Kaupunkiviljelyn suosio on viime vuosina kasvanut huimasti. Marjaniemen perinteikäs siirtolapuutarha-alue, ”Marjis”, houkuttelee yhä uusia sukupolvia mökkeilemään ja viljelemään. Siirtolapuutarhojen yleiset alueet ovat päiväsaikaan kaikille avoimia puistoalueita, ja Marjiksesta löytyy esimerkiksi monelle tuntematon kesäkahvila.
Helsingin yhdeksästä siirtolapuutarha-alueesta kaksi sijaitsee Itä-Helsingissä – toinen Herttoniemessä ja toinen Itäkeskuksen metroaseman kupeessa Marjaniemessä. Myös Mellunmäkeen on kaavoitettu siirtolapuutarha-alue, joka on toistaiseksi rakentamatta.
Jo vuonna 1948 avautunut ”Marjis” kätkee suojiinsa yli 300 siirtolapuutarhamökkiä ja lisäksi viljelypalstoja. Ulla ja Lauri Turtola hankkivat oman mökkinsä 16 vuotta sitten, kun molemmat jäivät eläkkeelle. Vapautuvalle ajalle piti keksiä jotakin mielekästä tekemistä.
– Tuttavallamme oli siirtolapuutarhamökki Vallilassa, ja tajusimme, että tämähän voisi olla meidän juttumme, pariskunta muistelee.
Varsinais-Suomessa sijainnut kesänviettopaikka vaihtui näin Marjikseen, jonne pääsee kätevästi suoraan metrolla kotoa Lauttasaaresta.
Ei pelkkää chillailua
Siirtolapuutarhatoiminnan kantavana ajatuksena on yhteisöllisyys ja viljelytoiminta. Palstoja ja niillä sijaitsevia mökkejä tulee hoitaa ja ylläpitää, ja jokaisella palstalla täytyy kasvaa vähintään jokin hedelmäpuu ja marjapensas. Yleisiä alueita ja yhteisiä rakennuksia hoidetaan pääosin talkoilla.
Helsingin siirtolapuutarhoja edustavan kattoyhdistyksen puheenjohtaja Niklas Koppatz sanoo törmäävänsä joskus mielikuvaan ”rikkaista, jotka siellä nautiskelevat punaviiniä siirtolapuutarhamökeillään”. Se on kuitenkin kaukana todellisuudesta.
– Kyllä se viljely ja ravinnon tuotanto on ihan keskeisessä roolissa suurimmalla osalla. Omalta palstaltamme esimerkiksi saimme viime vuonna 500 kiloa satoa, Pakilassa viljelevä Koppatz kertoo.
Myös Turtolat pääsevät harvemmin lepuuttelemaan palstallaan. Edellispäivänä on ahkeroitu omenapuusta yllättäen katkenneen ison oksan kanssa.
– Työleiri tämä on, Ulla Turtola nauraa makeasti, ja kehottaa maistamaan kypsyneitä vadelmia pensaista, jotka reunustavat Turtoloiden tonttia joka ilmansuunnasta.
– Yhtään romaania en ole täällä kuudentoista vuoden aikana ehtinyt lukea!
Sadepäivinä syntyy mattoja
Jos omalla tontilla ei tunnu riittävän puuhasteltavaa, niin Marjiksen kerhotalolla Marjalassa mökkiläiset voivat harrastaa monenlaista joogasta kuvataiteeseen. Se on yhteisön kokoontumispaikka, jossa järjestetään juhlia, kokouksia, kirpputoreja ja monia muita tapahtumia. Ulla Turtola käy sadepäivinä Marjalassa paukuttelemassa kangaspuita.
Siirtolapuutarhayhteisössä tittelit heitetään nurkkaan joka ikiseltä.
– Me olemme täällä ihan vain etunimillä, eikä ammatilla tai muilla saavutuksilla ole mitään merkitystä. Kaikkia moikataan kuin Lapin hiihtohangilla ikään, Ulla ja Lauri sanovat.
