Mika ”Haukikoira” Vornanen tunnetaan kalastuspiireissä miehenä, jonka intohimoihin lukeutuu suurhauen kalastus. Kalastusoppaan kyytiin päätyy kaikenlaisia ihmisiä julkkiksista polttariporukoihin.

Kun kalastusopas Mika ”Haukikoira” Vornanen nostaa merestä päivän ensimmäisen ahvenensa, hän hymyilee kuin pikkupoika. Saaliin koolla tai lajilla ei ole hänelle suurta merkitystä. Ilme pysyy yhtä onnellisena eväkkäästä riippumatta, vaikka takana on vuosikymmenten kalastuskokemus.

– Moni on kysynyt, miten voin olla iloinen jostain kahden kilon hauesta. Minulle se ei ole koskaan mikään itsestäänselvyys.


Mainos:


Tällä kertaa Suomen kansalliskala päästetään takaisin uimaan. Valikoiva kalastus on nykyaikainen trendi. Jos eläisimme vielä 1960-luvulla, ahvenen kohtalo olisi todennäköisesti ollut toisenlainen. Myös ammattikunnan välineet ovat kehittyneet melkoisesti. Nyt Vornanen istuu huippuluokan kalastusveneessä, josta löytyy muun muassa gps-keulasähkömoottori, kaikuluotain, satoja erilaisia vieheitä ja säädettävät istuimet. Kun ohi ajaa perinteisiä bustereita, venekuntien päät kääntyvät. Tihkusateesta huolimatta merelle on lähtenyt jo monta kalastajaa.

Tammisaari vasta heräilee, kun ensimmäinen likööriannos katoaa kipparin kallistamana mereen. Perinteet säilyvät, kun kerran vesille lähdetään. Vornasen kohdalla kiinnostus kalastusta kohtaan kulkee verenperintönä hänen isältään.

– Faija vei ongelle, kun olin suunnilleen 3–4-vuotias. Siinä se homma asennettiin.

Enää koukkuun ei tarvitse pujottaa kiemurtelevaa kastematoa, eikä venettä soutaa puuairoilla.

Vornanen toimii Lund-kalastusveneiden brändilähettiläänä, joten hän puhuu uudenkarheasta kulkupelistään moottoreineen yhtä mielellään kuin juuri hankkimastaan kuoritakistaan tai tulevasta tuomaroimastaan ja manageroimastaan heittokalastuskilpailusta. Yhteistyöt eri tahojen kanssa eivät jää epäselviksi, sillä logoja näkyy kaikkialla veneestä vapoihin. Siihen on syynsä.


Mainos:


”Kun ymmärtää olevansa tekemisissä villieläinten kanssa, sietää myös sen, ettei kalaa aina saa.”

Leikkuulaudasta uistimeksi

Kalastuspiireissä Vornanen tuli tunnetuksi jo kauan ennen yrittäjätaipaleensa alkua. Hänen yrityksensä nimi, Haukikoira, keräsi ensin maineen kalojen rakastamana vieheenä, jonka Vornanen teki vuonna 2005. Syntytarina sai alkunsa leikkuulaudasta ja lasten kylpyammeesta. Koska lauta kellui, sitä pystyi hyödyntää. Vornanen etsi netistä kuvan särjestä, tulosti sen ja piirsi kalan ääriviivat leikkuulautaan. Muoto hahmoteltiin pistosahalla.

–Siihen piti saada koukut kiinni ja silmukoiden ruuvit. Pöllin keittiöstä kappaverhot, joista otin ruuvit irti. Kun eukko tuli himaan, niin vähän viheltelin siinä.

Lopuksi Vornanen maalasi tekeleensä oranssiksi ja viimeisteli sen mustilla raidoilla. Jo seuraavana aamuna viehe pääsi testattavaksi. Kun Vornanen otti sen pakistaan esiin, vieressä ollut kalakaveri kysyi, mikä viehe oikein on kyseessä. Vastausta ei tarvinnut miettiä pitkään. Nimi juolahti mieleen täysin extempore.

– Ihmisillä on lintu- ja paimenkoiria, niin minulla oli haukikoira. Sanoin kaverille, että katsopas tätä ja heitin vieheen veteen. Ekalla heitolla tuli 4,5-kiloinen hauki.

Sittemmin nimikkoviehe päätyi isomman kalan matkaan, eikä sitä sen koommin ole löytynyt. Vornanen muistuttaa, että vieheiden tekemistä käy taiteesta. Jokainen milli ja gramma ratkaisevat, kun tehdään hyvää yksilöä. Sellainen ei välttämättä aina viehätä ihmissilmää, mutta kalat ovat asia erikseen. Alkuperäinen haukikoira-viehe kelpasi kaloille alusta loppuun.

– Se oli saatanallinen elukka, joka vei sen mennessään. Vieheeseen ei silloin ollut jäljellä mitään muita speksejä kuin leikkuulaudan jämät. Siitä huolimatta en pystynyt enää tekemään toista ihan samanlaista.

Vaikka syötti katosi parempiin suihin, legenda haukikoirasta jäi elämään. Meni kuitenkin useampi vuosi ennen kuin Vornasesta tuli virallisesti yrittäjä ja kalastusopas.

Haukikoira on sana, jonka ihmiset muistavat. Siihen ei tulee minkäänlaista angstia", Vornanen sanoo.

