Arvostelu: Monitaiteinen teatteriesitys Satamiljoonaa prosenttia tarjoaa nauruja ja tunne-elämyksiä rikkaasti vaihtelevin keinoin.
Monitaiteisen tuotantoyhtiön Recover Laboratoryn tuore esitys Satamiljoonaa prosenttia sai ensi-iltansa Itäkeskuksen Stoalla lauantaina 26. marraskuuta. Se on itsenäinen jatko-osa saman taiteilijaryhmän viimevuotiselle samannimiselle yökävelyesitykselle, mutta katsojalla ei tarvitse olla minkäänlaista käsitystä edeltäjäteoksesta viihtyäkseen Stoan näytöksessä.
Ja viihtymisen uskaltaa taata melkein kenelle vain. Muusikko Aleksi Kinnunen ja sirkustaiteilija Miradonna Sirkka laittavat Stoalle rakennetun blackbox-näyttämön remonttiin kilpaillessaan huomiosta, kuten nykymaailman informaatioteollisuudessa tapana tilanteesta riippumatta on. Kokonaisuus on yhdistelmä lyömäsoitinmusiikkia, akrobatiaa ja komediaa – ja varmasti muutakin, jos oikein ryhtyy kaivamaan.
Vaikka yleisesti ottaen yleisöä osallistava teatteri onkin viihteen alin muoto jossain kaukana karaokenkin alapuolella, Satamiljoonaa prosenttia onnistuu silti yllättävällä tavalla tuntumaan esityksenä erittäin luontevalta. Näyttelijät reagoivat katsojien osallistumiseen hauskoilla sketsinpaloilla ja ilman, että yksikään hetki tuntuu pakotetulta. Kokonaisuutta palvelee huomattavasti myös se, että hengästyttävän show’n kesto on rajoitettu tiiviiseen tuntiin ilman väliaikaa.
Turha toitotus vai suuri oivallus?
Kaikkein ihastuttavinta kokonaisuudessa kuitenkin ovat umpikaoottisen yli-ilmaisun ja täydellisen rauhan tasapainoiset ääripäät, joiden välillä toistuvasti vaihdellaan. Ainoa lavalla nähtävistä elementeistä, josta voisi saada irti enemmänkin, on kilpailun tuomarina toimiva kuvataideteos valkokankaalla. Hahmo on kommentaattorina varsin vähäsanainen, niin kuin pitääkin, mutta ehkä kuitenkin aavistuksen liian lämminhenkinen ollakseen aidosti hauska. Tämä on kuitenkin varsin lievä ongelma eikä siksi käy merkittävästi häiritsemään katsojakokemusta. Leijuvaa naamaa esittää Recover Laboratoryn kolmas jäsen, kuvataiteilija Sofi Häkkinen, joka vastaa myös esityksen erittäin toimivasta ohjauksesta.
Oma hankaluutensa käy ilmi myös esityksen markkinoinnissa. Mainoksissa ja julkisissa tiedotteissa korostetaan teemoja, kuten länsimaista individualismia ja tykkäystalouden vaikutuksia. Liian auki kirjoitetut ja yleisölle valmiiksi syötetyt teemat aiheuttavat usein sen vaaran, että katsoja kokee karvaan pettymyksen, jos ei katsoessaan löydäkään aivan kaikkia sanomia ja symboleita, jotka on rivien väliin piilottamiseen sijaan väännetty rautalangasta jo ennakkoon.
Mutta toisaalta. Tällaisen markkinoinninkin voi halutessaan nähdä kritiikkinä nyky-yhteiskuntaamme kohtaan, jossa aivan kaikki on lopulta pelkkää mainosta ja kaikki, siis todellakin kaikki, pitää tehdä liian ilmiselväksi yleisölle, jota mediayhtiöt kautta linjan pitävät aivan umpipöhkönä. Jätettäköön siis jokaisen katsojan ratkaistavaksi itse, onko kyseessä turha toitotus vai suuri oivallus.
Asian kokeileminen nimittäin käy helposti. Satamiljoonaa prosenttia on täydellä varmuudella pienen lipunhintansa arvoinen.
Mainos:
Satamiljoonaa prosenttia, tulevat esitysajat Stoalla: 30.11, 1.12. ja 3.12. klo 19.00.
