Itä-Helsingin läntisellä puolella sijaitseva Herttoniemi on kuin oma pieni kaupunkinsa.
”Jos sä joskus saavut Herttoniemen metropoliin,” laulaa rap-artisti Ruudolf.
Sellaiselta Herttoniemi hiljalleen alkaa vaikuttaa, kun katsoo noin seitsemän kilometrin päässä keskustasta sijaitsevan Itä-Helsingin kaupunginosan nopeaa kehitystä. Mistä Herttoniemi sitten oikein kehittyi ja miksi? Niin, ja miksi?
Kehityksen avain on ollut kaupunginosan palveluiden ytimeksi muodostunut osa-alue nimeltä Herttoniemenranta. Vielä ennen vuotta 1992 kyseinen alue oli lähes pelkkää öljysatamaa ja tunnettiinkin kuvaavammin nimellä Herttoniemen satama. Jo vuonna 1937 käyttöönotetun sataman ja Oulunkylän välillä kulki Viikin kautta vanha Herttoniemen satamarata, jota pitkin kuljetettiin teollisuusyritysten kuljetuksia pääradan ja sataman välillä. 1960-luvulla kokeiltiin matkustajakäyttöäkin, mutta vähäisen kysynnän vuoksi hanke todettiin nopeasti epäonnistuneeksi. 1980-luvulla rataliikenteen alueelle palautti metro.
Nyt Herttoniemenranta on yksi Itä-Helsingin – ja samalla koko Helsingin – halutuimpia ja trendikkäimpiä asuinalueita, ja se näkyy sen hintakehityksessä. Vuonna 2022 keskimääräinen neliöhinta koko Herttoniemen alueella on Kiinteistömaailman laskurin mukaan ollut 5774 € eli jo Helsingin keskiarvoa kalliimpi.
Alueelle palvelevat nykyisin myös ostoskeskus Hertsi sekä Herttoniemen liikenneympyrän tuntumassa monet vanhemmat klassikot kuten esimerkiksi hampurilaisistaan kuuluisa Treffipub.
Länsi-Herttoniemessä omakotitalot viedään käsistä
Herttoniemi on kuitenkin yhä paljon muutakin kuin vain Herttoniemenranta. Helsingin 43. kaupunginosan alueella sijaitsevat suhteellisen tuoreen ranta-asuinalueen lisäksi myös vanhemmat osa-alueet Länsi-Herttoniemi, Herttoniemen yritysalue ja Roihuvuori.
Länsi-Herttoniemi onkin nimenomaan se alue, joka perinteisesti tavattiin yhdistää sanaan Herttoniemi, kun ranta oli vielä pelkkää satamaa. Suurilta osin 1950-lukulaisista kerrostaloista ja tyylikkäistä vanhoista omakotitaloista koostuva Länsi-Herttoniemi on luonnon helmassa lepäävä asuinlähiö, jonka asukkaat löytävät toistuvasti postilaatikoistaan kiinteistönvälittäjien kortteja, joissa kerrotaan motivoituneiden ostajien etsivän alueelta kotia. Erityisesti omakotitaloista on muodostunut suorastaan pieneen lottovoittoon verrattava herkku, sillä niitä on tarjolla harvoin ja silloinkin ne viedään käsistä.
Toinen Herttoniemen metroasemista, Siilitie, sijaitsee Länsi-Herttoniemessä aivan legendaarisen Siilinpesä-ravintolan vieressä. Varsin ymmärrettävistä syistä asemalle on päätetty antaa poikkeuksellisesti kadun eikä asuinalueen nimi. Olisi äärimmäisen hämmentävää, mikäli metrokartalla tosiaan lukisi ensin Herttoniemi ja seuraavana asemana itään päin Länsi-Herttoniemi.
Kulkemalla ylös viettävää Siilitietä löytää myös kukkulalle, jossa sijaitsee käsikirurgiaan ja yläraajaortopediaan erikoistunut Herttoniemen sairaala.
Roihuvuori on entinen Itä-Herttoniemi
Herttoniemen yritysalue on tuttu erityisesti monille autoilijoille, sillä alueella palvelee valtava määrä myyntiliikkeitä ja huoltamoita, mutta yritysalueen itäpuolelta löytää vielä yhden kaupunginosan osa-alueista, jonka nimessä sanaa Herttoniemi ei esiinny ollenkaan – enää. Kyseessä on tietysti legendaarinen Roihuvuori, joka 1950-luvulle asti tunnettiin Itä-Herttoniemenä.
Strömsinlahden ja Porolahden rannalle rakennettu rauhallinen ja viihtyisä alue pitää sisällään sekä kerrostaloista koostuvan palvelukeskittymän että veden äärelle rakennetut omakotitalot ja vanhat kartanot. Roihuvuoren ja Herttoniemen yritysalueen erottaa toisistaan vihervyöhyke, johon ihmiset kokoontuvat innokkaasti keväisin, kun Roihuvuoren kuuluisan kirsikkapuiston puut kukkivat.
Roihuvuori on monella tapaa Itä-Helsingin moninaisen maineen ilmentymä. Yhtäältä alue on vehreä ja kutsuva puutarhoineen, puistoineen ja kartanoineen. Toisaalta taas useimmat ulkopaikkakuntalaiset tunnistavat sen aivan varmasti paljon paremmin Avaimen säkeistä:
”Roihu–vuori, pommit tippuu!”
