Lumen taju -suurmusikaali saa maailmanensi-iltansa Linnanmäen Peacock-näyttämöllä tammikuussa. Pääosaa esittää Itä-Helsingissä asuva muusikko Oona Muurinen.

Lumi narskuu jalkojen alla, kun Oona Muurinen, 24, kiipeää valkoisen kasan huipulle. Sen alapuolelle jää Turunlinnantie, jossa musta asfaltti paistaa paperinohuen jääkerroksen läpi. Muutamaa metriä korkeammalla on vielä sen verran valkoisempaa, että illuusio talvesta säilyy.

Kivenheiton päässä Itäkeskuksesta asuva Muurinen esittää pääroolia Lumen taju -nimisessä suurmusikaalissa, joka saa maailmanensi-iltansa Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä 21. tammikuuta. Teos pohjautuu tanskalaiskirjailija Peter Høegin samannimiseen romaaniin, josta tuli ilmestymisvuonnaan 1992 kansainvälinen merkkitapaus.  


Mainos:


– Se on uskomatonta, miten 30 vuotta sitten julkaistu romaani voi käsitellä niin vahvasti nykyaikaa. Kirja on ollut jo julkaisunsa aikoihin katsonut tulevaisuuteen, koska se on edelleen niin ajankohtainen, Muurinen sanoo ja mainitsee esimerkkinä ilmastonmuutoksen, jota käsitellään sekä kirjassa että näyttämöllä.

Skandinavian parhaan rikoskirjan Lasiavain-palkinnon saanut teos kertoo Smilla Jespersenistä, joka alkaa tutkia kuusivuotiaan Esajaksen mystistä kuolemaa. Päähenkilöllä on kyky lukea ja tulkita viestejä lumesta. Jännitystarina kuljettaa lukijan Smillan mukana Kööpenhaminasta Grönlannin jäälakeuksille.

Arktiseen ympäristöön sijoittuva tarina saa uusia ulottuvuuksia 2020-luvun musikaalimuodossaan.

– Ei kannata olettaa, että tulee katsomaan kirjaa juuri sellaisena kuin se on kirjoitettu. Dramatisointi on tehty eri tavalla. Murhatarinan sijaan liikumme enemmän mielenmaisemassa ja taianomaisuudessa. Keskiössä on enemmän kirjan maailma ja kieli, Muurinen muotoilee.

Muurinen on kohdannut Itä-Helsinkiin liittyviä ennakkoluuloja. ”Jotkut sanovat, että asun kaukana. Joudun korjaamaan, että itse asiassa en asu. Metrolla pääsee nopeasti kaikkialle.” Kuva: Jenna Lehtonen

Musiikin perässä

Ilmastonmuutos tulee vääjäämättä mieleen, kun katselee kuralammikoita vuodenvaihteessa, jonka pitäisi tilastojen valossa olla vuoden kylmintä aikaa. Pyhäjoelta lähtöisin oleva Muurinenkin tarkenee etelässä jo ilman pipoa.


Mainos:


– Musiikki on vienyt minua eri paikkoihin, Muurinen perustelee synnyinseuduilta lähtemistä.

Jo alle kouluikäisenä hän äänitti omaa lauluaan pienelle kasettinauhurille ja teki rummut suolakurkkupurkista. Innostus on tullut verenperintönä isältä, joka on harrastajamuusikko. Tytär on jatkanut lapsuuden intohimon parissa ja sittemmin opiskellut Kaustisen musiikkilukiossa, Helsingin Pop ja Jazz -konservatoriossa ja Metropoliassa, jossa musiikin tekemisen ja tuottamisen opinnot ovat vielä kesken.

Tällä hetkellä Muurinen on virallisesti opiskelija, mutta koulun ulkopuolella hän on myös biisinkirjoittaja, jolla on kustannussopimus brittiläisen DWB Music -yhtiön kanssa. Yhteistyön kautta itähelsinkiläinen on päässyt tekemään muun muassa K-poppia, eli eteläkorealaista populaarimusiikkia.

