Jussi Huhtela aloitti poliisiuransa Itä-Helsingissä. Lue, mitä hän ajattelee alueesta nyt.

Kaksimetrinen mies taluttaa pyörää Kontulan ostoskeskuksessa dallaspulla kädessään.

– Ihan kuin kotiin olisi tullut, hän hymyilee ja taittaa palan leivoksesta suuhunsa.

Helsingin poliisilaitoksen johtokeskuksen johtaja ylikomisario Jussi Huhtela, 44, kertoo, että vielä 1990-luvun lopulla tilanne oli toisenlainen. Vastavalmistuneelle Kiimingistä lähtöisin olevalle poliisille Itä-Helsingin kadut olivat jotakin täysin vierasta ja uutta.

– Aluksi ajattelin maalaispoikana jossain Itäkeskuksessa, että huh, mitä porukkaa.

Puhoksen ostoskeskus
Vuonna 1965 valmistuneen Puotinharjun ostoskeskuksen eli Puhoksen kulta-ajat ovat taakse jäänyttä elämää. Kuva: Jenna Lehtonen

Kenttäpoliisin työ Itä-Helsingissä oli Huhtelalle oman aikansa katukorkeakoulu. Alkuvaiheessa hänellä ei välttämättä ollut keikalla edes tarkkaa käsitystä siitä, missä ollaan. Työ kuitenkin opetti tekijäänsä. Kun nuoren parikymppisen poliisin heitti perinteiselle kotikeikalle selvittämään ongelmia, joita ei vielä omassa elämässä ollut ehtinyt kokea, tietämys asioista kasvoi vääjäämättä.

– Siinä iässä ei ole vielä itse välttämättä saanut elämältä kovinkaan paljon turpaan. Silti menimme pokkana ratkomaan hommia koulussa opituin perustein. Pahoinpitelyiden kohdalla se meni yleensä niin, että mies lähti asunnosta joko Itäkeskuksen putkaan tai jonkun kaverinsa luo.

Vaikka Huhtela näki lähiöasumisen heikkoudet läheltä, hän muutti perheensä kasvaessa Helsingin Hämeentieltä Kontulaan 2000-luvun alussa.

Kontula
Huhtela asui Kontulassa useamman vuoden. Kuva: Jenna Lehtonen

– Jonkun aikaa arvoin muuttoa mielessäni. Mietin, voinko muuttaa itään, tunnetaanko minut siellä. Sitä tulee helposti putkinäköiseksi, jos asioita ei mieti riittävästi. Näkee vain ne ongelmat, joihin törmää poliisin työssä.

Päivä päivältä nuori poliisi oivalsi, että partioauton ikkunasta nähty maailma antaa todellisuudesta suppean kuvan. Asuminen kaksikerroksisessa rivitalossa lapsiystävällisessä ympäristössä osoitti, että Itä-Helsingissä riittää elämää. Lapset saivat ystäviä pihapiiristä, eikä palveluiden pariin ollut pitkä matka.

Jussi Huhtela
Kenttäpoliisin työ idässä oli Huhtelalle oman aikansa katukorkeakoulu. Kuva: Jenna Lehtonen

"En oo kuullut mitään"

Huhtela tervehtii ostarin nurkalla tuttua naista ja jää hetkeksi juttelemaan hänen kanssaan. Kaksikkoa yhdistää molempien poikien yhteinen jääkiekkoharrastus. Pubien, kahviloiden ja ruokakauppojen vierestä kävelee ihmisiä, jotka sopivat maisemaan kuin graffitit kiviseinään. Siksi tai juuri sen takia Huhtela ymmärtää, että betoniostareihin tottumattomalle kävijälle Kontulan metroasemalta ulos astumisen jälkeen miljöö saattaa vaikuttaa epäviihtyisältä.

Kontula graffiti
Kontula tunnetaan muun muassa Suomen suurimmasta sisäskeittihallista. Kuva: Jenna Lehtonen

– Veikkaan, että tälle legendaariselle ostarille käy jossain vaiheessa samalla tavalla kuin Myllypuron vastaavalle. Ei täällä mitään vaaraa ole, ellei aiheuta sellaista itse ja tule tänne keskellä yötä toikkaroimaan humalassa.

