitä. Kaupat onnistuivat isän myöntämän lainarahan avulla. Utopistiselta tuntenut unelma kävi toteen.

Delarosa käy Jamaikalla nykyään säännöllisin väliajoin, yleensä puolen vuoden välein. Kuva: Jenna Lehtonen

Diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö

Tanssihallin remontoimiseen meni aikaa. Mitä pidemmälle syksyyn päästiin, sitä synkemmiksi Delarosan ajatukset muuttuivat. Kontrasti kesällä koettuun mielialaan oli suuri. Yöunet muuttuivat mahdottomiksi, eikä sängystä päässyt ylös ilman sydämen tykytyksiä ja käsien hikoamista. Oireet jatkuivat myös valveilla.

Delarosaa ahdisti ja hänen käytöksensä muuttui. Puheliaan ja suorapuheisen naisen käytös muuttui apaattiseksi. Edes musiikki ja tanssi eivät aiheuttaneet sitä hyvänolon tunnetta, johon Delarosa oli tottunut. Sitä, joka merkitsi kaikista eniten.

Sinä lokakuisena päivänä 2018, kun tuoreen tanssihallin omistajan käteen ojennettiin avaimet, Delarosa muistaa yrittäneensä hymyillä väkisin. Hän ymmärsi itsekin, ettei kaikki ole kunnossa. Olo oli outo.

Menin tanssihalliin ja lysähdin lattialle. Mietin itsekseni, mitä olen mennyt tekemään.

Tyhjän betonisalin keskellä ajatukset lähtivät laukkaamaan, mielen valtasi paniikki ja pakokauhu. Myöhemmin voimakas masennus syveni ja aiheutti fyysisiä oireita, joihin oli haettava apua. Samaan aikaan Delarosa mietti, mitä juuri perustetulle tanssikoululle käy, kun edes sen luotsaaja ei pysty vetämään omia tanssituntejaan, markkinoimaan muiden tunteja tai ylimalkaan hoitamaan yrityksensä asioita siivoamisesta laskujen hoitoon.

Ravasin julkisen puolen päivystyksessä moneen kertaan ja siinä välissä yksityisellä psykiatrilla. Sitten pääsin osastolle, jossa vietin muutaman viikon. Pahimmillaan lähdin ihan hirveässä olotilassa johonkin Ikeaan. Tanssihallin rakentaminen ja sisustaminen oli painajaismaista. Onneksi sain apua isältä ja parilta kaverilta.

Hoitojakson päätteeksi Delarosalla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Alle kuukautta myöhemmin, tammikuussa 2019, Viba avasi ovensa suunnitelman mukaisesti.

Sairaalassa itkin masentuneena tilannettani ja kerroin ostaneeni tanssihallin. Se tietysti kuulosti tosi pahalta, kun sanoin kuolevani velkavankeuteen. Toisaalta en olisi ikinä tehnyt ostopäätöstä selväjärkisenä.

Se, mitä sairaalassa ei osattu arvata, oli menestys. Viban tunnit varattiin täyteen alusta lähtien, ja liiketoiminta rullasi siitä huolimatta, ettei Delarosa ollut tehnyt yhtäkään laskelmaa tai Excel-taulukkoa. Vanhat oppilaat seurasivat perässä.

Stressi on sairaudelle myrkkyä. Siksi Delarosa haluaa vältellä sitä viimeiseen asti. Kuva: Jenna Lehtonen

Taustatanssijana Ruisrockin päälavalla

Nyt, kesällä 2020, Delarosa istuu taloyhtiönsä grillikatoksen penkillä rauhallisin mielin. Tanssihalli on selvinnyt koronapandemian aiheuttamasta lovesta, eikä mielialassa ole enää samanlaisia kuiluja kuin aiemmin. Lääkitys, terapia ja sähköhoidot ovat tepsineet sairauteen ja sen aiheuttamaan vakavaan masennukseen. Nykyään stressin vältteleminen on enemmän kuin tarpeen. Delarosa ei halua enää kuormittaa itseään liikaa.

