Jos Kulttuurikeskus Stoan syyskuussa avattuun Skutta-ravintolaan lähtee etsimään jotain tylsää ja tavanomaista, ovensuussa saattaa yllättyä. Ruokalistalta ei löydy nakkeja ja ranskalaisia. Niiden sijaan lounasvaihtoehdoksi tarjotaan esimerkiksi tatti-nokkoslasagnea ja järvikalamureketta. Perinteisen lounaslinjaston viereen on kannettu flipperi ja ratilla varustettu simulaattori.
–Meille voi tulla juomaan metsäteetä ja pelaamaan Crazy taxi -peliä. Tavoitteenamme on tehdä Skuttasta Itä-Helsingin olohuone, ravintolatoimenjohtaja ja sommelier Jenna Kemppainen kertoo.
Hän on yksi niistä ihmisistä, joihin uudessa ravintolassa törmää todennäköisesti ensimmäisten joukossa. Kemppaisen lisäksi Jyrki Tsutsusen pyörittämän taide- ja kulttuuribistron tiskin takana häärii muun muassa keittiömestari Antti Rämö. Kaikki kolme ovat omalla alallaan ansioituneita tekijöitä, jotka ovat olleet monessa mukana.
Alun perin Tsutsusen ideasta alkunsa saanut Skutta keskittyy erityisesti villiruokaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lautaselleen voi etenkin tapahtumien yhteydessä saada sieniä, marinoituja männynkäpyjä, voikukannuppuja, fermentoituja vihanneksia tai vaikka muurahaisia. Toistaiseksi lounaslistalta on löytynyt myös perinteisempiä vaihtoehtoja, kuten janssoninkiusausta ja lohikeittoa. Jos paikalle ajautuu myöhäisiltapäivästä rasian kanssa, hävikkilounaan saa mukaansa puoleen hintaan. Kylkiäiseksi voi tilata lasin viiniä tai ravintolan omaa kombutsaa.
Idän kontrastit kiinnostavat
Jatkossa luvassa on kuitenkin muutakin kuin makuelämyksiä. Koska Skutta sijaitsee Kulttuurikeskuksen sydämessä, muillekin aisteille on tarjottava vaihtoehtoja. Tällä hetkellä seinille on ripustettu taiteilija Seppo Renvallin teoksia, ja viikonloppuisin pidettävä musiikkia ja herkkuja yhdistelevä konserttisarja on aloitettu. Tulevaisuuden varalle on suunnitteilla niin burleskishow kuin keikkoja.
– Ihminen syö ja maistaa suullaan. Jos siinä yhteydessä näkee ja kuulee samaan aikaan jotakin, ei välttämättä osaa jälkikäteen eritellä, mikä oli hyvää. Minua kiehtoo se, että voin luoda jotakin kaikki aistit turruttavaa ja jättää sitä kautta muistijäljen ihmiseen, Tsutsunen sanoo.
Porvoossa asuvalle yrittäjälle Itä-Helsingin kulttuurikeskukset – Stoa ja Vuotalo – ovat tulleet tutuiksi paikoiksi villiyrttikurssien kautta. Viime syksynä Tsutsunen kuuli, että Stoasta on vapautumassa ravintolatoimintaan soveltuva tila, johon kannattaisi hakea vuokralaiseksi. Sillä tiellä ollaan nyt. Ravintoloitsija uskoo, että Skuttan kaltaiselle toimijalle on enemmän tilaa Itä-Helsingissä kuin Kalliossa.
–Mikkelin lähiökasvattina pidän tästä idän ristiriidasta ja kontrasteista. Täällä on aika paljon kaikkea. Mikään ei ole siloteltua, vaan elämä näkyy ja tuntuu.
Kontrastit näkyvät myös Skuttassa. Yhtenä iltana palvellaan Seela Sellan esitystä katsomaan saapuneita asiakkaita, ja toisena päivänä hätistellään anniskelualueelle omia kaljoja juomaan tulleita laitapuolen kulkijoita.
Sekä Kemppainen että Tsutsunen kutsuvat Skuttan ympäristöä ruokalamaiseksi miljööksi, mutta samaan aikaan paikan viehätysvoima tuntuu perustuvan juuri siihen. Kirjastoreissuun voi nyt yhdistää pitkän lounaan tai after work -lasillisen.
–Voi olla, että projekti menee nimensä mukaisesti metsään. En mieti, onko tässä bisnestä. Teen sitä, mikä tuntuu hyvältä. Raha seuraa perässä, jos tekee asioita sydämellä, Tsutsunen sanoo.
Kuvat ja teksti: Jenna Lehtonen
Lisää Itä-Helsingin ruokapaikkoja löydät täältä.