Herttoniemen keskellä sijaitseva ravintola Wanha Mylly on seisonut samalla paikalla jo vuosikymmenten ajan. Tuore ravintoloitsija Antto Meloni tietää, mikä on pitkän iän salaisuus.
Mainos: Ravintola Wanha Mylly
Edessä on punainen tupa, jonka taustalla häämöttää perunamaa. Ainoastaan parkkipaikalle pysäköidyt autot muistuttavat vuosikymmenestä, jota nyt elämme. Täällä, Herttoniemen kartanon naapurissa, sijaitsee ravintola Wanha Mylly, joka on palvellut asiakkaita samalla paikalla jo yli 50 vuoden ajan.
Kun astuu sisään 1700-luvulla rakennettuun pehtooriin tupaan, vanhanajan tunnelman aistii jo eteisessä. Tilat haarautuvat moneen eri suuntaan, seinälle on ripustettu mustavalkokuvia ja ikkunasta näkyy syreenipensaita. Koko miljöö tuulimyllyineen on kuin suoraan Suomi-filmien aikakaudelta. Ravintoloitsija Antto Meloni, 39, kertoo, että historiaa voi syyttää siitäkin, miksi ravintolaa on luotsattu hänen isänsä, Erkki Melonin, toimesta jo yli 20 vuoden ajan.
– Minun isoisäni sanoi aikoinaan faijalle, että hae ravintolakouluun. Sille tielle hän jäi.
2000-luvun alussa ravintola Wanhan Myllyn liiketoiminnan ostanut Erkki Meloni on virallisesti jäänyt jo eläkkeelle, mutta hän toimii yhä perheyrityksen taustajoukoissa. Toisin kuin voisi luulla, sukupolvenvaihdos isältä pojalle ei ollut mikään läpihuutojuttu.
– Vielä nuorempana vannoin, etten ole jäämässä ravintola-alalle, mutta täällä sitä taas ollaan, Meloni naureskelee.
Hän työskenteli Wanhassa Myllyssä ensimmäisen kerran jo 15-kesäisenä. Kaikki sai alkunsa tiskaajan tehtävistä. Siihen aikaan nuorimies viihtyi paremmin keittiön kuin salin puolella. Vuosien varrella ajatus kuitenkin muuttui. Urapolku polveili tehtävistä ja paikoista toiseen. Itä-Helsingissä miltei koko ikänsä asunut Meloni ehti välissä työskennellä muun muassa sommelierina kantakaupungin nimekkäissä ravintoloissa, mutta pienen kosiskelun päätteeksi Erkki-isä sai suostuteltua poikansa takaisin Herttoniemeen. Sinne, mistä kaikki alkoi.
Nyt edessä on sukupolvenvaihdos, joka tuo vääjäämättä mukanaan myös jotakin uutta. Hovimestarina työskentelevä Katariina-puoliso on muutoksessa mukana. Meloni kuitenkin korostaa, että perinteikkään ravintolan ydin pysyy samanlaisena kuin ennenkin. Laadukasta ruokaa ja hyvää palvelua on tarjolla kesät talvet, nyt ja tulevaisuudessa.
– Meillä on täällä myös vahva viinituntemus. Väitän, ettei Itä-Helsingistä löydy vastaavanlaista, Meloni kertoo ja avaa viinikaapin.
Vaihtoehtoja riittää jokaiseen makuun.
Avoinna ympäri vuoden
On lounasaika, ja Wanhan Myllyn terassilla parveilee paikallisia. Harva tietää syövänsä paikassa, jossa seurusteltiin ensimmäistä kertaa jo 1970-luvulla. Sitä ennen tontilla oli kahvilatoimintaa, mutta varsinaisesti ravintola Wanhan Myllyn toiminta nykyisellä nimellään polkaistiin käyntiin keväällä 1971. Siihen aikaan terassi oli vielä vaatimaton. Nykyään tunnelma on toisenlainen kuin vanhoissa arkistokuvissa, joiden mukaan pöytien äärellä poltettiin savukkeita ja juotiin keskiolutta.
