Vähävaraisessa perheessä kasvanut Ira Siekkinen, 25, muutti 16-vuotiaana Urjalasta isoveljensä perässä pääkaupunkiseudulle. Lopulta työt veivät mennessään, ja vuosien myötä salaatin leikkaaminen on vaihtunut asunnonvälitykseen.

Budjetti oli tarkka. Siksi tarjolla oli yleensä jauhelihakeittoa tai risottoa ilman lisukkeita. Kuuden lapsen uusioperheessä varttunut Ira Siekkinen muistaa, että hän erottui luokkahuoneessa hieman jo ala-asteella. Hänen päällään ei nähty uusia trendituotteita, vaan yllä oli vanhoja ja käytettyjä vaatteita. Matalapalkkaisissa töissä työskentelevillä vanhemmilla ei ollut ylimääräistä, joten automatka bussipysäkille ei ollut aina itsestäänselvyys. Välillä pitkä matka oli helpompi kävellä, pyöräillä tai hiihtää.

Vaikka olosuhteet olivat niukat ja ruokavalio yksipuolinen, Siekkinen ei näe asiaa negatiivisena. Päinvastoin, hän korostaa olevansa kiitollinen lapsuudestaan.

En kokenut kärsiväni. Olen tyytyväinen, etten saanut kaikkea lapsena. Rahan ja onnellisuuden eteen pitää tehdä töitä. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Urjalan kokoisella paikkakunnalla monet nuoret hakeutuivat toisaalle opiskelemaan. Siekkinen ei mennyt paikalliseen lukioon, koska hän halusi kapinoida suvun odotuksia vastaan ja vaihtaa maisemaa. Hän muutti 16-vuotiaana veljensä luo Vantaalle ja sai ensin opiskelupaikan ammattikoulusta, sitten töitä. Työnteko oli kunnia-asia jo tuolloin. Niiden suhteen Siekkinen ei nirsoillut.

Ira Siekkinen
Siekkinen viihtyy Itä-Helsingissä paremmin kuin keskustassa. Kuva: Jenna Lehtonen

Kiireen ja siivoamisen ystävä

Ensimmäinen työpaikka löytyi päivittäistuoretuotteita valmistavasta perheyrityksestä, jossa tehtäviin kuului muun muassa salaatin ja paprikan leikkaaminen. Sieltä Siekkinen eteni McDonald'siin, jossa hän toimi vuorovastaavana jo 18-vuotiaana.

Ihminen mokailee ensimmäisissä työpaikoissaan hirveän paljon, mutta McDonald'sissa annettiin paljon anteeksi. Siellä opin työpaikan pelisäännöt ja tietynlaisen tavan tehdä töitä. Ikääni nähden myös palkka oli hyvä.

Siivoamisesta ja kiireestä nauttivalle Siekkiselle nopeatahtinen työ upposi kuin kaura hevoseen. Aika kului nopeasti ja päivät olivat erilaisia, kun työkaverit ympärillä vaihtuivat. Asiakaspalveluhenkisyydestä oli hyötyä myös myöhemmin, kun Siekkinen vaihtoi pestinsä päivittäistavarakauppaan.

Ruokakaupassa työskentely oli itselleni paljon haastavampaa, koska työ oli niin yksitoikkoista. Kassalla tehtiin aina samat asiat, ja maidot laitettiin hyllyyn. Se turrutti aivoni, Siekkinen vertaa myöhemmin hankittua työkokemustaan.

Hän kertoo, että voisi silti edelleen työskennellä kaupanalan tehtävissä, jos tilanne niin vaatisi. Sen sijaan hänen ammattikouluaikojen alavalinta nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana olisi nykyään toinen. Aikoinaan tehty työkokeilu kehitysvammaisten päivätoimintayksikköön osoitti, miten raskasta alalla toimiminen on henkisesti. Valinta opintoja vastaavien työtehtävien ja alanvaihdon välillä oli tuolloin helppoa. Uudenlaiset hommat houkuttelivat.

Ira Siekkinen
Vuosaaressa asuneelle Siekkiselle Rastilan kartanon Cafe Monami on tuttu lounaspaikka. Kuva: Jenna Lehtonen

Ensiasunto 19-vuotiaana

Ajatus kiinteistönvälittäjänä toimimisesta iskostui päähän viimeistään, kun 19-vuotias Siekkinen osti ensiasunnon Länsimäestä silloisen poikaystävänsä kanssa. Asuntonäytöt eivät aina sujuneet oppikirjamaisesti. Ostajan nuori ikä herätti monessa myyjässä epäluuloa, eikä asuntokandidaattia otettu tosissaan. Näytöillä hänelle vähäteltiin putkiremontista koituvia kustannuksia, ja yhteydenottoihin vastattiin viiveellä. Samaan aikaan Siekkinen kiinnitti huomiota heikkolaatuisiin kohdeilmoituksiin, jotka eivät vastanneet todellisuutta.

