Jere, 25, viettää suurimman osan vapaa-ajastaan Vuosaari Golfin kentällä: "Täällä ketään ei kiinnosta, olenko myynyt miljoonan vai asentanut sähköjä"

Jenna Lehtonen    18 04 2021

Vuosaari Golfin kasvatti Jere Lunttila hurahti golfiin jo pikkupoikana isoäidin seurassa.

Kun kaksi autoa kääntyy Vuotieltä Itäreimarintielle, toisessa saattaa istua suuren teknologiayhtiön toimitusjohtaja ja toisessa lehdenjakaja. Molemmilla kuljettajilla on kuitenkin sama määränpää, vaikka autot erottaa toisistaan vielä parkkipaikalla. Sen jälkeen, kun golfbagit nousevat takakontista olalle, kentälle saapuneita kiinnostaa yksi ja sama asia: se, että peli kulkee. Titteleiden ja työnkuvan merkitys hämärtyy viimeistään ensimmäisten lyöntien kohdalla, kun pallot katoavat horisonttiin.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun golfaaja Jere Lunttila, 25, kertoo kotikentästään ja sen pelaajakunnasta jollekin ulkopuoliselle. On poutainen arki-iltapäivä, ja Vuosaaari Golf vasta aloittelee kevätkauttaan. Parkkipaikalla näkyy enää muutama vapaa ruutu. Meren puoleisella terassilla pöydät ovat toistaiseksi tyhjiä, mutta lajin ulkopuoliselle Teletappimaata muistuttavalla viheriöllä kävelee useampi seurue. Amatöörikin ymmärtää, että sesonki on juuri alkanut.

Tähän aikaan vuodesta monen golffaajan kotona vitsaillaan siitä, kun puoliso katoaa taas pelikentille yli puolen vuoden ajaksi. Lumettomina talvina kausi saattaa joskus venyä jopa jouluviikolle asti, Lunttila kertoo. Vesalasta kotoisin olevalle golfmiehelle Vuosaaren sataman ja Pauligin kahvitehtaan kupeessa sijaitsevat kummut ovat tuttuja jo lapsuusvuosilta. Näissä maisemissa Itä-Helsingin kasvatilla riittää kaiken ikäisiä tervehtijöitä ja pelitovereita keittiöstä kentälle.

Vanhempieni ei ole koskaan tarvinnut etsiä minulle kesäleirejä tai iltapäiväkerhoja. Minulla oli klubitalossa lounaspiikki auki jo joskus 12-vuotiaana, kun olin täällä koko päivän hengailemassa ja treenaamassa. Kenttäyhteisö on tietyllä tapaa toiminut kasvualustana ja turvallisena hoitopaikkana.

Jos Lunttila halusi teini-ikäisenä lähteä Itäkeskukseen, hänen vanhempansa kysyivät, miksi. Kukaan ei kysellyt mitään silloin, kun alaikäinen ilmoitti aamukahdeksalta lähtevänsä Vuosaareen pelaamaan golfia. Lajin pariin hän ei löytänyt perinteiseen tapaan isän ja äidin kautta, vaan keskisuomalaisen isoäitinsä myötävaikutuksella. Lopulta kävi niin, että eläkeläisen sijaan Laukaan Peurunkagolfin viheriöillä viihtyi paremmin kesälomaansa maalla viettänyt 8-vuotias poika. Vähitellen harrastus vei mennessään.

Vuosaaren golfkentälle Lunttila päätyi alun perin sen sijainnin vuoksi. Vesalasta pääsi paikalle kätevästi Jopon kyydissä. Talvikaudella ala-asteikäisen pojan harrastuksiin lukeutui jonkin aikaa myös jääkiekko, mutta loppupeleissä yksilölaji veti pidemmän korren.

Pienen pojan hermoille ei kai oikein sopinut se, että piti kuunnella jonkun toisen aikatauluja ja joukkuekavereita. Ei minua kuulemma kiinnostanut, mitä muut tekevät. Äidin mukaan se johtui siitä, että olen ainoa lapsi. Jos golfissa on hankaluuksia, se on aina itse aiheutettua. Ei voi syyttää ketään muita.

