Kontulasta löytyy Helsingin vanhin skeittihalli, jossa tehdään nuorisotyötä temppujen ohella. Kesän aikana hallin kalusteita uusitaan, Kivikko saa uuden skeittipaikan ja Roihuvuoren Tuhkimopuistoon valmistuu skeittiparkki vuosien työn jälkeen. Miten skeittikulttuuri idässä voi ja miten se on muuttunut vuosien varrella?
Kontulan ostoskeskuksen takanurkalla on ovi, johon harva kiinnittää huomiota. Oven takana pitkät portaat kaartavat maan alle viileään tunneliin, josta löytyy Suomen suurin sisäskeittihalli. Portaiden alapäässä nuoriso-ohjaaja Erkki Paukku laskee mäyräkoiranpentu Toven maahan ja jatkaa käytävää pitkin kohti hallia.
Skeittihalli on Paukulle tuttu jo vuodesta 2007, jolloin hän skeittasi siellä ensimmäistä kertaa. Eikä Kontulakaan mikään tuntematon paikka ole. Paukku on kasvanut ja käynyt koulunsa alueella, ja vaikka nykyään hän asuukin muualla, on työpaikalle itään silti mukava tulla.
Skeittauksen Paukku aloitti ensimmäisen luokan aikaan, jolloin hän oppi perustemput, mutta nopeasti koripallo vei kiinnostuksen. Toden teolla skeittaus alkoi 12-vuotiaana, kun koripallo jäi taakse sen muututtua kilpailullisemmaksi ja treenejäkin oli jo neljä kertaa viikossa.
– Silloin ei ollut mikään varsinainen skeittibuumi päällä. Olin tosi urheilullinen ja muistan kommentteja esimerkiksi liikunnanopettajalta, että pitäisikö sitä aloittaa jokin "oikea" harrastus. Skeittaaminen ei ole ikinä ollut mitenkään järjestäytynyttä, ja varmaan siksi kaikki eivät nähneet sitä harrastuksena, jossa voisi jotenkin pyrkiä eteenpäin ja askel askeleelta paremmaksi, Paukku muistelee.
Kontulan alueelta löytyi jo silloin useampi skeittiparkki, jotka tulivat Paukulle tutuksi. Kurkimäessä oli miniramppi ja isompi vertti, Kontulan skeittihalli oli toiminnassa ja sitten oli viha-rakkaussuhteen sävyttämät Kessat, eli virallisemmin Kontulan Kelkkapuiston parkki.
– Siellä oli Suomen tai jopa Pohjoismaiden isoin Rhino-parkki (Rhino on skeittiparkkivalmistaja). Se oli lähin ja paskin parkki, koska kalusteet olivat liian isoja, enkä niitä aluksi pystynyt skeittaamaan ollenkaan, mutta silti siellä tuli käytyä. Nykyään Kessoilla on ihan laadukas iso betoniparkki.
Harrastuksen kautta töihin
Nuoriso-ohjaajan ammatti ei ollut Paukun ykkösvalinta, eikä oikeastaan edes mahdollisuus, jota hän olisi miettinyt. Paukku opiskeli merkonomiksi kaksoistutkintolinjalla, mutta huomasi jo koulun aikana, ettei hän niitä töitä halua oikeasti tehdä. Hän alkoi katselemaan ympärillään olevia aikuisia ja skeittihallin ohjaajat pistivät silmään.
– Se oli varmaan siistein duuni, mitä sillä hetkellä pystyi keksimään ja kyselin sitten, miten olivat hommiin päätyneet. Olin melko ujo, mutta ajattelin, että kyllä tämä varmaan toimistoduunit tai raksahommat voittaa.
Paukku ei tiedä tarkalleen, miten skeittihalli alun perin päätyi nuorisotyön hoidettavaksi, mutta hän on kiitollinen siitä, että niin kävi, ja halli pystyy tarjoamaan kunnon puitteet harrastamiselle. Helsingissä on hänen mukaansa asiat hyvin myös ulkoskeittiparkkien osalta. Tämän kesän aikana Kontulan halliin rakennetaan uusi pooli, Kivikon liikuntapuistoon rakennetaan paikallinen skeittipaikka ja Roihuvuoren Tuhkimopuistossa skeittipaikan rakennustyöt etenevät viimein.
Yhteisön voima
Leikkipuisto Tuhkimon virallinen toiminta Roihuvuoressa loppui vuonna 2008, kun leikkipuistorakennuksessa havaittiin sisäilmaongelmia. Sen jälkeen Roihuvuorelaiset alkoivat itse pyörittää leikkipuistotoimintaa, ja samalla kuivaksi jääneeseen lasten uima-altaaseen alkoi ilmestymään itse tehtyjä skeittiparkin osia.
