Vuosaaressa asuva koripalloilija ja kaupunginvaltuutettu Shawn Huff haluaa käyttää ääntään Itä-Helsingin edustamiseen. Nyt kun urheilu-ura lähenee loppuaan, alkaa tulevien projektien pohtiminen.

Koripalloilija Shawn Huff heitti viimeisen heittonsa Helsinki Seagullsin paidassa 29. huhtikuuta ja juhli sen perään uransa toista Korisliiga-pronssia. Nyt ympäri Eurooppaa reissannut ja 2000-luvun alussa kahdesti Espoon Hongassa mestaruuttakin juhlinut pelaaja ottaa lepoa odotellen viimeisiä EM-kisojaan ja nauttien kotikaupunginosansa Vuosaaren luonnosta ja palveluista.

38-vuotias Huff asuu nykyisin vaimonsa ja kahden alakouluikäisen lapsensa kanssa rivitaloasunnossa Rastilan asuinalueella eikä säästele sanoja alueen viihtyvyydestä.

– Tämä on metsikköinen ja kallioinen alue, joten jokaisella asukkaalla on melkein kotipihassaan pääsy luonnon helmaan ulkoilemaan. Nämä ovat niitä asioita, joita muistan jo lapsuudestani, ja ne ovat yhä lähellä sydäntäni. Ei tarvitse lähteä edes luonnonsuojelualueelle asti, kun voi vain painella lähimetsään leikkimään tai koiraa ulkoiluttamaan.

Ihailu ei tarkoita kuitenkaan, että miehelle olisi muodostunut minkäänlaista utopiakuvaa kotiseudustaan. Hän havaitsee toki ympäristössään myös epäkohtia, joihin haluaa puuttua.

– Minusta tuntuu, että Itä-Helsingissä korostuvat tietyt yhteiskuntamme yleiset ongelmat. Siitä voi aina väitellä, että johtuuko korostuminen sosioekonomisesta tasosta vai ei, mutta vaikkapa Vuosaaren terveysaseman tämänhetkinen tilanne on voimakas esimerkki. Tarve on iso, koska aluekin on, mutta palveluita ja osaajia on liian vähän.

Hän mainitsee myös päiväkodit ja koulut, joissa toiminnan taso heilahtelee rajusti, kun ryhmäkoot ovat isoja ja oppilaiden tarpeet keskenään todella erilaisia. Kyse on erityisen naisvaltaisista aloista, joista on iät ajat ajateltu, että paikat täyttyvät kutsumuksesta, vaikka työolot olisivat heikot. Nyt kuitenkin yhteiskunnassamme alkaa näkyä tällaisen ajattelumallin älyttömyys, ja Huff painottaa, että tilanteeseen täytyy puuttua konkreettisilla toimilla.

Shawn Huff
Shawn Huff kertoo, että hänen puolisonsa on jo kolmannen polven vuosaarelainen. Kuva: Jenna Lehtonen

Rookie-kausi valtuutettuna

Onneksi puuttumiseen on olemassa keinoja. Vahvan sellaisen Huff löysi kesällä 2021, kun hänet valittiin vihreiden edustajana ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon.

Puoluevalinta tapahtui luontevasti, sillä vaikka hän toteaakin, ettei kukaan voi koskaan olla minkään viiteryhmän kanssa samaa mieltä kaikesta mahdollisesta, hän uskoo kuitenkin vakaasti nimenomaan vihreisiin arvoihin. Yksi tärkeimpiä teemoja hänelle on kotiseutu, Itä-Helsinki.

– Yksi tärkeimpiä syitä siihen, että lähdin valtuustoon, oli Itä-Helsingin edustaminen. Juuri niin kuin tämä julkaisu edustaa itää mediakentällä, haluan itse olla sen edustaja paikallispolitiikassa.

Huff itse asiassa näkeekin paljon yhteistä siinä, miten mediajulkisuus ja poliittiset päätökset Itä-Helsingin osalta muodostuvat. Molemmat perustuvat usein ulkopuolisiin mielikuviin, joten jonkun täytyy toimia äänitorvena myös sisältä käsin. Demokratiassa se ei toki ole helppoa, koska päätökset vaativat aina enemmistön, mutta jostakin tiedon ja tahdon on tultava isoonkin edustajistoon.

