Vuosaari leimattiin uutisissa no-go-zone -alueeksi, vaikka kyseessä on palkittu kaupunginosa, joka tunnetaan merestä ja metrosta.

Media on viime päivinä pitänyt huolen siitä, että Itä-Helsinki on päässyt kahvipöytiin synkän varjon saattelemana. Vuosaaren nuorista on puhuttu niin iltapäivälehdissä kuin Huomenta Suomen sohvilla. Uutisointi on paisunut pullataikinan tavoin, vaikka poliisi on kaikin keinoin yrittänyt kertoa, millainen tilanne on todellisuudessa. Ylikomisario Jari Taposta lainatakseni, kyseessä oli lämmin viikonloppu.

En enää tunnista lapsuuden ja nuoruuden lähiötäni heppoisesti laadituista jutuista, enkä ”no-go-zone” -kirjoittelusta. Sekä Vuosaari että Itä-Helsinki ovat paljon enemmän kuin klikkiotsikoiden summa.

Esimerkiksi tässä Iltalehden verkkojutussa otsikkoon nostettiin 60-vuotiaan Tainan sitaatti: ”En uskalla mennä saunaan, kun käytävässä voi piileksiä joku.” Valitettavasti todellisuudesta kertoo enemmän ingressi, jossa poliisi sanoo, että nuorisoporukoita on pyörinyt Itä-Helsingissä aina. Mutta eihän sellaisella tiedolla myydä lehteä tai kalastella lukijoita. Vaikka aihe ei ole poikkeuksellisen arkaluontoinen, haastateltavat eivät esiinny jutussa omalla nimellään. Se on yhtä absurdia kuin ikivanhat kuvituskuvat, joilla teksti on höystetty. Paikallinen tunnistaa, että esimerkiksi Memofoto-liikettä ei ole ollut kauppakeskus Columbuksessa aikoihin.

Suurin osa lukee jutusta pelkän otsikon. Millaisen kuvan se antaa Itä-Helsingistä?

Kun media tykittää tällaisilla aiheilla päivästä toiseen, ihmisille myydään todellisuudesta mielikuvaa, joka ei ole totta. Se ei ole journalismia, vaan jotain aivan muuta. Jos käyttää lähteenä ainoastaan Facebookin Vuosaari-ryhmää, juttu jää helposti torsoksi.

Lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Vuosaaressa viettäneenä näen otsikoita pidemmälle. Toki ongelmia löytyy, kuten mistä tahansa kaupunginosasta, mutta ei Vuokissa tarvitse pelätä.

Median ei pidä kysyä, mitä tekijöistä tiedetään. Median pitää katsoa peiliin ja uida syvemmälle.

Mainos:

Paikallisjournalismia laatu edellä

Yleensä vahvimmat ennakkoluulot jostakin Itä-Helsingin alueesta ovat niillä, jotka eivät ole siellä koskaan käyneet. Sama havainto tuli esille jo viime vuonna, jolloin aloitin Itä meidän -nimeä kantaneen projektin. Nyt tämä niin sanottu projekti on harpannut yhden askeleen eteenpäin.

Tämän paikallismedian ensimmäiset uudet jutut julkaistiin tällä sivustolla 1. elokuuta 2019. Äänensä niille antoivat luontobloggaava biologi Mira Lainiola sekä syringomyeliasta kärsivä Suvi-Tuulia Sinervo. Seuraavat tekstit ovat jo työn alla, mutta koska toimitan mediaa toistaiseksi yksin, julkaisutahti ei ole päivittäinen. Ehkä vielä näemme päivän, jolloin toimituksen väkimäärä kasvaa. Katsotaan, miten käy. Te lukijat näyttelette siinä pääosaa.

Yksi syy, miksi perustin oman paikallismedian on se, että paikallisuuteen ei mielestäni panosteta yleisesti ottaen riittävästi, ja se näkyy isojen mediatalojen juttujen laadussa. Puhelinhaastattelu ei koskaan ole sama asia kuin se, että voit katsoa haastateltavaa suoraan silmiin. Omalta osaltani aion edustaa sitä muutosta, jonka haluan journalismissa nähdä. Se vaatii aikaa enemmän kuin yhden klikkiotsikon keksimiseen kuluu.