Lasitettu terassi merinäköalalla lukeutuu Lunttilan mukaan vahvuuksiin, joita Vuosaari Golf tarjoaa. Terassi on kaikille avoin, eli paikalle voi tulla myös golfseuran ulkopuolinen. Kuva: Jenna Lehtonen

Harrastajien määrä kasvussa

Kentällä Lunttilan hymy hyytyy hetkeksi vain silloin, kun pallo ei päädy toivottuun suuntaan. Aktiiviharrastajien mukaan golf on tunnetusti maailman vaikein peli, jossa täydellinen suoriutuminen on käytännössä mahdotonta. Kukaan ei lyö 18-reikäisellä kentällä yhtä montaa hole in one -suoritusta. Ehkä siinä piilee syy, miksi entistä useampi viehättyy lajista, jossa ei voi koskaan tulla valmiiksi.

Viime vuonna Suomen Golfliiton alaisten seurojen jäsenmäärät kasvoivat lähes kuusi prosenttia, ja harrastajia on lajin parissa tällä hetkellä ennätysmäärä. Lunttila kertoo, että trendi näkyy myös Vuosaaressa. Jo tänä keväänä on ollut viikonloppuja, jolloin ihmiset ovat joutuneet jonottamaan rangelle.

Vielä viisi vuotta sitten ei tarvinnut miettiä, mahtuuko lauantaina pelaamaan.

Uusien harrastajien ja Mikael Gabrielin kaltaisten tähtikasvojen myötävaikutuksella laji on kehittynyt viime vuosina kansanomaisempaan suuntaan, mikä houkuttelee myös nuorempia golfin pariin. Green card -kurssin edellyttämiä muodollisuuksia ja etikettisääntöjä vaalitaan silti edelleen. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa muut huomioon ottavaa käytöstä, ripeää ja turvallista pelitapaa sekä siistiä pukeutumista.

Jos kentälle tulee college-housuissa, se on Lunttilan mukaan verrattavissa siihen, että jalkapalloilija juoksisi kentälle ilman paitaa. Se herättää vääränlaista huomiota. Yleensä Vuosaaren kentällä huomion varastavat kuitenkin ihmisten sijaan alueelle eksyneet ketut tai lintubongareiden ympäröimät harvinaisuudet.

Lunttila muistaa yhden hämmentävän kerran, joka herättää hänessä hilpeyttä edelleen.

Yhtenä aamuna kävelin kaverini kanssa väylää pitkin, kun meidän väliimme ilmestyi kolisevalla mummopyörällä ajava mies, jolla oli pelkät shortsit jalassa. Samalla hän kuunteli jotain todella funkia musiikkia, eikä sanonut mitään.

Toisinaan kentälle eksyy lenkkeilijöitä, mutta harvemmin kukaan etenee viheriöillä polkupyörällä. Yhtä harvinaisia ovat ne, jotka kulkevat golfautolla. Kenttää tuntemattomalle ulkopuoliselle alueella oleskelu on turvallisuusriski, sillä pallo voi pahimmassa tapauksessa osua päähän.

Viime kaudella Vuosaari Golfin jäsenmäärä oli noin 1600 henkilöä. Kuva: Jenna Lehtonen

Laji, joka vaatii aikaa

Joissakin piireissä sydänkeskiajan Skotlannista peräisin oleva laji mielletään edelleen vanhoilliseksi herrojen peliksi, mutta Lunttilan mukaan kenestä tahansa voi tänä päivänä tulla golfharrastaja ilman paksua lompakkoa ja golfosakkeita.

En ole itse koskaan elänyt siinä eliittiskenessä. Olen pienestä pitäen lähtenyt kävelemään täällä neljäksi ja puoleksi tunniksi kolmen vieraaan aikuisen seurassa, johon on mahtunut niin putkimiehiä kuin maajohtajia. En edelleenkään jännitä hierarkioita.

Vuosaari Golf on paikka, jossa Lunttila tunnetaan lempinimellä kokki, vaikka sittemmin ruoka-alan opiskelut ovat johtaneet nuoren miehen myyntihommiin. Golfaajan puheet ja käytöstavat muodostavat vakuuttavan combon, jota on vaikea olla noteeramatta. Ei mikään ihme, että Lunttila on pärjännyt sekä työhaastattelutilanteissa että Vuosaaren golfseuran kilpailuissa. Pieneen palloon ja erilaisiin mailoihin keskittyvä aikaa vievä laji on kehittänyt pelaajan sosiaalisia taitoja, pelisilmää ja päättäväisyyttä.

Systeemi on nerokas. Täältä lähtee pelikentälle 10 minuutin välein neljän hengen porukka. Jos lähdön on varannut kolme henkilöä, niin siellä on aina sille yhdelle tilaa. Joku heitti joskus niin, että golf on pienessä mittakaavassa kuin kevään MM-kisavillitys, jolloin jokainen suomalainen on ensimmäistä kertaa toisensa kaveri hetken aikaa.