Tajusin, että siinä on markkinarako. Oli paljon sellaisia välittäjiä, joiden kanssa en olisi halunnut tehdä kauppaa. Minua kohdeltiin niin eri tavoin kuin muita. Sanoin veljelleni, pitäisikö alkaa välittäjäksi.

Veli muistutti pikkusiskoaan tämän iästä, mutta ajatus alanvaihdosta jäi muhimaan päähän. Kun nuori avopari kaksi vuotta myöhemmin erosi, Siekkinen päätti toimia. Hän otti lopputilin ruokakaupasta ja lähti testaamaan taitojaan asuntomarkkinoiden pariin. Oman ensiasunnon myymisestä jäi sen verran rahaa säästöön, että välitystyön saattoi aloittaa.

Hyvä, etten lähtenyt alalle vielä 19-vuotiaana. Tämä työ vaatii aika paljon rahaa, jotta voi aloittaa. Ensimmäinen puoli vuotta saattaa mennä niin, ettet saa palkkaa ollenkaan. Moni ei ymmärrä sitä.

Vastoin päähän pinttyneitä mielikuvia, välittäjän työ on usein käytännössä jotain ihan muuta kuin shampanjan litkimistä ja Rolexin kiillottamista.

Ira Siekkinen
"Jos on laiska, joka ei saa asioita aikaiseksi, alalla ei pärjää." Kuva: Jenna Lehtonen

Ikää vähätellään

Vuodesta 2016 lähtien kiinteistönvälittäjänä työskennellyt Siekkinen on alavalinnastaan edelleen yhtä innostunut kuin parikymppisenä. Hän nauttii ihmisten parissa työskentelemisestä sekä siitä, että voi hyödyntää markkinointi- ja bisnestaitojaan päivittäin. Sosiaalinen media toimii yhtenä pelikenttänä, jossa välittäjä voi kohdata sekä myyjiä että ostajia.

Digitalisaatio on muuttanut alaa pysyvästi, mutta Siekkinen tietää kollegoita, jotka tekevät esimerkiksi sopimuksien kanssa tuplatyön, vaikka kaiken voisi hoitaa sähköisesti.

Voi pärjätä pitkään, vaikka tekisi asiat vaikeimman kautta. Siinä tekee kuitenkin itselleen palveluksen, kun ottaa kaikki välineet käyttöön. Samalla asiakas saa laadukkaampaa palvelua. Pohja voi olla kova, jos on ollut alalla pitkään. Sillä ei kuitenkaan tee mitään, jos ei osaa markkinoida kohdetta nykyaikaisesti.

Kokemuksen myötä kertyneestä varmuudesta huolimatta Siekkinen törmää ennakkoasenteisiin edelleen. Jotkut asiakkaat ovat sanoneet suoraan, etteivät palkkaa Siekkistä hänen ikänsä takia, vaikka hän olisi välittäjäehdokkaista sopivin. Ristiriita on hämmentänyt useamman kerran. Kerran iäkkäämpi rouva kehui välittäjää ja sanoi hänen pärjäävän kolmikymppiseksi naiseksi hyvin. Siekkinen muistelee olleensa tuolloin 23-vuotias.

Ammattitaitoa ei voi arvioida iän tai sukupuolen perusteella. Hyvä myyjä on hyvä 50-vuotiaana ja 20-vuotiaana. Nuori välittäjä on voinut myydä kappalemäärissä enemmän kuin 10 vuotta alalla toiminut.

Vaikka alalle pääsee helposti, jääminen on vaikeampaa. Se vaatii oikeanlaista asennetta ja pitkäjänteisyyttä. Sitä, ettei anna periksi. Siekkinen tietää, mistä puhuu. Hän aloitti nollasta ilman suhteita. Nyt hän on suorittanut laillistetun kiinteistönvälittäjän pätevyyden ja opiskelee työn ohessa kiinteistönvälittäjän erikoistumisopintoja Tampereen ammattikorkeakoulussa. Myytäviä kohteita ei enää tarvitse etsiä suurennuslasin kanssa.

Ira Siekkinen
Siekkinen muistuttaa, että asunnon kunnosta vastaa aina myyjä, ei välittäjä. Kuva: Jenna Lehtonen

Metroasema määrittelee ennakkoluulot

Länsimäen ja Vuosaaren kautta Myllypuroon muuttanut Siekkinen kertoo viihtyvänsä Itä-Helsingissä paremmin kuin ydinkeskustassa. Jopa hänen espoolainen avopuolisonsa on innostunut lähiluonnon tarjoamista mahdollisuuksista.

En tiedä yhtäkään ihmistyyppiä, joka ei tänne jonnekin alueelle istuisi, Siekkinen sanoo.

