Keijo Vilhusesta podcastin tehnyt rikos- ja oikeustoimittaja Vera Miettinen: "Muistan nuoruudestani ne hetket, kun mietin, ettei tämä ole sitä, mitä haluan"

Jenna Lehtonen    22 11 2020

Vuosaaressa nuoruutensa viettänyt rikos- ja oikeustoimittaja Vera Miettinen kokeili huumeita yläasteella ja menetti luottotietonsa parikymppisenä. Nyt hän omistaa rikoskirjallisuuteen erikoistuneen kirjakustantamon, jonka päätuotteena ovat true crime -kirjat. Miettisen kirja 8-vuotiaana surmatusta Eerikan tarinasta julkaistaan joulukuussa.

Eteisen tuulikaapissa nukkui mies. Vera Miettinen oli menossa hakemaan Barbie-nuken sängyksi sopivaa kenkää leikkeihinsä, mutta vastassa oli näky, josta oli heti mentävä kertomaan äidille. Pian paikalle hälytettiin poliisi.

Miettisen varhaisimmat isään liittyvät lapsuusmuistot ovat muilta osin hämärän peitossa. Tämän kerran hän kuitenkin muistaa. Isä ja äiti olivat jo eronneet, koska isä oli jo pitkään ollut äitiä kohtaan väkivaltainen ja vaarallinen. Siksi eteisen oven eteen oli viritetty esteeksi harjanvarsi ja tuoli.


Mainos:


Äiti on muun muassa joutunut lähtemään keskellä yötä pakoon minut kainalossaan. Oli monta kertaa, jolloin äiti olisi voinut menettää henkensä. Minä ja siskopuoleni olimme perheen ainoat, joita faija ei koskaan lyönyt.

Miettinen kuvailee muutama kuukausi sitten aivoinfarktiin menehtynyttä isäänsä epämääräisen charmantiksi persoonaksi, joka halutessaan sai monet pauloihinsa. Se näkyi niin, että isä pystyi pokaamaan bussikuskin uunoturhapuromaisin elkein tai esiintymään palomiehenä ilman minkäänlaista pätevyyttä.

Pitkään Miettinen kuvitteli, että hänen isänsä on ihan tavallinen. Vasta aikuisiässä koitti havahtuminen, joka johti menneisyyden asioiden ja omien tunnelukkojen tiedostamiseen. Nykyään tytär tietää, ettei isä ollut kovin tavallinen. Hän oli mielenhäiriöisen tapaan käyttäytyvä manipuloija, jolla oli itsestään luuloja, jotka eivät vastanneet todellisuutta.

Miettisen ammatinvalintaa on helppo ymmärtää. Tuulikaapissa kenkää etsinyt tyttö tunnetaan nykyään yrittäjänä, rikolliskirjallisuuteen erikoistuneen kustantamon päällikkönä ja rikos- ja oikeustoimittajana, joka on haastatellut työssään muun muassa Keijo Vilhusta, Jari Aarniota, Lauri "Late" Johanssonia ja Janne "Nacci" Tranbergiä.

Vilja Eerikasta kertovaa kirjaa varten Miettinen on haastatellut esimerkiksi Sirpa Laamasta, joka tuomittiin tytön murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen

Tänä vuonna Miettisen nosti valokeilaan Ylen julkaisema podcast, joka kertoo ex-jengipomo Vilhusen elämästä. Sen seurauksena toimittajalta on kysytty sekä television että radion suorissa lähetyksissä, millainen mies on Keijo Vilhunen. Kysymättä on jäänyt, kuka on Vera Miettinen.

Vera Miettinen
Miettinen on haastatellut työssään kaikenlaisia rikoksentekijöitä ja rikollisia. Yksi ikimuistoinen keikkamatka suuntautui Brasilian vankilaan. Kuva: Jenna Lehtonen

Nuoruus Vuosaaressa

Linnanrakentajantien liikenne vilkastuu iltapäivää kohden. Vaikka aurinko ei laske vielä moneen tuntiin, marraskuun harmaus tuo mieleen lonkeromainoksen. On perjantai 13. päivä, ja kauppakeskus Hertsiin saapuu lounaan perässä olevia ihmisiä. Yksi saapujista on Miettinen. Yleensä hänet tunnistaa otsan päälle nostetuista aurinkolaseista. Tänään niille ei ole käyttöä.

