Marjaniemi edusti Leila Koistiselle täysin tuntematonta seutua ennen kuin muutti sinne miehensä kanssa loppukesällä 2019. Nyt pariskunta asuu unelmakodissaan, joka toimii myös heidän työpaikkanaan.

Marraskuussa 2017 Leila Koistinen kaivoi kännykän taskustaan ja kuvasi automatkan Meripellontieltä Marjaniemeen. Videolla hän halusi varmistaa, ettei unohda ikkunasta avautuvaa maisemaa. Jo Puotilan leikkiniitty ja kiinnostavasta mutta täysin tuntemattomasta asuinalueesta kertova kyltti tekivät Itä-Suomen kasvattiin vaikutuksen. Luonnon läheisyyttä ei voinut olla huomaamatta.

Vielä tuolloin Marjaniemi edusti Koistiselle paikkaa, joka oli tuttu ainoastaan J. Karjalaisen kappaleesta. Sen sijaan kyydissä olleelle pikkusiskolle alue oli tutumpi. Siksi tämä osasi vinkata siskolleen rannassa sijainneesta kohteesta, joka vastasi kaikkiin Koistisen ja hänen Jouni-miehensä asuntohaaveisiin.


Mainos:


Emme edes tienneet, että sellainen talo oli myynnissä, emmekä olisi osanneet sitä itse etsiä.

Lupaavaa kotia mentiin katsomaan porukalla vielä saman päivän aikana. Perillä odotti tontti, jossa ei ollut vielä muuta kuin rakennusteline ja korkealla oleva keppi, joka viittasi tulevan lattian korkeuteen. Järvimaisemiin tottunut pariskunta puntaroi, näkisikö tulevasta olohuoneesta merelle.

Kaikki paikalla olleet vakuuttuivat näkemästään jo ensisilmäyksellä. Vaikka Kirsikkarinteen tontti ammotti tyhjyyttään, lopputuloksen saattoi kuvitella mielessään. Toiseen kerrokseen rakentuvaan taloon oli tulossa isot ikkunat, sopiva määrä neliöitä ja oma hissi. Kaikkea, mikä vastasi loppuelämänsä kotia etsivien Koististen kriteereihin. Leilan nivelrikon vuoksi tarkoitus oli löytää yhdessä tasossa oleva asunto, jossa portaiden määrä on minimoitu.

Teimme saman tien Jounin kanssa päätöksen, että otamme sen. Kuukautta myöhemmin meillä oli jo kauppakirjat kirjoitettu. Rakentaminen alkoi seuraavana keväänä.

Enää ei voinut muuta kuin odottaa.


Mainos:


Koistiset liittyivät paikalliseen talviuintiseuraan pian Itä-Helsinkiin muutettuaan. Kuva: Jenna Lehtonen
Lasitetulla terassilla tarkenee myös talvella. Kuva: Jenna Lehtonen
Vierailla ei ole kiire minnekään sen jälkeen, kun he näkevät Marjaniemenrannan maisemat. Kuva: Jenna Lehtonen

Naapurit tutuiksi

Ennen marjaniemeläistymistä Itä-Suomesta Leppävaaraan muutama vuosi sitten päätynyt yrittäjäpariskunta hankki väliaikaisen vuokra-asunnon mahdollisimman läheltä tulevaa taloaan. Uusi koti löytyi Aurinkolahdesta, hyvin läheltä Leilan Ramsinniemen rannassa asuvaa pikkusiskoa. Hänestä oli apua myös myöhemmin.

Siskoni kysyi, mitä aion tehdä takapihan kanssa. En ollut ostovaiheessa tajunnut, että se kuuluu meidän asunnolle. Siitähän nakkasi riemu. Mietin, voiko käydä niin hyvä tuuri, Koistinen kertoo.

Perheen tiibetinspanieleiden kannalta piha terasseineen oli ehdoton plussa. Mitä koiriin tulee, niiden ulkoiluttamisesta oli hyötyä jo ennen muuttoa. Koistiset olivat kaukaa viisaita ja päättivät tutustua tuleviin kotimaisemiinsa etukäteen. He pääsivät myös vaikuttamaan talon huonesuunnitelmiin, ja esimerkiksi kodinhoitohuoneesta tehtiin alkuperäistä isompi.

Seurasimme rakentamista tiiviisti. Kaikki työmiehet eivät ehkä tykänneet, kun tulimme niin usein ihmettelemään, Koistinen nauraa.

