Kun ajaminen pelottaa – Liikenneopettaja Minttu Vänni Autokoulu Startista tietää, miten kuskin epävarmuus nujerretaan

Jenna Lehtonen    24 05 2020

Kaupallinen yhteistyö: Autokoulu Start

Syke kiihtyy. Tekee mieli nousta penkistä pois, ja antaa auton avaimet miehelle. Todeta jälleen kerran, että hän voi ajaa loppumatkan. Vaikka edessämme on kaistale kesän kuivattamaa asfalttia ilman minkäänlaista liikennettä, pakenen koettelemustani pelkääjänpaikalle. Enhän minä osaa ajaa yhtä hyvin kuin hän.

En ole ajatusteni kanssa yksin. Traficomin tutkimusten mukaan kaikista henkilöautolla ajetuista kilometreistä 66 prosenttia on miesten ajamia. Viimeisten vuosien aikana olen syyttänyt sukupuoltani siitä, miksi en ajaudu liikenteeseen ihan räikkösenä. Olen yksi niistä ajokortin hankkineista naisista, joka ei ole ajanut pitkiin aikoihin. Se on johtanut epävarmuuteen ja ajopelkoon, josta haluan päästä eroon.


Mainos:


Autokoulu Startissa liikenneopettajana toimiva Minttu Vänni kiinnostui ajamisesta jo lapsuudessaan. Maalla vietettyjen kesäpäivien aikana hänen pikkuveljensä pääsi isännän traktorin rattiin, jonne tytöillä ei ollut asiaa. Korkeuksista käsin poika kuljetti laitumella päivystäneille lehmille juotavaa. Samaan aikaan Vänni katseli veljensä touhuja kauempana. Yhtenä päivänä hän rohkaistui ja kysyi maatilan isännältä, voisiko itse päästä traktorin ratin taakse.

Hän katsoi minua nenänvarttaan pitkin ja sanoi, että eihän nyt tytöt. Se on edelleen takaraivossa, että eihän nyt tytöt traktorilla aja, Vänni muistelelee huvittuneena.

Vaikka elämme entistä tasa-arvoisemmassa maassa, autoilu mielletään edelleen miehiseksi maailmaksi, jossa stereotypioiden viljely on arkipäivää. Jokainen meistä on törmännyt nainen ratissa -fraasiin tai kuullut puhuttavan blondiparkeista.

Joskus pinttyneet uskomukset voivat toimia myös johdatuksena. Vännin tapauksessa näyttämisen halu johti ensin moottoripyöräkortin hankkimiseen, sitten kuorma-autonkuljettajan koulutukseen.

Vastavalmistuneelle nuorelle naiselle työpaikan saaminen miesvaltaiselta alalta ei ollut 1990-luvulla läpihuutojuttu. Milloin ongelmana oli potentiaalisen työnantajan mustasukkainen vaimo, milloin naisilta puuttuvat sosiaalitilat.

Tein siinä välissä vähän aikaa muita hommia ennen kuin pääsin Kovaselle ajamaan taksia.

Viiden taksivuoden jälkeen Vänni oivalsi, että hän voi kehittää itseään edelleen. Ymmärrys johti liikenneopettajan pestiin. Viimeiset 10 vuotta hän on opettanut Autokoulu Startissa, jonka ensimmäinen toimipiste perustettiin vuonna 2010 Kontulaan. Sittemmin reviiri on laajentunut myös Herttoniemeen, Malmiin ja Itäkeskukseen.

Minttu Väntti, Autokoulu Start
Vänni on työskennellyt liikenneopettajana jo 10 vuotta. Kuva: Jenna Lehtonen
Ajopelkoisten ei kannata seurata onnettomuusuutisia, Vänni tietää. Kuva: Jenna Lehtonen

Hyvästit ajopelolle

Vanhanlinnantiellä autoja ajaa tasaiseen tahtiin. Vänni ojentaa valkoisen BMW:n avaimet minulle. On kulunut seitsemän vuotta siitä, kun viimeksi uskalsin ajaa pidempiä matkoja. Nyt siihen on tulossa muutos. En halua jäädä naiseksi, joka on riippuvainen muista. Haluan olla vapaa, moderni ja itsenäinen. Haluan, että voin lähteä ovesta silloin, kun huvittaa ja nähdä paluumatkalla muutakin kuin kotinurkat.

Vuosien ajan olen keksinyt mahdottoman määrän erilaisia keinoja, joiden avulla olen onnistunut välttelemään ratin taakse istumista. Vänni kertoo, että epävarmat kuskit toimivat juuri sillä tavalla. Esimerkiksi taskuparkkeeraus on sitä vaikeampaa, mitä harvemmin sitä harjoittelee.

Tärkeintä on, että lähtisi tekemään sitä, mikä tuntuu hankalalta. Kaikki minkä osaa, on helppoa.

Kun on 18-vuotiaasta lähtien kuunnellut isän "sinä kuolet sinne, anna minä ajan" -varoituksia, kuskin paikalle meneminen tuntuu pelottavalta. Entä jos ajan vahingossa päin punaisia, mitä jos joku törmää autooni, osaanko jarruttaa ajoissa? Vänni rauhoittelee minua ja muistuttaa, että minun ei tarvitse heti lähteä ajamaan yksin Helsingistä Kuopioon. On ihan ookoo, jos haluan ajaa rauhallisesti.