Työttömäksi työnhakijaksi

Harva tietää, että palkitun kalastusoppaan alkuperäinen ammattinimike oli puhelinasentaja. Niissä hommissa Vornanen työskenteli 1970-luvun lopusta aina 2000-luvun puoliväliin saakka. Sitten maailma muuttui, ja puhelimet siinä sivussa.

– Se oli vääjäämätön tosiasia, että kenkää tulee.

Liki viisikymppisenä Vornanen huomasi olevansa työtön työnhakija. Stressaavien aikojen vastapaino löytyi mereltä. Lapsuudesta tutusta paikasta, jonka kuka tahansa koko ikänsä kalastanut aistii vaikka silmät kiinni.

Samoihin aikoihin, kun Vornanen pohti tulevaisuuttaan, hänen tuttunsa olivat ostamassa kalastusmatkailuyritystä, johon tarvittiin mukaan osaajia. Haukikoiran kehittäjän kyvyt tiedettiin kentällä. Omien sanojensa mukaan Vornanen päätyi kalastusopaskurssille pienen painostuksen päätteeksi. Myöhemmin hän kouluttautui lisää ja hankki virallisen pätevyyden kalastusoppaaksi.

Kerran Vornanen oli kalastusreissulla sisäsaaristossa, kun hänen kännykkänsä soi. Puolisolla oli kerrottavanaan ikäviä uutisia. Pariskunnan toiselta lapselta oli löydetty syöpäkasvain.

– Silloin putosi virveli kädestä.

Huoli pojasta ja omista työkuvioista kaihersi mieltä. Vielä tuolloin ei tiedetty, voidaanko syöpä kukistaa. Ajatukset oli pakko purkaa sanoiksi. Vornanen alkoi kirjoittaa fiktiivisiä juttuja kalamies.com -verkkosivuston keskustelupalstalle. Kritiikin sijaan vastaanotto oli niin innostunut, että kirjoittelu johti Onks koolla välii -nimiseen omakustannekirjaan, jota ei kuulemma enää saa mistään.

– Teinpä sitten elämässäni uistimia, kirjoja tai koruja, en ole koskaan tykännyt siitä ajatuksesta, että niitä jäisi yli. Se olisi kauhuskenaario.

Loppupeleissä kirjat myytiin loppuun, ja pojan syöpähoidot tehosivat. Elämään löytyi uusi vaihde. Vuonna 2012 Vornasen oli tullut aika pistää oma firma pystyyn. Vielä tuolloin mukana oli yhtiökumppani, mutta parin vuoden jälkeen kollega vaihtoi kalastuksen jalkapalloon. Siitä lähtien Haukikoira Oy on ollut käytännössä yhden miehen yritys.

”Uusavuttomuus on lisääntynyt. Kaloja ei osata käsitellä. Suurhaukia tapetaan vain siksi, että ne saatiin. Niistä ei silloin tehdä ruokaa,” Vornanen sanoo.

Kohdekaloina hauki, kuha ja ahven

Viimeisten vuosien ajan Vornanen on luotsannut erilaisia kalastusreissuja etenkin eteläisellä Suomenlahdella Loviisasta Kemiöön. Kyytiin voi päätyä aivan keitä tahansa, kuten esimerkiksi varakkaita liikemiehiä, julkisuudenhenkilöitä, perheitä tai polttariporukoita. Oleellisinta on, että haluaa parantaa omia kalastustaitojaan tai saada elämänsä ensimmäisen hauen. Hauen lisäksi yleisimpiä kalastusmatkojen kohdekaloja ovat kuha ja ahven.

– Se on ihan eri asia viedä ihmisiä kalaan kuin toimia kalastusoppaana. Nautin siitä, että saan opastaa uutta ihmistä, joka ei ole välttämättä koskaan kalastanut.

Vaatii todistetusti jonkinlaiset lehmän hermot, kun veneeseen tulee vieras, joka ei ymmärrä siiman periaatteista yhtään sen enempää kuin heittokalastuksesta. Vaikka alku saattaa olla ensikertalaiselle kankea, Vornasen kyydistä on mahdotonta poistua ilman uusia oppeja tai isoja vonkaleita. Oppaan ääni kohoaa kuulemma korkeintaan silloin, jos veneessä ei noudateta yhteisiä pelisääntöjä. Kerran sääntörikkomus johti siihen, että Vornanen sai uistimen takaraivoonsa. Silloin kirpaisi.

Suomesta löytyy nykyään hieman alle 1,6 miljoonaa vapaa-ajankalastajaa, joten vesillä sattuu ja tapahtuu. Vaikka moni asia on mennyt parempaan suuntaan, Vornasen mukaan kalastuspaine on lisääntynyt. Pahimmillaan suurkaloja havitellaan pelkkä bisnes edellä, eikä kalastusluvista ole välttämättä tietokaan. Yli 40 vuotta kalastanut opas osaa perustella, miksi alamittaiset kalat kannattaa vapauttaa siinä missä suuret emokalatkin. Kestävä kalakanta on kaikkien etu. Siksi Vornanen lukeutuu joukkoon, joka haluaa kalastaa vastuullisesti ja kunnioittaa luontoa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että saalista ei tapeta turhaan.

– Huomattavan kokoisen kalan jääminen käteen vaikuttaa joillakin kalamiehillä jopa mentaalipuoleen. He voivat siitä pahoin, koska kalat ovat melkein kuin kavereita.

Vornanen kalastaa Tammisaaren alueella säännöllisesti.

Teksti ja kuvat: Jenna Lehtonen