Mieltä lämmittää myös se, että Raphael eli "Rafu" on pysynyt mukana elämän vuoristoradassa, vaikka Suomeen muuttaminen ei varmasti ole ollut helppoa. Pariskunta asuu kodissa, jonka parvekkeelta avautuu maisema lähimetsään. Luonto näyttelee tanssivan avioparin elämässä suurta roolia. Jos musiikki soi kotona liian kovalla, siitä seuraa ongelmia – naapurit ovat ansioituneet valittamisessa.

Kun Delarosa tapasi miehensä ensimmäisen kerran, hän oli hiljattain eronnut edellisestä suhteestaan ja perustanut yrityksen.

Olin Jamaikalla yksin vuonna 2016 ja lähdin katubileisiin. Rafu oli ensimmäinen tyyppi, jonka näin ja tiesin hänet tanssitunneilta jo vuodelta 2013.

Pian selvisi, että kyseessä ei ollut ennakkoluuloja vastaava tapaus, vaan jotain ihan muuta. Ihastus oli molemminpuolista, ja puolitoista vuotta myöhemmin kaukosuhde päättyi siihen, että Raphael muutti elämänsä naisen perässä Suomeen, tarkemmin sanottuna Itä-Helsinkiin.

Kokiksi opiskeleva tanssijamies on vaimonsa kertoman mukaan sopeutunut Suomeen hyvin, mutta paikallista ryyppäyskulttuuria ja yksinäisiä vanhuksia hän ei vieläkään ymmärrä.

Häntä harmittaa, kun vanhukset kävelevät yksin. Jamaikalla kaikki ovat samassa pihapiirissä.

Mitä tanssimiseen ja musiikin kuunteluun tulee, tällä hetkellä Delarosa saa niistä energiaa entiseen tapaan ja nauttii elämästään. Uransa huippuhetkiksi hän nimeää esiintymiset Ruisrockin päälavalta ja Apulanta-yhtyeen Jäähallin keikalta.

Juuri ennen koronaa suurin kesää koskeva ongelmani oli se, valitako koko kesä Jamaikalla vai puolikesää siellä ja Ilosaarirock Suomessa, Delarosa nauraa.

On uskottava siihen, että vielä tulee se aurinkoinen päivä, jolloin yrittäjä voi rentoutua Jamaikan auringon alla. Vähintään kuukauden.

Delarosa rakastaa Itä-Helsingin luontoa, varsinkin kesällä. Kuva: Jenna Lehtonen

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

-Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista toisiaan vaihtelevin välein seuraavat masennus- ja maniajaksot. Niiden välillä henkilö voi olla täysin oireeton, mutta saattaa myös kärsiä lievemmistä masennus- tai muista oireista.

-Maniassa olevan aktiivisuus, puheliaisuus, ajatuksen riento ja itsetunto ovat voimakkaasti kohonneet. Hänen unen tarpeensa on selvästi vähentynyt. Henkilöllä on eriasteisia suuruuskuvitelmia, ja hän on hajanainen ja keskittymiskyvytön. Usein hän tuhlaa rahaa arvostelukyvyttömästi, osallistuu kritiikittömästi kaikkeen vaaralliseen, on hyperseksuaalinen ja käyttäytyy sopimattomasti.

-Yli 90 prosentilla ensimmäinen sairausjakso ilmenee 15–35 vuoden iässä.

-Sairauden hallinnan perusedellytys on kyky hyväksyä alttiutensa sairastua toistuviin mania- ja depressiojaksoihin. Sairausjaksojen toistumista voidaan useimpien kohdalla olennaisesti vähentää tai jopa kokonaan estää asianmukaisella lääkityksellä tai elämäntapojen muutoksella.

Lähde: Terveyskirjasto

Jaa, jos kolahti:

UUSIMMAT

Itä-Helsingin oma media. 
Juttuja Kontulan ostarilta Kulosaaren Casinolle.

ITAHELSINKI.FI
+358 50 364 4480
[email protected]

linkedin facebook pinterest youtube rss twitter instagram facebook-blank rss-blank linkedin-blank pinterest youtube twitter instagram