Juuli Linneo eli räppäri Paha Matami on Kontulasta lähtöisin oleva "lähiöbeibi", jonka estottomat musiikkivideot ovat herättäneet keskustelua.

Läski. Oksettava. Hävytön. Muun muassa tällaisilla adjektiiveilla kuvaillaan Kontulasta kotoisin olevan Pahan Matamin, eli Juuli Linneon, 27, tähdittämää YouTube-videota, jossa hän räppää vaaleanpunaista taustaa vasten alusvaatteet yllään ja hieroo täytekakkua rintoihinsa. LÄSKI -niminen kappale on artistin ensimmäinen julkaisu, ja hän on ohjannut sen alusta loppuun asti itse.

Musiikkivideo sisältää paljon aineksia, mistä monet ovat provosoituneet. Kommenteissa Linneota verrataan niin virtahepoon kuin julkisuuden henkilö Johanna Tukiaiseen. Osa kertoo järkyttyneensä, osa ottaa osaa.


Mainos:


Jos Pasi-Matias Sompajärveltä ei syty videolle, niin en minä sitä itke iltaisin, Linneo sanoo.

Anonyymit nettikommentoijat ovat pieni riesa naiselle, joka on nähnyt elämän nurjat puolet jo lapsena. Linneo kutsuu itseään hattaran palaseksi, jonka luontainen herkkyys ja pehmeys käsiteltiin aikoinaan valuvikoina. Kun häntä kiusattiin tarhassa, syy ei ollut kiusaajissa, vaan siinä, ettei tytössä ollut tarpeeksi vastustajaa.

Olen kasvanut sellaisessa kuplassa, jossa vahva ja itsestään ylpeä naisellinen nainen on luomakunnan kruunu. Äiti satuili minulle jo tarhaikäisenä, että tässä maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä – johtajia ja seuraajia.

Turvattomat olosuhteet johtivat 11-vuotiaana tapahtuneeseen huostaanottoon ja myöhempään kulkurin elämään, jossa tiheään vaihtuivat niin asunnot, työpaikat kuin parisuhteet. Lapsuudenperhettään Linneo ei ole tavannut pitkään aikaan.

On paljon ihmisiä, jotka saavat pahan, mutta heiltä jää kokonaan saamatta se hyvä. Voit mennä minä tahansa äänestyspäivänä katsomaan, onko pidempi jono Aapelin baariin vai viereiseen kirjastoon.


Mainos:


Kun Linneo kertoo menneisyyden kokemuksistaan, hän näprää käsissään olevaa korua ja muistuttaa saaneensa myös paljon hyvää osakseen. Jotkut lähiöjutut ovat siitä huolimatta sellaisia, joita ei haluaisi uskoa todeksi. Esimerkiksi yhtä 1990-luvun tapausta, jossa ostarin leikkitelineestä pudonneen lapsen kielestä katkennut pala päätyi hänen isänsä taskuun. Linneo kertoo näkemästään niin kuin se olisi tapahtunut eilen.

"Minut on kasvatettu 80-luvun menestysoppaiden sitaateilla", Juuli Linneo sanoo. Kuva: Jenna Lehtonen

Kontulasta Kulosaareen

Kontulan ostoskeskuksessa ihmisiä kävelee vastaan kuin ruokakaupassa jouluviikolla. Katukuvassa näkyy enemmän eläkeläisiä kuin kasvomaskeja. Näyttäviin irtoripsiin ja isoihin korvakoruihin sonnustautuneelle Linneolle maisema on lapsuudesta tuttu. Hän kertoo, että jos lama-ajan Kontulassa olisi ollut kännykkäkameroita, materiaali hiljentäisi nykyään monet.

Kaikkien perheiden kohdalla itähelsinkiläinen arki ei ollut pelkkää gloriaa ja glamouria. Korkeiden kerrostalojen sisäpihoilla käveli lapsia, joilta kukaan ei kysynyt, onko läksyt tehty. Linneo muistaa, että maanantaiaamuisin koulussa näki oppilaita, jotka söivät kolme ruoka-annosta putkeen.

Eivät kaikki sentään vetäneet subutexia hampaat mustana, mutta varmasti vähintään tiesit jonkun, joka veti.

Vielä ala-asteella Linneo pyöri porukassa, jossa tavoiteltiin kymppejä ja ennen kaikkea poispääsyä Kontulasta. Pänttääminen johti arvosanoihin, joilla avautui enemmän koulumahdollisuuksia. Jos Linneo kaipasi tekemistä, hän meni Stockmannin levyosastolle kuuntelemaan musiikkia tai kirjastoon selaamaan opusta Hugo Simbergistä. Elettiin aikaa, jolloin ei voinut vielä itse päättää, mitä televisiosta tulee.

Kun ovet avautuivat Kulosaaren yläasteelle, Linneo oli se, jolla ei ollut Paul Frankin tai Puman vaatteita. Ensimmäiseltä koulupäivältään hän muistaa tytön, joka tuskaili ääneen siitä, miten hänen isänsä haluaa taas kerran matkustaa Roomaan, joka oli tytön mielestä jo ihan nähty kohde.

Kontulassa huostaanotot olivat luokallani yleisempiä kuin Rooman matkat. Luokkakavereideni huippuhetki oli se, jos kummitäti vei Raxiin syömään syntymäpäivän kunniaksi.