Matkalla Itäkeskuksesta Vuosaareen ja unohdan epävarmuuteni hetken ajaksi. Vänni huomauttaa, että en voi vaihtaa kaistaa ennen kuin laitan vilkun päälle ja tarkistan pimeän kulman. Rutiinit puuttuvat, ja sen huomaa.

Länsimäessä asuva liikenneopettajani osaa Itä-Helsingin risteykset, pientareet ja kadunkulmat ulkoa. Oloni tuntuu pitkästä aikaa turvalliselta. Saan keskittyä vain ajamiseen. Vänni mainitsee korkeat pensaat, jotka peittävät näkyvyyden Kulttuurikeskus Stoan kohdalla ja pysähdysmerkit, joita ani harva Itäkeskuksen Prisman parkkihallista poistuva autoilija noudattaa.

Vaikka aluksi ohjauspyörään tarttuminen pelotti, ensimmäisten ajotuntien päätteeksi mieleni valtaa onnistumisen tunne. Uskalsin, ja kaikki sujui sittenkin hyvin.

Sujuvuus tulee pikkuhiljaa. Jonain päivänä sitä ei enää olekaan niin hidas. Liikenne kannattaa ottaa ajan kanssa. Jos on myöhässä, niin toteaa, että on myöhässä, eikä yritä hosua äkkiä paikan päälle. 

Niin kauan, kun jatkan ajokokemuksen kerryttämistä, välttelen ruuhka-aikaa ja kapeita parkkihalleja. Se on sallittua, eikä siitä sakoteta. 33-vuotiaana naisena en onneksi ole onnettomuustilastojen kärkipäässä. En myöskään aio ajaa humalassa ylinopeutta näyttääkseni kavereilleni. Päinvastoin.

Helmikuussa Vänni korotti ajo-oikeutensa rekkoihin. Kuva: Jenna Lehtonen
Minttu Vänni
Vännin mukaan säikähdys ei ole liikenteessä hyvä tunne. Siksi vilkkua kannattaa käyttää hyvissä ajoin, eikä vasta sitten, kun on jo kääntymässä. Kuva: Jenna Lehtonen

Turvallisuus edellä

Vännin mukaan monet epävarmat tai juuri kortin saaneet kuskit miettivät liikaa muita autoilijoita ja sitä, miten tilanteista pääsisi nopeasti eroon. Se voi johtaa kapeampaan havainnointikykyyn, taustapeilin kyttäämiseen ja virhearviointeihin.

Pari vuotta sitten uudistettu ajokorttilaki vähensi ajotuntien määrää, samalla simulaattoriajosta tuli yleisempää. Liikenneopettajan näkökulmasta suunnan voi kyseenalaistaa. Mitä tulee turvallisuuteen ja ajotaitoihin, pihistely ja omien taitojen yliarviointi voivat pahimmillaan johtaa kehnoon lopputulokseen.

Kaikki on halpaa niin kauan, kun siitä selviää rahalla, Vänni sanoo.

Mitä tarkemmin keskittyy itse ajamiseen, sen turvallisempaa autoilu on. Kännykkää kannattaa näprätä vasta sitten, kun on perillä, eikä rattiraivokaan varsinaisesti edistä liikenneturvallisuutta. Niin moottoritiellä kuin taajama-alueella pätee edelleen vanha totuus siitä, että on aina parempi katsoa kuin katua.

Joskus ajo-oppilaat ymmärtävät itsekin, etteivät he ole vielä samalla tasolla kuin omat vanhempansa. Vänni kertoo, että kärkikolmion takaa saattaa kuulua toteamus: "Faija ehtisi, mä en viitsi mennä."

Monesti liikenteen käyttäytymismismallit opitaan suoraan omilta vanhemmilta. Vänni muistaa kerran, jolloin hän kysyi ensimmäisillä teoriatunneilla istuneilta oppilailta, mikä heitä ärsyttää liikenteessä.

Yllättävän moni vastasi, että hitaasti ajavat ajoneuvot, vaikka kukaan ei ollut vielä edes ajanut autolla.

Niin, omaa isääni ärsyttävät kuskit, jotka unohtavat turvavälin ja ajavat aivan kiinni takapuskuriin. Tunnustan usein miettiväni, palaako takana ajavalla autoilijalla pinna. Kertausajotuntien myötä tajusin, etten voi pyydellä anteeksi sitä, jos muut ajavat ylinopeutta.

Voi olla, että olen tällä hetkellä Itä-Helsingin hitain bemarikuski, mutta Autokoulu Startin ajotuntien päätteeksi uskallan sentään ajaa. Vaikka en vieläkään lähde neljän ruuhkaan vapaaehtoisesti, auton avaimet nappaan mieheltäni useammin. Sykekin on tasaantunut.

Vännin mukaan Itä-Helsinki on hyvä paikka opetella ajamaan. Kuva: Jenna Lehtonen
Autokoulu Start
Epävarmalle kuskille automaattivaihteinen auto on järkevä valinta. Kuva: Jenna Lehtonen

Jaa, jos kolahti:

UUSIMMAT

Itä-Helsingin oma media. 
Juttuja Kontulan ostarilta Kulosaaren Casinolle.

ITAHELSINKI.FI
+358 50 364 4480
TOIMITU[email protected]

linkedin facebook pinterest youtube rss twitter instagram facebook-blank rss-blank linkedin-blank pinterest youtube twitter instagram