Yrittäjä tilaa itselleen lasillisen viiniä ja Vichyn. Molempia tarvitaan, sillä tarkoitus ei ole keskustella säästä. Miettinen kertoo olleensa 7-vuotias, kun hänen vanhempansa erosivat, ja isä muutti Ruotsiin.

Nuoruusvuosina Vuosaaressa isä ei ollut enää kuvioissa mukana. Ala-asteella koululaisen todistukseen sateli yhdeksikköjä ja kymppejä, ja välitunnit tanssittiin Spice Girlsien tahtiin. Tehtaanpuiston yläasteella eli Tehtiksessä kuviot muuttuivat, eikä koulu enää maistunut teiniksi kasvaneelle entiseen tapaan.

Läksyjen sijaan Miettistä alkoivat kiinnostaa erilaiset päihteet. Hän halusi testata omia rajojaan. Äidille ei asioista hiiskuttu. Periaate oli se, että kaikkea paitsi piikittämistä piti kokeilla.

Näin kerran, kun lastenkodista karannut kaverini piikitti itseään. Se oli niin hurja ja herättävä kokemus, että päätin olla piikkeihin koskematta.

Elettiin aikaa, jolloin muuntohuumeita ei vielä näkynyt katukuvassa. Päihteet olivat sitä, mitä luvattiin ja käyttäjän katseesta pystyi päätellä, mitä on tullut vedettyä.

Miettinen oli kavereineen täydellinen kohde huumediilereille, jotka pyörivät samoissa nuorten suosimissa paikoissa Helsingin keskusta-alueella. Kierre ja bisnes oli valmis, kun käyttäjät sai koukkuun. Ensimmäinen annos oli yleensä ilmainen.

Muistan nuoruudestani ne hetket, kun mietin, ettei tämä ole sitä, mitä haluan. Halusin menestyä jollakin toisella tavalla.

Koska toinen isän puolen sisaruksista oli kuollut huumeisiin ja isoäiti viinaan, Miettinen ymmärsi päihteiden käytön nurjan puolen jo varhain. Hän ei tahtonut samanlaista kohtaloa. Ei, vaikka tupakka maistui ja kotibileitä tuli.

Meri-Rastilantieltä Miettisen perhe, eli äiti, äidin uusi miesystävä ja vuonna 1995 syntynyt velipuoli muuttivat Porvooseen. Vaikka koulumatka piteni, Vuosaareen sai aina kyydin, sillä Miettisen äiti työskenteli siihen aikaan WSOY:n graafikkona Helsingin keskustassa.

2000–luvun alussa äiti ryhtyi yrittäjäksi. Tyttärelle se oli kätevää, sillä äitiä taittohommissa auttamalla tienasi omaa rahaa. Ensimmäisen kirjan Miettinen taittoi 14-vuotiaana. Vielä tuolloin hän ei osannut aavistaa, mihin vierailut äidin työpaikalla sekä auttaminen erilaisissa työtehtävissä johtaisivat tulevaisuudessa.

Vera Miettinen
Miettinen kertoo, että hän tunnistaa narkomaanit katukuvasta helposti. Kuva: Jenna Lehtonen

Rajoja ja rakkautta

Miettisen myöhempää elämää mullistivat äidiksi tuleminen 21-vuotiaana, ero lapsen isästä ja suhteen aikainen velkaantuminen, joka johti luottotietojen menettämiseen. Toilailuista huolimatta elämässä oli silti aina läsnä yksi luotettava aikuinen, joka seurasi tyttärensä kasvukipuja läheltä.

Minähän en olisi tässä ilman äitiäni. Vaikka hän on itsekin kokenut elämässään paljon, olen saanut aina häneltä tukea sekä turvallisen lapsuuden, Miettinen sanoo nyt, juuri ennen 36-vuotissyntymäpäiväänsä.

Näihin aikoihin, viisi vuotta sitten, elämää ravisteli velipuolen kuolema. Koska kyseessä oli onnettomuus, tieto tapahtuneesta tuli lähipiirille täytenä yllätyksenä. Sen seuraksena Miettinen turvautui kriisiterapiaan. Tapahtumien muisteleminen saa hänen silmänurkkansa kostumaan. Veljen menehtyminen tuntuu edelleen pahemmalta kuin mikään muu aiempi kokemus.