Niin, ne vaarat. Kukapa niistä paremmin tietäisi kuin idässä kenttätyötä tehnyt poliisi. Huhtela mainitsee Kolmas nainen -yhtyeen En oo kuullut mitään -kappaleen, jossa lauletaan:

”Viime yönä naapurissa

Vaimo hakattiin

Siellä vaimokulta piestiin

Henki hieveriin

Levotonta koiranunta meillä nukuttiin

Eikä kuultu mitään

Ei kuultu mitään.”

Hänen mukaan kappale kertoo suoraan poliisin todellisuudesta. Huhtela muistuttaa tuoreimman poliisibarometrin tuloksista ja siitä, että sisäministeri Kai Mykkäsen mukaan Suomessa asuvat Euroopan väkivaltaisimmat perheet.

Kontulan ostoskeskus Lasten maailma
Kontulan ostoskeskus kaipaa päivitystä. Kuva: Jenna Lehtonen

– Lähiöissä asuu paljon ihmisiä ja perheitä. On riitelyä ja pahoinpitelyjä. Yleensä naapuri soittaa poliisille, jos viereisestä asunnosta kuuluu epäilyttävää ääntä.

Helsingin poliisille tulee keskimäärin 160 000 hälytystehtävää vuodessa, joten keikkoja riittää jokaiselle päivälle. Huhtela kertoo keikasta, jossa kioskimurron tehnyt varas saatiin kiinni lumihankeen jääneiden karkkipapereiden ja jalanjälkien perusteella. Sitten hän vakavoituu.

– Kerran menimme Yliskylään keikalle pieneen taloyhtiöön, jossa ei ollut kovin montaa asukasta. Naapuri oli soittanut, kun rappukäytävässä haisi pahalle, eikä viereisen asunnon iäkästä rouvaa ollut näkynyt.

Päättäri Pub
Kontulankaaren varrella sijaitsee Päättäri Pub. Kuva: Jenna Lehtonen

Ovi avattiin huoltoyhtiön avaimilla. Vastassa oli kalman hajun lisäksi ilmaisjakelulehdistä koottuja siistejä pinoja, joita riitti ympäri asuntoa.

– Siellä oli väyliä, ikään kuin olisi lunta kolattu, jotta pääsee kävelemään läpi.

Asunnon pesuhuoneen kylpyamme kertoi omaa tarinaansa. Se oli täynnä vihreää homerihmastoa. Asukas ei siis ollut peseytynyt aikoihin.

– Silloin piti oikein purra hammasta yhteen, kun olisi tehnyt mieli kysyä ilmoittajalta, eikö hänellä ollut koskaan tullut mieleen kysyä tältä rouvalta, miten hänellä menee. Nämä ovat isojen kaupunkien ongelmakohtia, kun ei ole sukulaisia tai ystäviä auttamassa. Olisi hienoa, jos ihmiset edes vähän katsoisivat toistensa perään, Huhtela huokaisee.

Kontulankaaren varrella on perjantai-iltapäivästä hiljaista. Vastaan kävelijöitä ei tarvitse väistellä. Ohitamme kerrostalojen päätyihin maalatut muraalit, entisen R-kioskin tilat, Alepan eteen jätetyn koiran ja jääkiekkoilija Esa Tikkasen vanhan kodin. Huhtela osoittaa 2000-luvun aikaista kotitaloaan, jonka mintunvihreät seinät näyttävät yhtä sieviltä kuin vieressä kasvavat omenapuut.

Muistot palautuvat mieleen vanhan kotitalon äärellä. Kuva: Jenna Lehtonen

Putkiremontteja ja uudiskohteita

Turun yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi vuonna 2014 valmistunut ylikomisario mainitsee kaupunkisosiologian ja puhuu omien sanojensa mukaan epävirkamiesmäisesti. Häntä on helppo ymmärtää.

– Pääaineeni oli oikeussosiologia ja kriminologia. Pidän siitä, että voin hakea selityksiä muidenkin viranomaisten ja kaupungin näkövinkkelistä.

Siihen on syynsä, miksi koulut yritetään nykyään rakentaa sellaisiin paikkoihin, joihin lasten ei tarvitse kulkea ostoskeskusten läpi. Kun asuntotuotantoa sekoitetaan järkevällä tavalla, myös ihmiset sekoittuvat.

On tärkeää, että lähiöihin ei synny alueita, joihin huono- tai hyväosaisuus keskittyy. Huhtelan mielestä lähiörakentamisessa eletään vaihetta, jossa on päätettävä, miten taloja korjataan: rakennetaanko uutta, vai lähdetäänkö täydennysrakentamaan vanhaa.