Meloni muistuttaa, että Wanha Mylly on paljon muutakin katettu kesäterassi.
– Meidät kyllä löydetään hyvällä säällä. Terassia ei kauheasti tarvitse mainostaa.
Mutta Wanha Mylly palvelee silloinkin, kun sireenipensaat eivät kuki ja lämpömittari painuu pakkasen puolelle. Silloin vanhassa pehtoorin tuvassa vallitsee omanlaisensa tunnelma. Meloni kertoo, että yksi hänen uransa erikoisimmista hetkistä sattui juuri sellaisena harmaana talvi-iltana kymmenisen vuotta sitten, jolloin ravintolassa oli vain pari asiakasseuruetta. Siihen aikaan ravintolapäällikön tehtävissä toiminut Meloni oli juuri tarjoilemassa ruokaa toiseen pöytään, kun oven eteen ilmestyi pitkä mies.
– Tervehdin häntä, mutta en saanut mitään vastausta. Takaisin tullessani ihmettelin, minne herra katosi. Sivusilmällä kuitenkin näin, että hän tuli peremmälle. Kysyin muilta asiakkailta, näkikö kukaan, oliko mies poistunut ravintolasta, mutta kukaan ei ollut nähnyt mitään. Ilmeisesti mies siis käveli seinän läpi, Meloni virnistää.
Kummitusjutut vaihtuvat lennosta cocktailin valmistukseen ja tilusten esittelyyn. Tuoreelta ravintoloitsijalta on pakko kysyä lisää siitä, millaisia muutoksia Wanhan Myllyn ympärille ollaan kehittelemässä.
Palvelua, joka ei petä
Meloni harppoo maaseutua muistuttavissa maisemissa eteenpäin kuin paikallisopas. Herttoniemen kartanon pihamaalle 1920-luvulla siirretty Knusbackan museomaatila kylpee auringossa. Pihakierroksen aikana käy selväksi, mitkä rakennukset ovat Museoviraston suojelemia ja mitkä eivät. Ravintola Wanha Mylly sijaitsee kaiken keskellä. Paalupaikalla. Ei mikään ihme, miksi Herttoniemenrannassa asuva Meloni järjesti omatkin häänsä täällä. Puitteet ovat kohdillaan.
Puistoravintolan lasipaviljonki ”Myllyn Siipi” täyttyy ihmisistä, jotka etsivät varjopaikkaa. Kabinetti odottelee seuraavan seurueen saapumista. Meloni kertoo, että kesä mennään vielä vanhalla sapluunalla. Sen jälkeen alkaa tapahtua, aivan kuten ravintolan ympärilläkin. Silloin kun Erkki Meloni aloitti Wanhassa Myllyssä, Kruunuvuorenrannasta ja mittavasta siltahankkeesta ei ollut vielä tietoakaan, jäähallista puhumattakaan.
– Yksi syy, miksi halusin palata tänne, liittyy juuri alueen kehitykseen. Näen tässä valtavasti potentiaalia. Lähistölle on muuttanut paljon uusia ihmisiä, Meloni sanoo.
Tarkoitus on, että Wanhassa Myllyssä järjestetään ensi vuoden aikana esimerkiksi viinitapahtumia ja livekeikkoja. Suunnitelmat ovat vasta vireillä, mutta selvää on, että kartanomaisemissa ei vaivuta talvihorrokseen. Myllärin ja Kreivittäret menut ovat sitä luokkaa, että historiallisessa ja uniikissa ravintolassa sopii istua iltaa pitkän kaavan mukaan. Niin, ettei ole kiire minnekään. Ehkä se on juuri syy siihen, miksi Wanha Mylly seisoo yhä samalla paikalla kuin 50 vuotta sitten.
– Täällä on tehty hyvää ruokaa alusta saakka. Monet asiakkaamme sanovat, että emme koskaan tuota pettymystä. Ehkä se on salaisuutemme, Meloni kuittaa.
On aika jatkaa töitä.
