Mainos: Eckerö Line
Eckerö Linen Finbo Cargo -aluksella työskentelevä Niko Nokkanen ei vielä nuorempana tiennyt merenkulkualasta juuri mitään. Nykyään sadat tuhannet ihmiset seuraavat puolimatruusin sisältöjä sosiaalisessa mediassa. Selvitimme, millaista on olla töissä rahtilaivassa, joka seilaa Vuosaaren ja Tallinnan väliä.
Se oli täysin vahinko. Vielä yläkouluiässä Kouvolassa asunut Niko Nokkanen, 25, oli vailla suuntaa. Koulunkäynti ei kiinnostanut, ja tulevaisuus oli auki. Sitten yksi kaveri ehdotti samaa alaa, jolle oli itse hakeutumassa – merenkulkua.
– Koulussa sanottiin, etten tule pääsemään sinne. En tiennyt, minne olen hakemassa tai edes sitä, mitä merenkulku tarkoittaa, Nokkanen kertoo.
Toisin kuin opettajat ja opinto-ohjaaja epäilivät, nuori mies sai hyväksymiskirjeen ammattikoulusta. Siitä alkoi pieni paniikki ja epävarmuus, joka tyyntyi isän ”käy katsomassa” -sanoihin. Nokkanen noudatti ohjetta ja sai huomata, ettei merenkulkuala ollutkaan ihan tuulesta temmattu urapolku.
– Ensimmäisessä harjoittelussa tajusin, että tämä on ihan oma maailmansa. Merikoulussa tehtiin paljon käsin ja juuri se kiinnosti.
Nyt, keväällä 2026, Nokkanen kiristää köysiä Finbo Cargo -rahtilaivan kannella ja katsoo kohti Itämerta. Kaukana horisontissa häämöttää Tallinnan Muugan satama, joka on aluksen miehistölle yhtä tuttu etappi kuin Vuosaaren satama. Juuri tätä reittiä Nokkanen on seilannut vuodesta 2019 lähtien. Ensin konepuolen moottorimiehenä, sittemmin puolimatruusina.
Vuosien myötä merenkulkualasta mitään tietämätön keltanokka on kasvanut konkariksi, joka kertoo työstään rahtilaivalla myös Tiktokin puolella. Siellä Nokkasella, tutummin ”Nipalla” on jo yli 30 000 seuraajaa. Videoiden tavoitteena on lisätä tietoisuutta alasta ja herättää kiinnostusta merenkulkua kohtaan. Aiheita riittää savusukelluksesta laivan putkistoihin.
”Ette muuten kysynyt, mutta kerron silti”
Valtaosalle sosiaalisen median käyttäjistä tulee yllätyksenä se, mitä kaikkea laivalla tehdään ja miksi. Ehkä juuri siksi Nokkanen aloittaa videonsa usein lauseella: ”Ette muuten kysynyt, mutta kerron silti.”
– Ei kukaan ulkopuolinen voikaan tietää, mitä täällä tapahtuu, puolimatruusi paljastaa.
Varmaa on se, että tapahtuu. Merillä sää vaihtuu yhtä usein kuin matkustajat. Koskaan ei voi etukäteen tietää, milloin kyytiin ilmestyy ralliauto tai siivetön lentokone. On päiviä, jolloin kannella voi paistatella päivänvalossa ja niitä, jolloin lippalakki hädin tuskin pysyy päässä. Merillä eletään kaksi viikkoa omassa kuplassa. Se puhkeaa, kun yhtä pitkät vapaat alkavat.
Nokkanen kävelee tottuneesti rekkojen välissä ja ujuttautuu sisään luukuista, joiden kohdalla moni muu kääntyisi kannoillaan. Kaiken kirjavat huoltotyöt ovat hänelle yhtä tuttuja asioita kuin rahtilaivan lastaus ja purku.
Finbo Cargo -aluksesta tuskin löytyy ovea, jota Nokkanen ei olisi avannut. Paljon on muuttunut, mennyt uusiksi tai vaihtanut väriä vuonna 2000 rakennetussa laivassa sinä aikana, kun se on seilannut Vuosaaren ja Viron väliä.
– Me olemme melkein rakentaneet tämän laivan uudestaan. Tässä on nähnyt pohjaa myöten aluksen rakenteen ja tekniikan. Jos olisin mennyt uuteen laivaan, en olisi oppinut näin paljon, Nokkanen kertoo remonteista.
Vaarilta peritty kipinä
Puolet vuodesta merillä asuva vantaalainen on päässyt kasvattamaan omaa osaamistaan käytännön kautta. Parhaillaan hän tekee juuri sitä, mistä ei osannut vielä yläkoulussa edes uneksia.
Idea Tiktok-videoiden tekemisestä sai alkunsa vähän samaan tapaan kuin uravalintakin – kuin vahingossa. Nokkasen mukaan armeija-aikana laivastossa oli niin tylsää, että oli pakko keksiä jotain tekemistä.
– Alussa vain yhdistelin jotain laivalla kuvaamiani vanhoja videoita, joita olin lähettänyt kavereilleni. En ikinä ajatellut, että alan säännöllisesti julkaisemaan mitään. Sitten homma vähän räjähti, Nokkanen hymyilee.
Hän on se, joka tietää, millaisia eväitä pelastusveneistä löytyy, miksi laivan kannella ei saa viheltää, ja milloin ankkuritatuointi on ansaittu.
– Omani ei ole, sillä en ole ylittänyt Atlanttia ainakaan vielä, puolimatruusi naurahtaa.
Hänen puheissaan vilisee alan slangisanoja töijjäyksestä koplaukseen ja vinsseistä pollareihin. Maakrapu putoaa pelastusrenkaalta viimeistään brygan eli komentosillan kohdalla. Nokkanen silmin nähden nauttii siitä, kun saa kertoa työstään laivalla ja esitellä paikkoja, joihin matkustajilla ei yleensä ole mitään asiaa.
Vahingossa selviää sekin, ettei merenkulkualalle päätyminen välttämättä ollutkaan puhdasta sattumaa. Nokkasen vaari oli nimittäin rekkakuski, samoin isä. Logistiikka-ala olikin aikoinaan kouluhakujen toinen vaihtoehto. Se, jota Nokkanen piti merenkulkua todennäköisempänä. Toisin kävi.
– Olin pienenä usein vaarin mukana, kun hän ajoi rekkaa Espanjaan. Vaari tunsi laivojen henkilökuntaa, ja pääsin pikkupoikana hänen matkassaan tutustumaan esimerkiksi komentosiltaan. Luulen, että sain sieltä jonkun kipinän.
Se tuskin oli vahinko.