Jo pelkästään Huffin oma asuinalue Vuosaari on helposti pienen, ellei jopa keskisuuren, suomalaisen kaupungin kokoinen kaupunginosa. Asukkaita on tällä hetkellä lähes 40 000. Sen kokoiselta alueelta – puhumattakaan koko Itä-Helsingistä – on Huffin mukaan korostuneen tärkeää, että päättävään elimeen mennään itse kertomaan, mitä alue tarvitsee, eikä oteta totuutta pelkästään ulkopuolelta.

Ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettuna iso osa nyt kuluneesta ensimmäisestä vuodesta on kuitenkin mennyt järjestelmän ja toimintamallien oppimiseen. Varsinkin, kun edustaja on tähän asti pelannut vielä ammatikseen koripalloa, joka treeneineen ja otteluineen vie usein aikaa aamusta iltaan ja jättää juuri ja juuri tarpeeksi aikaa hoitaa vastuunsa kaksilapsisen perheen isänä.

– En voi sanoa vielä saaneeni kauheasti muutoksia aikaan, koska päättäminen on hidasta. Mutta siihen on olemassa hyvin pätevä syy, miksi meillä on tällainen demokratia. Sen tarkoitus on taata, että päätökset ovat perusteltuja ja harkittuja.

Huff on pelannut poikansa kanssa Pokémon GO -peliä monesti Vuosaaren Lillkallvikinpuistossa. Kuva: Jenna Lehtonen

Kutsuuko Arkadianmäki, Shawn Huff?

Nyt arjen ajankäyttöön on kuitenkin tulossa merkittävä muutos. Seuraura on päättynyt, ja Huff viettää enää yhden kesän pelaamisen parissa Suomen maajoukkueen kapteenina. Maajoukkuematka huipentuu syyskuussa pelattaviin EM-kisoihin Keski-Euroopassa.

Sen jälkeen Huffilla on täysin uusi näkökulma poliittiseen edustajuuteen. Hänen nimittäin täytyy kaupunginvaltuustoon keskittyessään myös ratkaista, mitä hän tästä eteenpäin tekee työkseen. Vaihtoehtoja on pyörinyt mielessä. Ja kyllä, yksi niistä liittyy nimenomaan politiikkaan.

– Olen ilmoittautunut vihreiden jäsenäänestykseen ehdolle kansanedustajaehdokkaaksi. Riippuu paljolti äänestyksen tuloksesta, onko se vaihtoehto vai ei. Jos minut valitaan, siitä tulee ykkösprioriteettini, mutta toisaalta nyt, kun on ensimmäinen kesä moneen vuoteen, etten oikeasti tiedä, mitä seuraavaksi teen, se on myös tolkuton helpotus ja haluan hengähtää hetken.

Mikäli polku kansanedustajaksi katkeaa tai jää kokonaan aukeamatta, vaihtoehtoja uudeksi päivätyöksi on muitakin. Huff on pohtinut kuumeisesti erilaisia tapoja, joilla voisi osallistua ja kehittää itähelsinkiläisen koripalloharrastamisen tilaa. Hän auttaa parhaillaan WB-Panttereita eräänlaisessa kummiroolissa mutta pohtii myös isompaa vastuuta junioriurheilijoiden parissa ammatillisenakin vaihtoehtona.

Toki samanlaisia asioita hän pyrkii kehittämään myös poliittisessa roolissaan. Huff kuuluu kaupunginvaltuustossa kulttuuri- ja vapaa-aikalautakuntaan, jossa hän pääsee tekemään päätöksiä erilaisista nuorten harrastuksiin liittyvistä palveluista.

Hän näkee erityisesti tällä sektorilla valtavia mahdollisuuksia Itä-Helsingille, jossa seuratoimintaa on väkimäärään nähden liian vähän ja eri kulttuurien integraation kannalta yhteisiä harrastuksia tarvitaan. Hän vetoaa puhuessaan sekä tutkimustuloksiin että puhtaasti omaan taustaansa.

– Omat onnistumisen kokemukseni kasvuiän harrastuksissa ovat muovanneet minua ihmisenä, ja haluan mahdollistaa ne tunteet kaikille tulevaisuuden nuorille. Panosta pitää kasvattaa ja liikuntatiloja koordinoida paremmin. Se kuulostaa jollekulle ehkä typerältä, että yhteiskuntamme voi hyvin, jos annamme lapsen potkia palloa, mutta niin se vain on. Ne ovat pitkäaikaisia sijoituksia eivätkä mitään kulueriä.