Kulosaaressa Linneo ei tuntenut kuuluvansa joukkoon. Hän ei saanut koulusta ystäviä, ja vietti edelleen kaiken vapaa-aikansa Kontulassa. Myöhemmin koulu ei enää maistunut, ja lukiokin jäi kesken. Linneon kaveripiiriin kuului henkilöitä, joiden taustalta löytyi rikoksia. Osa näistä ihmisistä kuoli vuosien varrella huumeisiin.

Linneon rap-musiikin tavoitteena on helpottaa muiden naisten asemaa pitkällä aikavälillä. Kuva: Jenna Lehtonen
Vaikka Linneo asuu nykyään Kalliossa, henkinen koti on yhä Kontulassa. Kuva: Jenna Lehtonen
"Ystävystyn ihmisten kanssa helposti, jopa viidessä minuutissa", Juuli Linneo sanoo. Kuva: Jenna Lehtonen

Kulkurin taival

Vuosien 2010–2017 aikana Linneo asui yli kymmenessä eri osoitteessa Tuusulasta Turkuun. Välissä hän muutti Tampereelle, ja sitten taas palasi Itä-Helsinkiin. Asunnot vaihtuivat sen mukaan, missä oli kaikista edullisinta.

Kerran menin sosiaalitoimistoon ja kerroin, ettei minulla ole asuntoa, työtä, eikä koulua. Että mitäs sitten keksittäisiin?

Kun vaihtoehdoksi tarjottiin kodittomien yömajaa, nuori nainen ei pitänyt tarjousta houkuttelevana. Kerran majapaikka löytyi jatkojen jatkoilta löytyneiden naisten luota. Linneon mukaan hän sai valita, majoittuuko kannabisviljelmien täyttämässä huoneessa, jonka verhot olivat teipattu vai keittiön nurkassa, johon oli raivattu erillinen tila. Vuokra oli 250 euroa kuukaudessa. Muutakaan kotia ei ollut tarjolla, joten diiliin oli tartuttava.

Erilaisia kämppäsäätöjä tuli ja meni samaan tahtiin kuin boheemeja ja avoimia tuttavuuksia. Joskus katto pään päälle löytyi salamarakastumisen johdosta.

Jossain välissä Linneo vaihtoi itselleen nykyisen sukunimensä. Sen hän otti mummoltaan, jonka juuret ovat niin ikään syvällä Itä-Helsingissä.

Mummi saattoi joskus heittää, että jossain oli törkeä flaidis. Puhuimme samaa kieltä.

Vaikka koti löytyi milloin mistäkin, jotain pysyvääkin löytyi. Linneo suoritti vuosien 2013–2016 aikana media-assistentin opinnot. Sen jälkeen hän teki keikkatyötä muun muassa ravintola-alalla. Ylityökorvaukset ja yötyölisät kelpasivat nuorelle. Linneo kertoo tehneensä kaikenlaisia hommia puhelinmyyjän työstä vessojen siivoamiseen. Hänen mukaan kontulalainen itsevarmuus on sitä, että ihminen voi olla ylpeä itsestään lähtökohdista tai ammatista riippumatta.

Kun olin siivooja, kävelin tuolla avaimet kaulassa ja mietin, että haloo hei, minulla on avain sinunkin kotiin.

Kontulaläppää, kuulemma.

Rap-musiikki on toiminut Juuli Linneolle eliksiirinä, jonka avulla hän on jaksanut rämpiä eteenpäin. Kuva: Jenna Lehtonen

Ylpeästi kontulalainen

Vuonna 2017 Linneo pääsi jatko-opiskelemaan media-alaa Metropolia Ammattikorkeakouluun. Hän oli koulupaikasta niin tohkeissaan, että purskahti itkuun metrossa. Vielä silloin hän ei osannut arvata, että tulee jättämään opinnot kesken. Linneo ajattelee leikkisästi, että media-assistentti on kuin joutonomi, 2010-luvun datanomi.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, Kontulankaarta pitkin kävelee nainen, jonka tulevaisuuden tavoitteena on viihdyttää ihmisiä. Avukseen hän on valjastanut rap-musiikin, joka on kulkenut hänen mukanaan muutoista ja paikkakunnista toiseen. Viimeiset puolitoista vuotta Kalliossa asunut Linneo elättää itseään edelleen keikkatöillä ja säästöillä. Koronapandemia on nakertanut arkeen kolon, jota on voinut täyttää omilla projekteilla.

LÄSKI -kappale syntyi kuin itse itsestään. Linneo kertoo, että hän ei suhtaudu itseensä liian vakavasti. Se on ominaisuus, jota kannattaa vaalia.

Me olemme kaikki ihan yhtä noloja ja sekaisin. Toiset vaan ovat sitä vähän värikkäämmin.

Mitä kritiikkiin tulee, tulkoon. Kontulan Paha Matami osaa puolustaa itseään. Hän haluaa näyttää, miten olla itsestään ylpeä – statuksesta ja ulkonäöstä viis.

Nettihuutelijat pissaisivat housuihinsa, jos he tulisivat puhumaan minulle.

Rohkea. Rikkinäinen. Raju. Tekee mieli lopettaa.

"Uskon, että tulen provosoimaan ja viihdyttämään myös jatkossa", Juuli Linneo lupaa. Kuva: Jenna Lehtonen