Puotilan kesäteatteri toimii jo kymmenettä kesää. Lavalla nähdään tänä kesänä sekä lastennäytelmä että aikuisten esitys, jota tekijöiden mukaan ”ei suositella” alle 18-vuotiaille. Ohjaaja Annukka Valo avaa jutussa poikkeuksellisia ratkaisuja tarkemmin.
Tiesitkö, että Puotilan kartanon pihapiirissä toimii jo kymmenettä kesää peräkkäin oma pieni kesäteatterinsa?
Puotilan kesäteatteri on pieni ja kursailematon, mutta kaksi suomalaisille tärkeää mukavuustekijää on hoidettu kuntoon: katsomo on sateen varalta katettu, ja anniskeluoikeudet löytyvät. Ohjelmistossa nähdään kesän aikana sekä Tomi Kontion lastennäytelmä Koira nimeltään Kissa että varsinainen vetonaula: Riikka Suomisen kirjoittama seksiä ja parisuhdetta käsittelevä komedia Suhteellisen vapaata. Tähän jälkimmäisenä mainittuun näytelmäänkin on toki pääsy kaikilla halukkailla asiakkailla, mutta työryhmä varoittaa, että teosta ei suositella alle 18-vuotiaille.
Hetkinen. Nyt kuulostaa kieltämättä varsin erikoiselta ratkaisulta kesäteatterin lavalle. Eikä Suhteellisen vapaata -näytelmän ohjaaja Annukka Valo yhtään ihmettelekään, miksi asia herättää kysymyksiä. Hän johdattaa meidät teatterin lavasteisiin ja avaa näitä poikkeuksellisia ratkaisuja.
Pientä viehättävää teatteria ovat koko kymmenen vuoden ajan luotsanneet pääosin samat ihmiset. Karo Lauronen on perustanut teatterin yhdessä kollegansa Samu Loijaksen kanssa ja työskennellyt sen toiminnanjohtajana alusta alkaen. Valon kanssa Lauronen puolestaan perusti taiteilijaryhmä Vimma kollektiivin, joka tuo kesäteatteriin nyt toista kesää aikuisemmalle katsojakunnalle suunnatun näytelmän.
Käykin nopeasti ilmi, että tiiviin taiteilijatiimin lisäksi Lauronen ja Valo ovat myös pariskunta. Valo hieman naurahtaa kertoessaan:
– Se miten olen tänne Puotilan kesäteatteriin päätynyt ohjaajaksi, liittyy aika läheisesti Karoon. Olemme tavanneet toisemme täällä, kun tulin katsomaan erästä esitystä. Hänen vanavedessään ajauduin sitten myös ohjaamaan.
Keskiluokkainen aviopari ja onneton seksielämä
Keski-Pohjanmaalla syntyneellä Valolla on Puotilaan kuitenkin muitakin yhteyksiä kuin pelkkä teatteri. Hän on nimittäin asunut aivan kartanon lähinaapurustossa Rantakartanontiellä. Viime vuonna, kuuden vuoden asumisen jälkeen, hän muutti toisaalle, mutta muistot ovat yhä lämpimät.
– Asuin ennen Puotilaa Kalliossa, mikä sopi silloiseen alle kolmikymppisen ihmisen elämään oikein hyvin, mutta aloin kaivata kodinomaisempaa ja yhteisöllisempää miljöötä. Eräs puotilalainen ystäväni onnistui vakuuttamaan minut alueesta, ja löysinkin sitten etsimäni juuri täältä.
Monessakin mielessä, nähtävästi.
Mutta miksi juuri tällainen näytelmä? Istuuko tällainen moderni ja kokeileva aihe rustiikkiseen ympäristöön, jonka kaltaisissa on yleensä totuttu näkemään turvallista puskafarssia tai pitkään toistettuja kotimaisen teatterin kulmakiviä?