Hymyilemään altis nainen jäi suustaan kiinni useamman kerran ulkoiluttaessaan koiria tulevassa naapurustossaan. Osa viereisten talojen asukkaista tulikin tutuiksi jo hyvissä ajoin ennen muuttoa.

Olemme karjalaisia. Menen yleensä esittäytymään, jos tässä lähialueella on joku ulkona. Sanon, että olen Koistisen Leila ja asun tuossa talossa.

Leila on ensimmäiseltä koulutukseltaan hammasteknikko. Kuva: Jenna Lehtonen
Modernin hirsitalon yksityiskohdat ovat viimeistelty laadukkaasti – laattoja myöten. Kuva: Jenna Lehtonen
Lilo ja Coco tiibetinspanielit pitävät vahtia uudessa kodissaan. Kuva: Jenna Lehtonen

Marjaniemi yllätti monipuolisuudellaan

Vähitellen selvisi, että läheltä löytyy muutakin kuin juttukavereita, jyrkkiä ylämäkiä ja isoja puita. Automatkan päässä oli puutarhamyymälä Muhevaisesta kauppakeskus Lanternaan kaikkea, mitä 57-vuotias voi toivoa. Koistiset olivat löytäneet jotakin sellaista, mistä he eivät vielä muutamaa kuukautta aiemmin olleet tienneet mitään. Marjaniemi lunasti ulkoilmaihmisten toiveet jo hyvissä ajoin ennen muuttopäivää.

Virallisesti he vaihtoivat osoitteensa Aurinkolahdesta Marjaniemeen yli vuoden kestäneen odotuksen päätteeksi elokuussa 2019.

Nyt, marraskuussa, Marjaniemenrannalle on kohonnut hirsirakenteinen paritalo, jonka ohi on vaikea kävellä ilman ihastelua. Rakentamisesta vastasi Honkatalot, jonka toimintaa Koistinen kehuu yhtä ylistävästi kuin Kirsikkarinteen tonttien rakennusprojektin alun perin aloittanutta italialais-suomalaista pariskuntaa eli nykyisiä naapureitaan.

Tavoitteena on, että pihapiirissä juodaan lähitulevaisuudessa viiniä yhteisen pöydän ympärillä.

Lähtökohtaisesti naapuri on aina hyvä. Toivottavasti tähän viereen muuttaa samanhenkisiä ihmisiä, jotka hymyilevät paljon, Koistinen sanoo.

Hän tuntee esimerkiksi vastapäisen naapurinsa jo niin hyvin, että voi ilmoittaa tekstiviestillä, jos heidän autonsa takaluukku on jäänyt auki.

Marjaniemi
Marjaniemi oli täysin tuntematon alue Koistisille vielä muutama vuosi sitten. Kuva: Jenna Lehtonen
Puuartesaani Miikka Kotilaisen kädenjälki näkyy muun muassa saunassa. Kuva: Jenna Lehtonen

Tervetuloa kotitoimistoon

Kahden tiibetinspanielin ääni kantautuu eteisestä. Työhuoneessa puhutaan englantia, kun Leila kaataa lisää kahvia. Olemme vastavalmistuneessa modernissa hirsitalossa, jonka olohuoneesta näkee suoraan merelle. Näkymä aiheuttaa ensikertalaisessa yleensä jonkinlaisen reaktion. Harva poistuu paikalta pelkällä olankohautuksella.

Maisemaa ei pääse karkuun edes saunassa, sillä sen seinään on tehty niin ikään ikkuna. Vaikka ulkona on pimeätä ja harmaata, puurakenteisten seinien sisällä on lämmin ja kodikas tunnelma, jota edesauttaa talon emännän itään kallistuva murre. Sellainen, jossa naapureita ei kutsuta, vaan kututaan kylään. Koirien haukunnasta voi päätellä, milloin joku haluaa sisään.

Koististen asunto ei ole perinteinen koti. Se on myös työpaikka. Toimisto, johon saapuu vieraita niin viereisestä talosta kuin Joensuusta asti. Itä-Helsingissä sijaitsevaan kotitoimistoon tullaan mielellään palaveriin. Paikalle pääsee sekä omalla autolla että metrolla.

Leila mainitsee, että heidän parvekkeella on jo kokoustettu. Kun katsoo ympärilleen, on helppo ymmärtää, miksi vieraita ei ole liiemmin tarvinnut houkutella paikalle. Edes marraskuun koleus ei tunnu miltään, kun viipyilee terassilla hulmuavan tulisijan läheisyydessä.