Olimme Juliuksen kanssa läheisiä. Suru kyllä muuttaa muotoaan, mutta edelleen hän on joka päivä mielessä. Olen kuitenkin yrittänyt kääntää kaikki kokemukseni voitoksi. Nyt tiedän esimerkiksi rikosten uhrien omaisia haastatellessani, miltä tuntuu menettää läheinen.

Toisista tulee rosvoja, toisista poliiseja. Miettinen tietää, miten pienestä on kiinni, ajautuuko ihminen lopulta oikeuden vai rikoksen polulle. Edes niin sanottujen hyvien perheidenkään nuoret eivät valitse aina oikein. On niitä, joilla ei ole ollut rajoja ja niitä, joilla ei ole ollut rakkautta. Onnekkaita ovat ne, jotka ovat saaneet molempia.

Nämä asiat eivät ole mustavalkoisia. Rikosten tekemiseen johtaa aina jokin syy. Rikollisia haastatellessani olen huomannut, että etenkin monella miespuolisella on taustalla jonkinlainen hylkääminen isän puolelta. Isä on myös voinut olla mukana elämässä, mutta hän ei ole ollut läsnä.

Kahden lapsen äitinä Miettinen toteaa, että vanhemman roolin ei tarvitse olla ihmeellinen. Riittää, että on kiinnostunut lapsestaan ja hänen elämästään. Samalla tavoin kuin hänen äitinsä aikoinaan oli.

Jokainen meistä tarvitsee jonkun, joka asettaa rajat. Jokuhan ne jossain vaiheessa asettaa, viimeistään vankila. Olisi hyvä, että joku asettaisi ne sitä ennen.

Vera Miettinen
Miettinen kokee hyväksi sen, että toimittajia tulee alalle erilaisista taustoista. "Kaikenlaisia toimittajia tarvitaan." Kuva: Jenna Lehtonen

Toimittajan uralle

Kun yläaste päättyi, Miettinen pääsi Helsingin tekniikan alan oppilaitokseen opiskelemaan media-assistentiksi. Kiitos äidin palautteen, tytär myös valmistui koulusta.

Äitini sanoi, että se paperi, jonka koulusta saan, on syntymätodistuksen jälkeen tärkein, Miettinen kertoo.

Ammattikoulun jälkeen nuori nainen työskenteli hetken aikaa muun muassa Seitsemän päivää -lehdessä. Viihdetoimittajuus ei kuitenkaan tuntunut omalta, vaikka journalistin ura veti puoleensa magneetin lailla. Myöhemmin opinnot Laajasalon opistossa ja määräaikainen sijaisuus Suomen Lehtiyhtymällä viimeistelivät uravalinnan. Miettinen tahtoi toimittajaksi.

Määräaikaisen pestin päätyttyä hän alkoi myydä juttujaan lehtiin ja aloitti freelancer-uransa. Vuonna 2013 syntyi yritys nimeltä Deadline Miettinen. Sillä tiellä ollaan yhä, vaikka jokainen media-alan yrittäjä tietää, miten raadollinen ja kilpailtu ala on kyseessä. Ne, jotka siitä selviävät, selviävät syystä.

Kun tekee sitä omaa juttuaan, sen tuntee. Siinä on oma fiilis, jota ei voi mitata rahassa, koronakeväänä Deadline Kustannus Oy:n perustanut yrittäjä sanoo.

Parhaillaan häntä työllistää oman kirjakustantamon lisäksi podcastien teko. Nykyinen puoliso ja lapset pitävät huolen siitä, ettei äiti tee liikaa töitä. Yksi tulevaisuuden tavoite on kuitenkin jo horisontissa, ja sen ääneen lausuminen saa yrittäjän suupielet kohoamaan.

Haluan päästä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan kilpailemaan.

Nähtäväksi jää, onko parketilla jonain päivänä tilaa rikostoimittajalle.

Vera Miettinen
Vaikka Miettinen on asunut esimerkiksi Töölössä, Malmilla ja Kalliossa, hän kokee identiteettinsä itähelsinkiläiseksi. Kuva: Jenna Lehtonen

Jaa, jos kolahti:

UUSIMMAT

Itä-Helsingin oma media. 
Juttuja Kontulan ostarilta Kulosaaren Casinolle.

ITAHELSINKI.FI
+358 50 364 4480
[email protected]

linkedin facebook pinterest youtube rss twitter instagram facebook-blank rss-blank linkedin-blank pinterest youtube twitter instagram