Mikään salaisuus ei kuitenkaan ole, että eräs vaikutusvaltainen Tarja on Pentti-puolisoineen aktiivinen marjislainen.
Kaikille kaupunkilaisille avoimia alueita
Kesän toimintakauden aikana siirtolapuutarhat ovat päiväsaikaan avoinna vierailijoille. Itse palstat ja niillä sijaitsevat rakennukset ovat toki yksityisalueita, mutta käytävillä voi käyskennellä ja esimerkiksi Marjalan kahvila on avoinna kaikille kesäsunnuntaisin klo 12-15.
Marjaniemen siirtolapuutarhassa käykin säännöllisesti esimerkiksi päiväkoti- ja opiskelijaryhmiä, sekä näkövammaisia läheisestä Iiris-keskuksesta. Juhannus- ja elojuhliin lähialueen asukkaita saapuu yleensä runsain joukoin.
– Ja jos omenat kiinnostavat, niin loppukesästä niitä jätetään kassikaupalla alueen porteille talteen noukittavaksi, Ulla Turtola vinkkaa.
Oma pieni ekosysteemi
Marjaniemen siirtolapuutarhassa on bongattu vuodesta 2016 alkaneen laskennan aikana reilusti yli 100 lintulajia sekä havaittu parikymmentä eri nisäkäslajia. Puutarhoista löytyy myös ikiaikaisia kasveja.
Niklas Koppatzin mukaan siirtolapuutarha-alueet ovatkin monimuotoisuudessaan omanlaisiaan geenipankkeja.
– Yksittäiset omakotipihat eivät riitä muodostamaan elinalueita, mutta siirtolapuutarha-alueet ovat riittävän isoja muodostaakseen ihan oman biodiversiteettialueen.
Kaupunki sitoutunut jatkamaan vuokrasopimusta
Siirtolapuutarhat sijaitsevat kaupungin tonttimaalla, ja siirtolapuutarhayhdistykset vuokraavat palstoja ja siirtolapuutarhatontteja helsinkiläisille. Mökkien hinnat Marjiksessa liikkuvat nykyisin 70-100 000 euron tuntumassa, ja vapautuessaan ne löytävät yleensä nopeasti uuden omistajan. Moni mökki myös siirtyy sukupolvenvaihdoksena jälkipolvelle.
Marjis on ollut vuosien varrella jopa kokonaan lopettamisuhan alla, mutta aina jatko on saatu turvattua. Nykyinen vuokrasopimus kaupungin kanssa on voimassa vuoden 2026 loppuun, ja neuvottelut uudesta vuokrasopimuksesta seuraaville 30 vuodelle ovat juuri käynnistyneet. Ne koskevat kaikkia Helsingin siirtolapuutarhoja.
– Tässä vaiheessa ei muuta vielä voi sanoa kuin että kaupunki on kyllä sitoutunut jatkamaan vuokrasopimuksia. Ehdoista ja vastuunjaosta käydään nyt neuvotteluja, ja pitkälti päätökset ovat poliittisia, sanoo siirtolapuutarhureita neuvotteluissa edustava Koppatz.
Ulla ja Lauri Turtola viettävät vielä noin kuukauden Marjiksessa, minkä jälkeen he suuntaavat talveksi toiselle ”mökilleen” Espanjan Aurinkorannikolle. Välissä ehtii käydä muutamalla sieniretkellä.
– Voi sanoa että saamme parhaat palat molemmista maista!
Marjaniemen siirtolapuutarha-alueen portit ovat avoinna 1.8.–30.9. joka päivä klo 7–21.
Marjalan kesäkahvila avoinna kesäsunnuntaisin klo 12–15. Marjis on kesäisin yleinen puistoalue, jossa voi tehdä vaikka päiväkävelyn ja ihastella kauniita istutuksia.