Kaikki änkeävät meille. Täällä on käynyt isojen firmojen isoja pomoja Kauniaisista asti. Levitämme samalla tietoisuutta, että idässä voi asua näin. Mitä tällainen talo maksaisikaan Westendissä tai Haukilahdessa? Saman elämänlaadun voi saada täällä paljon edullisemmin.

Kun Leila julkaisi kodistaan ensimmäisiä kuvia sosiaalisessa mediassa, hänen kaverinsa kommentoi: "Tuo on sitä oikeaa elämää, jossa ei ole työtä ja vapaa-aikaa, vaan elämää. On tekemistä ja on palautumista. Miksi istua jonoissa, kun parempaakin voi tehdä."

Aamuruuhkat välttää, kun työmatka sängystä tietokoneelle on muutaman askeleen mittainen. Suunnilleen yhtä pitkä matka on myös porealtaaseen, jossa samppanjalasit kohoavat ilmaan lähinnä kirpeinä syysiltoina.

Kerran meillä oli siinä kynttilätkin palamassa, kun totesin Jounille, että ajattele, että jotkut ihmiset maksavat tästä. Jouni vastasi, että joo, kyllä mekin maksettiin.

Leila hyödynsi sisustussuunnittelija Seija Strandin apua huonekaluvalinnoissa. Kuva: Jenna Lehtonen
Leila pitää My lifestyle -nimistä blogia, jossa hän kertoo rakennusprojektin etenemisestä. Kuva: Jenna Lehtonen
Marjaniemessä asunut kukkakauppias osasi loihtia miljööseen sopivan kimpun. Kuva: Jenna Lehtonen
Viereiseltä tontilta paloi omakotitalo vuonna 2018, mutta tilalle on tulossa uutta. Kuva: Jenna Lehtonen

Rakkautta purjeveneessä

Leila ja Jouni ovat tehneet yhdessä töitä jo pitkään. Parin tarina sai alkunsa 1990-luvun puolivälissä, kun alaa vaihtamassa ollut Leila meni harjoittelijaksi tulevan miehensä yritykseen. Hyvää tekijää ei päästetty käsistä, ja pätevä harjoittelija vakinaistettiin nopeasti. Työnteko Jounin kanssa oli alusta lähtien luontevaa ja tiivistä. Niin tiivistä, että Leilan ollessa kesälomalla hänen puhelimensa soi.

Jouni soitti ja sanoi, että tässä on jotakin outoa, kun en ole siellä. Hän kysyi, lähtisinkö purjehtimaan.

Ensikertalaisena Leila pakkasi seitsemän kassia ja yhden untuvatäkin mukaansa. Varsinainen purjehdusreissu kesti viisi päivää, ja vuotta myöhemmin pari oli jo naimisissa.

Kun Koististen tekemisiä seuraa sivusta, työnjako tuntuu selvältä. Samalla kun toinen kestitsee vierasta, toinen lisää halkoja takkaan. Vaikka digimarkkinoinnin parissa työskentelevän pariskunnan työpisteet sijaitsevat rinnakkain samassa huoneessa, isoon taloon voi jopa hukata puolisonsa. Leila kertoo, että toisinaan miehen perään täytyy huhuilla, eikä pelkkä "Olen täällä" -huuto välttämättä auta. Silloin pitää tarkentaa, missä huoneessa on. Tilaa nimittäin riittää.

Hirsitalon uumenista löytyy hissin, kamiinan, kodinhoitohuoneen ja porealtaan lisäksi myös isot terassiparvekkeet, viinikellari ja piha, jossa riittää perheen koirille nuuhkittavaa. Mihin tahansa huoneeseen käveleekään, työnjälki ja sisustus on huoliteltua. Koistinen kertoo, että hän hyödynsi sisustussuunnittelija Seija Strandia miettiessään huonekaluvalintoja. Myös puuartesaani Miikka Kotilaisen kädenjälki näkyy useammassa huoneessa. Unelmakodissa ja -työpaikassa viihtyy myös marraskuun pimeydessä.

Ei täältä tarvitse lähteä lomalle. Koti voi olla se unelmien paikka, Koistinen kiteyttää.

Hänelle on helppo nyökätä. Marjaniemi on lunastanut paikkansa.

Leila Koistinen
"Marjaniemessä asuu älyttömän mukavia ihmisiä", Leila sanoo. Kuva: Jenna Lehtonen