Myllypuron ostoskeskus
Uusi Myllypuron ostari valmistui vuonna 2012. Kuva: Jenna Lehtonen

– Talot tulevat väistämättä tiettyyn ikään, eivät ne ole sellaisia, jotka kestävät satoja vuosia. Tavallisella ihmisellä, jolla ei ole satojen tuhansien tai miljoonien varallisuutta, ei kannata ottaa asunnon ostossa isoja riskejä.

Huhtela ei halunnut ottaa riskiä. Hän muutti syksyllä 2017 Kontulasta junaradan varrelle, vaikka olisi mielellään halunnut jäädä itään asumaan.

– Täältä oli vaikea löytää uudempaa asuntoa. 1970-luvun läpitalon asunnot ovat mahtavia hyvine pohjaratkaisuineen, mutta melkein kaikkiin on suunnitteilla putkiremontti. Se tarkoittaa kallista ratkaisua.

Jussi Huhtela Puhoksessa
Huhtela valmistui Turun yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi vuonna 2014. Kuva: Jenna Lehtonen

Mediaa viime aikoina puhuttaneet Ruotsin lähiöissä roihunneet autopalot kertovat ongelmista, joita ei ainakaan toistaiseksi ole Suomessa. Huhtela korostaa, miten paljon rakentamisella voidaan vaikuttaa siihen, että ongelmalähiöitä ei synny.

– Emme saa missään nimessä hyväksyä sellaista ajattelua, että jotkut ihmiset ovat toisia parempia. Jos ajattelemme, että maahanmuuttajat ovat huonompia kuin tavalliset suomalaiset, niin se homma ei pääty hyvin. Siitä on maailmalla ja historiassa esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Ongelmalähiöt ja ghettoalueet ovat rasismin ja muukalaisvihan lopputulos.

Kontulan muraalit
Isot muraalit ilmestyivät Kontulaan vuonna 2017. Kuva: Jenna Lehtonen

Joka päivä sankaritekoja

Vaikka poliisin arki Itä-Helsingissä on sitä, että näpistelijä napataan ruokakaupasta ja päihtynyt poimitaan kadulta, mukaan mahtuu paljon sellaista, jota harva edes pystyy kuvittelemaan.

– Kaikki ei ole pelkkää gloriaa. Me tehdään joka päivä sankaritekoja, se on meille arkea.

Kuin tilauksesta ohitsemme ajaa poliisiauto.

– Pojat saisivat tulla ulos tuolta autosta, Huhtela vinoilee.

R-kioskin vanhat tilat Kontulassa
Entiset R-kioskin tilat odottavat uutta omistajaa. Kuva: Jenna Lehtonen

Poliisin kenttäjohtoalueet jakautuvat pohjoiseen, eteläiseen ja itäiseen. Kun aikaa jää valvonnalliseen työhön, partiot pyörivät niin ostareilla kuin Tallinnanaukion kaltaisilla läpikulkupaikoilla.

Ennaltaehkäisevä ja etupainotteinen työ tarkoittaa sitä, että ihmiset kohdataan kasvotusten ja heidän kanssa ollaan läsnä. Kenttäpartioita sijoitetaan tasaisesti eri alueille, koska poliisilla on oltava näkyvyyttä kaikkialla.

Jussi Huhtela Myllypuron metroasemalla.
Myllypuron metroasema avattiin 1980-luvun lopulla. Kuva: Jenna Lehtonen

Näkyvyydestä puheen ollen. Kerran kävi niin, että Itäkeskuksen pankista rahaa varastanut rosvo käveli vahingossa suoraan silloisen Itäkeskuksen poliisipiirin pukuhuonetiloihin. Huhtela muistelee tapausta huvittuneena, vaikka silloin ei naurattanut.

– Näitä tarinoita on hyvä kertoa eteenpäin, mitä kaikkea tässä työssä tulee vastaan.

Huhtela on pääosin tyytyväinen median tekemiin juttuihin, mutta kaipaa tutkivaa journalismia ja nimeää sen kärkinimiksi Helsingin Sanomien Jussi Pullisen ja Suomen Kuvalehden Salla Vuorikosken.

– Se on vähän sensaatiohakuista, kun yksittäisistä etnisistä kahakoista revitään otsikoita. Syyt ovat usein syvemmät kuin se, että joku on jonkun maalainen, hän kuittaa.

Puhoksen ostoskeskus
Puhoksen kohtalo on toistaiseksi epäselvä. Kuva: Jenna Lehtonen