– Yritimme jo silloin saada lupia skeittiparkille, mutta kaupungin puolelta tuli vain selityksiä, miksi se ei olisi mahdollista, skeittilaudat voisivat lentää sivullisten päälle ja sen sellaista, muistelee Roihuvuoriseuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä.
Skeittiparkki oli jo ensimmäisessä kaupungin osallistavan budjetoinnin äänestyksessä, mutta läpi parkin rakentaminen meni vasta toisella kerralla, kun ehdotuksessa oli mukana koko leikkipuiston uudistaminen. Skeittiparkki onkin hyvä esimerkki siitä, miten paikallisten harrastajien ja kaupunginosan asukkaiden aktiivisuudella voidaan saada muutosta aikaan.
– Täällä oli alusta alkaen skeittareita Roihuvuoresta ja muualta idästä, ja seuran puolelta autoimme esimerkiksi tarjoamalla varastotiloja työkaluille, sähköt työhön ja yritimme olla virallisena osapuolena kaupungin kanssa toimiessa, Mikkelä kertoo.
Skeittaus sopii Mikkelän mukaan hyvin suvaitsevaan Roihuvuoreen, jossa on tavattu lähteä heti mukaan tukemaan, jos paikalliset jonkin idean saavat. Skeittiparkki yhdistää myös ikäluokkia puistossa, johon mahtuu niin hiekkalaatikolla leikkiviä, skeittareita kuin vanhempaakin väestöä, joita varten puistoon on suunniteltu keinuja ajanviettoon.
– Osa skeittareista oli aktiivisia Roihuvuoriseurassa esimerkiksi Hanami-juhlien kanssa jo ennen skeittiparkkia, ja samalla tavalla verkostoitumalla voidaan saada monenlaista pöhinää aikaiseksi. Kun tuodaan yhteen erilaisia ihmisiä samalta alueelta toimimaan yhteisten asioiden eteen, se ruokkii verkostoja ja erilaisia projekteja pääsee syntymään, Mikkelä toteaa.
Skeittaus työkaluna
Erkki Paukun aloittaessa skeittaamisen harrastajaporukka koostui hänen mukaansa enemmän kaikenlaisista "hulttioista", jotka eivät sopineet muualle. Siihen kuului tietty ulkopuolisuus, tai sellainen oli ainakin hänen kokemuksensa.
– Nykyään kaikenlaiset nuoret skeittaavat ja se nähdään ihan oikeana harrastuksena. Eroa on myös nuorten skeittarien käyttäytymisessä – tavallisella nuorisotalolla saa koko ajan olla valppaana riitojen tai tappelun varalta, täällä hallilla ei ole ollut tappelua varmaan kahteenkymmeneen vuoteen, hän toteaa.
Kun mukana on harrastus ja tekemistä, ylimääräinen häslinki häviää ja kontaktin ottaminen nuoriin onnistuu ihan eri tavalla kuin tavallisella nuorisotalolla. Ennen kun Paukku loukkasi polvensa, hän skeittasi paljon nuorten kanssa. Skeitatessa on paljon kommunikaatiota, kun kannustetaan tai hakataan lautaa maahan tempun onnistuessa.
– Skeittaus on vain yksi nuorisotyön työkalu, jonka itse handlaan ja mihin täällä hallissa keskitytään. Se on hauskaa ja se toimii hyvin. Kun en itse ole nyt pystynyt skeittaamaan, niin olen pelannut paljon shakkia junnujen kanssa. Se on auttanut tutustumaan eri nuoriin ja kannustanut lisäämään omaakin osaamista.
Siitä huolimatta, että Kontulassakin on ollut skeittihalli yli 20 vuotta ja vieressä nykyisin laadukas Kessan parkki, niin Itä-Helsingistä tulee Paukun mukaan todella vähän skeittareita. Vaikka kolme polvileikkausta tapaturmien takia estää nyt Paukun skeittaamisen, halu laudan päälle pysyy, ja hän kannustaa myös muita kokeilemaan.
– Skeittaaminen on ensinnäkin hauskaa, mutta sen lisäksi samojen temppujen hinkkaaminen siihen asti, kunnes ne osaa, heijastuu myös esimerkiksi koulunkäyntiin. Se opettaa kärsivällisyyttä ja sietämään epäonnistumisia. Ja skeittaaminen on myös hyvää liikuntaa.