Itä-Helsinki on yksi niistä alueista, joihin hän on välittäjänä erikoistunut. Itää koskeviin ennakkoluuloihin hän on saanut vastata useampaan otteeseen. Ihmiset saattavat muuttaa alueen sisällä pelkästään sen perusteella, että lapsi saadaan tiettyyn kouluun. Siekkisen mukaan moni tekee johtopäätöksiä metroaseman ja sen ympäristön perusteella.

Alueiden väliset erot näkyvät myös asuntojen hinnoittelussa. Siekkisen mukaan muun muassa Kulosaari, Jollas ja Marjaniemi ovat hintatasoltaan arvostetumpia alueita kuin esimerkiksi Mellunmäki tai Kontula. Arvonnousua povataan moneen eri paikkaan Kulosaaresta Vuosaareen muun muassa kaavamuutosten takia. Itä-Helsingin asuntohinnat ovatkin nousseet esimerkiksi Myllypurossa, Laajasalossa ja Roihuvuoressa.

Siekkinen kertoo, että maahanmuuttajien määrä mietityttää joitakin asunnonostajia.

Jotkut sanovat ihan suoraan, etteivät halua muuttaa vaikkapa Itäkeskukseen tai Meri-Rastilaan. Ennakkoasenteita on todella paljon. Kaikki eivät myöskään halua myydä asuntoaan ulkomaalaiselle, vaikka syrjiminen on asuntokaupoilla kiellettyä.

Sitä kuitenkin tapahtuu. Siekkinen kertoo tilanteesta, jossa myyjä kieltäytyi myymästä asuntoa sen jälkeen, kun näki ostajan nimen tarjouksessa. Kiivasverinen ostajaehdokas syytti tilanteesta välittäjää ja lopulta tilanne eskaloitui niin pahaksi, että potentiaalinen ostaja marssi Siekkisen pitämään yleisnäyttöön ja huusi hänelle päin kasvoja.

Jos ostaja on ulkomaalainen, niin hänellä on todennäköisesti silloin myös työpaikka. Ihminen harvoin ostaa omistusasuntoa työttömänä.

Ira Siekkinen
Asuntoasioiden yhteydessä Siekkistä on pyydetty jopa treffeille, vaikka hän seurustelee. Kuva: Jenna Lehtonen

Siisti kohde lyhentää myyntiaikaa

Vaikka asuntomarkkinat soljuvat vuodesta toiseen, on olemassa asuntoja, joita miltei kukaan ei halua. Siekkinen kertoo, että 100 000 euron yksiö huonosta yhtiöstä voi olla vaikeampi myydä kuin 500 000 euron omakotitalo. Jos myyjällä ja välittäjällä on täysin eri käsitys asunnon kunnosta ja arvosta, yhteistyötä ei kannata solmia. Siekkinen sanoo, että välittäjän on hyvä innostua kohteistaan myös itse. Silloin niiden myyminen on helpompaa.

Mieluummin kannattaa myydä asuntonsa itse kuin palkata huono välittäjä. Alalla on paljon tekijöitä, joista kuulee huonoja kokemuksia.

Siekkisen mukaan myyntiajat vaihtelevat rajusti kohteesta riippuen. Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton mukaan kerrostalokaksion myyntiaika Helsingissä on 52 päivää. Halutuimmat kodit poistuvat markkinoilta kuitenkin jo ennen varsinaista ensinäyttöä. Hinnoittelun kanssa on oltava tarkkana, sillä ostajat ovat entistä hintatietoisempia. Mitä siistimpi koti ja pidetympi yhtiö, sitä helpommin kohde löytää uuden omistajan.

Aina kannattaa siivota ja palvella sen tarkimman ostajan mukaan.

Tavaraa pullollaan olevat kodit eivät kutsu luokseen. Siekkinen muistuttaa, että potentiaalinen ostaja kuvittelee itsensä mieluummin neutraaliin ja siistiin kotiin. Sellaiseen, joka vastaa myynti-ilmoitukseen eikä tuota pettymystä näytöllä. Vaikka koteja ostetaan pitkälti tunteella, kohteen stailaaminen voi mennä myös överiksi.

Sisustuskulhojen kuvia on raivostuttavaa katsoa.

Hän tietää kokemuksesta, että jokaista näytölle astuvaa henkilöä kannattaa palvella kuin potentiaalista ostajaa. Päinvastoin kuin luullaan, kaikista varakkaimmatkaan eivät aina ilmesty näytöille puku päällä, vaan joskus myös pieruverkkareissa.

Kukaan lenkillä ollut sauvakävelijä ei sentään vielä ole asuntoa ostanut, Siekkinen hymyilee.

Ira Siekkinen
Siekkinen aloitti kiinteistönvälityksen toukokuussa 2016. Kuva: Jenna Lehtonen