Ja ei, golfinpeluuta ei voi verrata tunnin kestävään tennisvuoroon, jossa vain pyrähdetään kentällä. Viheriöllä viihdytään aina useamman tunnin ajan. Harrastus ei välttämättä sovi niille, joiden kalenteri on jo valmiiksi täynnä ohjelmaa. Lunttila lukeutuu siihen innostuneimpaan joukkoon, joka on matkannut pallon perässä muun muassa Portugaliin, Espanjaan, Thaimaahan ja Ruotsiin. Useimmiten tie vie kuitenkin Vuosaareen.

Vesalassa varttunut mies kertoo kohdanneensa ennakkoluuloja sekä harrastustaan että Itä-Helsinkiä kohtaan. Kuva: Jenna Lehtonen

Vuosaari Golf tarjoaa itähelsinkiläisen ilmapiirin

Ensikertalaiselle voi tulla yllätyksenä, miten hiljaista golfkentällä on. Puhetta kuulee, mutta kukaan ei möykkää eikä huuda. Jotkut tekevät lajin äärellä bisnestä asiakkaan seurassa, mutta kukaan ei tuijota kännykän näyttöä. Katse on tiukasti pallossa. Lunttilalle Vuosaaren golfkentästä on vuosien saatossa tullut rauhoittumispaikka, jossa on helppo lievittää stressiä ja purkaa mieltään.

Täällä saan olla oma itseni. Ketään ei kiinnosta, olenko myynyt miljoonan vai asentanut sähköjä. Työminää ei tarvitse todistella.

Lapsuudessa tehty harrastusvalinta on osoittautunut oikeaksi, vaikka vuosien varrella eteen on sattunut naljailijoita, joille Itä-Helsinki ja golf eivät kuulu samaan lauseeseen. Lunttila on huomannut, ettei merellisessä Vuosaaressa sijaitsevaa links -tyyppistä golfkenttää välttämättä edes ymmärretä mieltää osaksi Itä-Helsinkiä, vaikka matka metroasemalta kentälle on varsin lyhyt.

Golfharrastus on tuonut Lunttilalle tuttuja ympäri Suomea. Nuorempana Vuosaaren golfseuran kasvatti oli ikäluokkansa ainoa paikallinen, joka pelasi kilpaa.

Soluttauduin aikoinaan talilaisten porukkaan, koska oli kivempi ajaa Jyväskylään, Vaasaan tai Kuopioon isommalla jengillä. Siinä joukossa oli ihmisiä hienoksi mielletyiltä asuinalueilta. Niillä matkoilla kuuli joskus tarinoita siitä, että kaikkien vanhemmilta ei ole herunut lupaa matkustaa edes Kulosaaren sillan yli.

Kontulan perukoilta bussilla numero 94 ihmisten ilmoille parikymppiseksi asti kulkenut Lunttila asuu tällä hetkellä omien sanojensa mukaan "harmaalla alueella" Espoon Matinkylässä, mutta hän etsii tyttöystävänsä kanssa uutta kotia Vuosaaresta. Idän kasvatti muistuttaa, että jo yhdellä automatkalla Itä-Helsingissä voi nähdä elämän koko kirjon.

Kun hakee Kontumarketista pizzat ja ajaa Meltsin kautta Aurinkolahteen, niin siinä näkee aika monta eri perspektiiviä tästä alueesta.

Vaikea uskoa, että vielä muutama vuosi sitten sama kaveri yritti vaihtaa golfseuraa Kirkkonummelle. Parin vuoden kokeilu kuitenkin tyrehtyi, sillä ei ruotsia puhuva nuori lukihäiriöinen itähelsinkiläinen ei onnistunut soluttautumaan porukkaan mukaan yhtä luontevasti kuin Vuosaari Golfissa, jossa ilmapiiri oli ja on täysin erilainen.

Sellainen, jossa toimitusjohtaja ja lehdenjakaja parkkeeraavat vieretysten ilman erillistä autonkuljettajaa.

Vuosaari Golf on jäsenistöltään ja pelikunnoltaan Suomen värikkäin golfyhteisö. Ainoa, jossa viihdyn, Lunttila summaa.

"Golf on syvimmillään hyvää peruskuntoilua", Lunttila kertoo. Kuva: Jenna Lehtonen

Jaa, jos kolahti:
  •  
  •  
  •  

UUSIMMAT

Itä-Helsingin oma media. 
Juttuja Kontulan ostarilta Kulosaaren Casinolle.

ITAHELSINKI.FI
+358 50 364 4480
[email protected]