– Yhteistyö sai alkunsa puoli vuotta sitten, kun lähetin omia biisejäni yhtiöön ja ne herättivät kiinnostuksen. Julkaistuja kappaleita ei vielä ole, mutta sitä kohti työskentelemme koko ajan.

Yhteistyö ei kuitenkaan tarkoita, että Muurinen ravaisi lentokoneella tekemässä töitään Koreassa asti. Tarvittavat biisisessiot voidaan etätöihin tottuneessa nykymaailmassa helposti järjestää esimerkiksi Zoom-yhteyksillä.

Uintia harrastava Muurinen arvostaa sitä, että uimahalli löytyy kävelymatkan päästä kotoa. ”Uimahalli on niitä harvoja paikkoja, joissa ihmiset eivät tuijota kännykkää koko ajan. Tekee hyvää olla omien ajatusten kanssa ja antaa katseiden kohdata niin, etteivät ne voi paeta älylaitteisiin.” Kuva: Jenna Lehtonen
Muurisen tatuointi on saanut inspiraationsa Kaustisen kunnanvaakunasta. Kuva: Jenna Lehtonen

Itä-Helsinki tuntuu kodilta

Kun Muurinen pysähtyy Puotilan metroaseman kupeeseen ja valmistautuu valokuvien ottamiseen, hän ei ole kamerasta moksiskaan. Päin vastoin, hän on juuri sellainen kuvattava, jota valokuvaajat arvostavat. Hän kuuntelee ohjeita ja tekee enemmän kuin pyydetään. Hän levittää kätensä ilmaan, heittelee lumipalloja ja kiipeää kinosten yli puiden sekaan. On helppo ymmärtää, miksi juuri tämä nainen valittiin vuonna 2021 mukaan Teoston uusien musiikintekijöiden TOP20-kurssille ja miksi hänet nähdään pian laulavana näyttelijänä musikaalissa, jota tähdittää live-orkesteri.  Muurisessa on sitä jotakin, mitä jotkut kutsuvat karismaksi.

Samankaltaista vetovoimaa löytyy myös alueelta, jossa kävelemme. Itä-Helsingissä Muurinen on asunut kämppistensä kanssa kohta kahden vuoden ajan, eikä hän haikaile muualle muuttamista.

– Asuin hetken aikaa keskustan suunnalla, mutta maalta kotoisin olevana kaipasin luontoa. Idässä on täydellisessä suhteessa kaikki palvelut lähellä, ja samaan aikaan kotiovelta pääsee metsään. Mielelläni jäisin tänne.

Parin vuoden päästä muusikoksi valmistuvalla naisella on muitakin toiveita tulevaisuudelle. Hän haluaa saada biisin Euroviisuihin, elättää itsensä musiikin avulla ja tehdä mieluummin jotakin omaa kuin seurata valmiiksi tallottuja polkuja.

Ne ovat sellaisia, joiden alla lumi narskuu.  

Muurinen on ollut mukana myös Toivo painaa tonnin -nimisessä talvimusikaalissa. Kuva: Jenna Lehtonen
Muurinen aikoo tulevaisuudessa keskittyä suomenkielisten kappaleiden tekemiseen. Kuva: Jenna Lehtonen

Lumen taju -suurmusikaali on Taideyliopiston Talvimusikaali ry:n tuotanto, jonka työryhmä koostuu taidealan ammattiopiskelijoista ja freelancereista. Teoksen musiikista vastaa säveltäjä Väinö Wallenius, ohjauksesta ja dramatisoinnista Sanna Paula Mäkelä ja tuottamisesta Liisa Pylkkänen. Musikaalin tekemissä on mukana myös grönlantilaisia taiteilijoita. Musikaalin ensi-ilta on Peacock-näyttämöllä 21. tammikuuta kello 19.00.