Suhteellisen vapaata on tarina Klaarasta ja Ilmarista, keskiluokkaisesta avioparista, jolla on yhteinen lapsi ja toimiva kumppanuus, mutta joka kuitenkin tajuaa kyllästyneensä seksiin toistensa kanssa. Tähän ratkaisuksi he päättävät niin sanotusti avata suhteensa, ja kuten arvata saattaa, luvassa on niin komediaa kuin koskettavaa ja ajatuksia herättävää ihmissuhdedraamaakin. Paria näyttelevät Eeva Putro ja tuottaja Lauronen.
Aihevalinta on siis melko kaukana klassisesta. Onko valinnassa kenties jokin filosofinen tai poliittinen kannanotto? Tavallaan, toteaa ohjaaja Valo.
– Tekstissä on teemoja, jotka ovat epätyypillisiä kesäteatteriin ja ehkä ylipäätään teatteriin, mutta ennakkomyynti on ollut hyvä merkki siitä, että tämä kiinnostaa ihmisiä. Teoksessa on todella paljon samastumispintaa kaikenlaisille ihmisille. Myös niille, jotka eivät ole avoimissa suhteissa, ja niille, jotka eivät ole suhteissa ollenkaan.
Epätyypillinen naishahmo
Tästä herääkin väistämättä kokonaan uusi kysymys. Aivan viime vuosina avoimet suhteet ja erilaiset seksikulttuurit ovat suorastaan täyttäneet suomalaisen median – joidenkin mielestä jopa kyllästymiseen asti. Pahimmassa tapauksessahan yleisö voi nähdä näytelmän väliinputoajana: vastustajat vieroksuvat, ja ymmärtäjät ovat jo puutuneet.
Valo myöntää ehdottomasti miettineensä tämänkin vaaran mahdollisuutta, mutta se ei erityisesti huoleta häntä. Vaikka aihe ei olisikaan omalla suosikkilistalla, on silti antoisaa nähdä teoksen muoto.
– Olemme pyrkineet luomaan taiteellisesti korkeatasoisen esityksen. Ajattelen, että jo ihan pelkästään sekin, minkälaisia taiteellisia ratkaisuja olemme tehneet tarinan sovittamiseksi tälle lavalle, on kiinnostava ja mieleenpainuva elämys.
Valo kertoo, että lukiessaan Riikka Suomisen romaanin jo muutama vuosi sitten, hän kiinnostui erityisesti päähenkilö Klaarasta, joka on suorasukaisuudessaan ja anteeksipyytelemättömyydessään hyvin epätyypillinen naishahmo.
– Yhä vieläkin naiset esitetään usein teatterissa miehen fantasioiden ja toiminnan mahdollistajina, mutta Klaara on hahmona ihan vastakkaisessa roolissa. Ehkä myös paikoin samastuin häneen, Valo kertoo.
Kun ohjaaja sitten tutustui kirjasta dramatisoituun näytelmätekstiin, jota oli jo esitetty Tampereen Työväen Teatterin klubilla, hän päätti välittömästi siirtää tekstin ulkoilmanäyttämölle, vaikkei sitä sellaiselle ollut alun perin kirjoitettukaan.
– Aloin vain nähdä sen heti tässä Puotilan kartanon ympäristössä. Olemme ratkaisseet esimerkiksi lavastevaihtoja näyttelijätyön avulla niin, että näyttelijät tekevät vaihdot ja luovat tiloja omalla toiminnallaan. Se on tyylillinen valinta, ja se tavallaan myös rikkoo vähän klassista kesäteatteriperinnettä.
Monet ratkaisut lavalla ovat kieltämättä luovia. Se käy ilmi pelkästään näytelmän harjoituksia seuratessa. Esimerkiksi paljon käsitelty seksi ilmennetään varsin omalaatuisilla implisiittisillä esitystavoilla. Olisi kuitenkin ehkä röyhkeä temppu mennä tässä möläyttämään, mitä nuo tavat tarkkaan ottaen ovat, joten antaa siis näytelmän puhua puolestaan.
Suhteellisen vapaata -ensi-ilta Puotilan kesäteatterissa lauantaina 8. kesäkuuta 2024. Ohjelmistossa myös koko perheen näytelmä Koira nimeltä Kissa ja stand up -komediailtoja.
