Kulttuurikeskus Stoa tunnettiin vuoteen 1993 asti Itäkeskuksen monitoimitalona. Nyt 40 vuotta täyttävää rakennusta odottaa mittava perusparannus, joka tulee tuplaamaan pinta-alan ja muuttamaan lähiympäristöä. Stoan ensimmäinen ja nykyinen toiminnanjohtaja uskovat, että talon historiallinen henki säilyy myös tulevaisuudessa.
Mainos: Helsingin kaupunki ja kulttuurikeskus Stoa
Vastassa oli betonimöhkäle. Se oli ensimmäinen kerta, kun Irmeli Niemi käveli Itäkeskuksen monitoimitalon työmaalle. Kaikki oli vielä kesken, suunnitelmia myöten. Samaan aikaan Turunlinnan toisella puolella rakennettiin Pohjoismaiden suurinta kauppakeskusta, ja Itäkeskuksen metroasema oli juuri valmistunut.
– Silloin minua alkoi vähän pelottaa, Niemi nauraa.
Talon entinen toiminnanjohtaja kertoo muistojaan menneestä siihen tahtiin, että Helsingin vanhimmasta alueellisesta kulttuurikeskuksesta voisi kirjoittaa paksun historiikin. Niemen työura Itäkeskuksen monitoimitalossa alkoi virallisesti jo joulukuussa 1983, vaikka varsinaisia avajaisia vietettiin vasta seuraavan vuoden syksyllä. Ensimmäisinä kuukausina huoltomies oli yleensä johtajaa aamuisin vastassa jo bussipysäkillä. Töitä riitti.
Talon vihkiäisten aikaan Helsingin Sanomat kirjoitti uutuuttaan kiiltävästä rakennuksesta, joka palveli 120 000 itähelsinkiläisen kulttuuritarpeita. Enää ei tarvinnut lähteä keskustaan asti. Lehtijutussa monitoimitaloa kuvailtiin korkeatasoiseksi kaamoksen kansan Pompidou-keskukseksi, jossa kynnys kulttuurin ja harrastuksen pariin oli rakennettu mahdollisimman matalaksi.
– Minusta oli aikoinaan tyrmistyttävän huono ajatus, että täällä olisi ollut pelkästään teatteria. Ajattelin sitä asukkaiden kannalta, en taiteen leviämisen. Mitä suuri yleisö olisi siitä saanut, Niemi kysyy.
Laadusta ei tingitty esitysten eikä hankintojen suhteen. Korkean tason varmistivat talossa esiintyneet ammattilaiset. Tuore toiminnanjohtaja luotti arkkitehdin visioon ja halusi noudattaa esimerkiksi kalustesuunnitelmaa.
– En hyväksynyt mitään halvempia malleja, vaan hankimme tänne suomalaista designia. Se oli tavallaan esteettisen kasvatuksen alku, kun ihmiset tulivat taloon.
Nyt, lokakuussa 2024, eteisaulan design-huonekalut ovat enää muisto, mutta kulttuuritalon henki on säilynyt näihin päiviin asti melko muuttumattomana. Vain nimi on välissä vaihtunut.
Entinen monitoimitalo tunnetaan nykyään kulttuurikeskus Stoana, joka juhlii 40-vuotista taivaltaan 24.10.–2.11. Luvassa on erilaisia tapahtumia tanssiesityksistä työpajoihin, eikä talon käytävillä ja näyttelytilojen ympärillä voikaan olla törmäämättä touhuaviin tahoihin.
Teatterisali täyttyy vedellä
Luonnonvalo lankeaa ravintolasalin ikkunoista sisään ja valaisee katosta roikkuvan Jukka Mäen teoksen. Se on riippunut samalla paikalla yhtä pitkään kuin seurusteluparvekkeilla on istunut väkeä. Punatiilistä lattiaa pitkin kävelee ihmisiä kirjastoon ja työväenopistoon.
Pimenevien syysiltojen aikaan Stoa toimii yhä kuin perhosvalo, joka houkuttelee paikalle niitä, jotka uskaltavat katsoa kohti. Talon arkkitehtuuri ja avarat tilat ovat säilyttäneet arvonsa näihin päiviin. Etenkin teatterisalille satelee kiitosta kuin ennen vanhaan. Samaa tilaa ovatkin vuosien varrella hyödyntäneet niin tanssijat, näyttelijät, tv-alan ammattilaiset kuin muusikot.
Vaikka vuosikymmenet ovat välissä vaihtuneet, kulttuuritalon laajalle levinnyt toimintamalli on yhä samanlainen kuin vuonna 1984. Asioipa sitten kirjastossa, työväenopistossa tai nuorisotiloissa, saman katon alta löytyy jokaiselle jotakin.
– Uskon, että erilaiset toimijat, tekijät ja kaupunkilaiset löytävät talon mahdollisuudet myös tulevan perusparannuksen jälkeen. Taide ja kulttuuri ovat täällä jatkossakin voimakkaasti läsnä, Stoan nykyinen johtaja Antti Sarpo sanoo.
Sekä hän että Niemi nimeävät yhdeksi palkitsevimmaksi tunteeksi sen, kun sali täyttyy ihmisistä. Viime vuosina Stoan vetonaulana ovat toimineet esimerkiksi Itäkuskus stand up -illat, joita on kuvailtu jopa ilmiöksi. Niemen kaudella vastaavan yleisöryntäyksen sai aikaan Helsingin kaupunginteatterin esittämä Henrik Tikkasen Viimeinen sankari -näytelmä. Monipuolinen tarjonta läpi vuosien on taannut sen, että talo palvelee erilaisia ihmisiä taaperoista eläkeläisiin.
– Täällä oli hiljattain esimerkiksi Kontula Electronic -tapahtuma. Talossa oli aivan huumaava meininki, jossa itähelsinkiläisyys näkyi aika tyylikkäästi.
Yli 40 vuotta sitten tehty ratkaisu mahdollisimman monipuolisesta ja elävästä kulttuuritarjonnasta on osoittautunut Sarpon mukaan oikeaksi. Siksi Stoassa nähdään vakituisen teatterin sijaan vierailuesityksiä, ja perheen pienimmille järjestetään ohjelmaa sirkusesityksistä discoihin.
Tulevan juhlaviikon aikana isossa salissa saadaan nauttia esimerkiksi kansainvälisesti palkitun MimoArt Companyn näyttävästä PIPES & HOSES -teoksesta, joka tulee täyttämään teatterisalin lattian vedellä. Toisin oli silloin, kun maankuulu näyttelijä Ritva Valkama hautautui samaisessa salissa hiekkakasaan.
Parkkialue muuttuu puistoksi
Stoan historia ja nykyhetki kietoutuvat sulavasti yhteen, kun Niemi ja Sarpo juttelevat keskenään. Pitkälle on päästy lankapuhelimista, tupakansavun täyttämistä toimistohuoneista ja niistä päivistä, kun monitoimitalon toiminnanjohtajan ovelle ilmestyttiin etsimään vähän toisen näköistä johtajaa.
– Kerran eräs mies tuli ovelleni hirveän hämillään ja kertoi tulleensa tapaamaan toiminnanjohtajaa. Vastasin, että terve vaan, tässä hän on. Se herätti vähän huomiota, kun olin nuori nainen. Johtajan odotettiin olevan mies.
Aloittaessaan Niemi oli 35-vuotias filosofian maisteri ja Suomen ensimmäinen kulttuuriohjaaja, muun muassa. Kuvaava esimerkki modernista johtamistyylistä nousee esiin, kun Niemi kertoo tarinan kokolattiamatoista. 1980-luvulla niitä haluttiin kaikkialle, myös kirjastoon ja työhuoneisiin.
– Minä sanoin työmaakokouksessa, että minun huoneeseeni tulee parketti. Haluan, että korkoni kopisevat, kun tulen huoneeseen.
Niin myös kävi.
Nähtäväksi jää, millaisia toiveita vuonna 1979 syntynyt Sarpo esittää tulevaisuudessa, kun 40 vuotta täyttävän Stoan uudistus alkaa. Näillä näkymin mittava perusparannus- ja laajennushanke käynnistyy vuonna 2028.
Kaupunkilaisia on osallistettu uudistuvan kulttuurikeskuksen suunnitteluun alusta saakka. Viime syksynä Stoassa järjestettiin esimerkiksi Tulevaisuuslaboratorio -niminen hanke, jonka avulla kerättiin tietoa asukkaiden ajatuksista, ideoista, haaveista ja toiveista.
Siellä missä nyt on parkkipaikkoja, nähdään tulevaisuudessa uusi puisto sekä Stoan laajennusosa, jonka myötä rakennuksen pinta-ala tuplaantuu.
– Perusparannus tulee tarpeeseen. Remontin myötä tiloistamme tulee entistä monikäyttöisemmät. Samalla tekniikka päivitetään tähän päivään. Stoan henki tulee kuitenkin varmasti säilymään uudistuksen jälkeenkin. Talon pitkää historiaa haluamme kunnioittaa ja vaalia, Sarpo kiteyttää.