Shawn Huff
Huff liikkuu mielellään pyörällä Vuosaaressa. Kuva: Jenna Lehtonen

”Ehkä minussa on aina asunut pieni maailmanparantaja”

Huff kertoo siirtävänsä kaikkeen tekemiseensä samoja oppeja, joita on vastaanottanut ja hyödyntänyt koripallourallaan. Lähteitä on monia. Hän on pelannut seuraurallaan Kreikassa, Italiassa, Saksassa ja Ranskassa, joten vaikutteita on imeytynyt monenlaisista kulttuureista.

Kun pitkään kapteenin virkaa maajoukkueessa hoitanut koripalloikoni Hanno Möttölä vetäytyi kentiltä, Huffin kyky toimia esimerkkinä nousi esille. Tuolloinen päävalmentaja Henrik Dettmann näki vastuuntuntoisessa Huffissa juuri oikeanlaisen potentiaalin ja teki tästä uuden kapteenin.

– Siinä roolissa olen päässyt vaikuttamaan asioihin ja olen huomannut, että pystyn siihen. Mitä enemmän olen saanut ääntäni kuuluville, sitä enemmän olen aina miettinyt, mitä konkreettista vaikutusta voin saada aikaan. Sillä asenteella olen lähtenyt myös politiikkaan. Ehkä minussa on aina asunut pieni maailmanparantajana.

Arvot ja motiivit maailman parantamiseen kumpuavat Huffin elämässä selkeästi lapsuudesta. Hän vetoaa vanhempiensa vaikutukseen ja kasvuympäristöönsä Jakomäessä.

– Olin silloin 1990-luvulla koko koulun ainoa ruskea lapsi. En ole itse maahanmuuttaja vaan syntynyt ja kasvanut pelkästään Suomessa, mutta silti minulla ei oikein ollut ulkoisesti samannäköisiä esikuvia Suomessa missään. Väistämättä se on herättänyt paloa näyttää, että meitä suomalaisia on monen näköisiä ja olemme kaikki silti yhdenvertaisia ja mahdumme tänne yhdessä.

Susijengin kapteeninrooli oli väkisinkin tärkeä meriitti nuorelle miehelle, joka oli erityisesti kasvuiässä etsinyt itseään ja kamppaillut oman identiteettinsä ristiriitojen kanssa.

"Viime kausi oli yksilöllisesti urheilu-urani vahvimpia, koska tiesin, että lopetan, ja sain siitä henkistä lisäpotkua." Kuva: Jenna Lehtonen

Suomalainen identiteetti vahvistui Amerikassa

Huffin isä Leon Huff saapui Suomeen vuonna 1975 tullakseen pelaamaan ulkomaalaisvahvistuksena Joensuun Katajaan. Leon on syntyjään ja kansalaisuudeltaan siis yhdysvaltalainen.

Toisin kuin poikansa. Kun Shawn lähti 20-vuotiaana niin sanotusti isänsä maille eli pelaamaan Yhdysvaltoihin yliopistokoripalloa, hänen suomalainen identiteettinsä ei millään tavoin kyseenalaistunut vaan pikemminkin vahveni. Neljä vuotta Keskilännessä, Indianan Valparaisossa, opettivat Huffille, kuinka suomalainen hän lopulta olikaan.

– Sopeuduin kyllä, mutta tajusin nopeasti, kuinka hiljaisena ja ujona tällaista suomalaista vilkasta ekstroverttiä pidetään Amerikan kulttuurissa. Kaikista ulkomaista, joissa olen asunut myöhemmin, ehkä kotoisin paikka minulle oli Saksa, mutta niinhän se aika monesti suomalaisille on.

Nyt viimeinen Susijengi-kesä vie Huffin vierailulle ainakin Tšekin Prahaan alkulohkoa varten ja mahdollisesti, jos ottelumenestys sallii, pudotuspeleihin Saksan Berliiniin. Kisojen piti alun perin olla jo viime vuonna, mutta erinäiset pandemiavaikeudet siirsivät niitä monien muiden massatapahtumien tavoin. Lykkääntyminen aiheutti Huffille erityistä päänvaivaa, sillä hän oli kuvitellut jäähyväismatkansa paljon aiemmaksi.

Siitä huolimatta hän päätti, ettei peräänny vastuusta viime hetkellä.

– Olen erityisen hyvillä mielin siitä, että olen pystynyt pelaamaan näin pitkän uran ja silti yhä auttamaan joukkuetta jollakin tasolla. Sen ansiosta, että tiedän tämän olevan loppusuora, olen löytänyt pelaamiseen aivan uuden energian. Haluan auttaa tämän joukkueen siihen isoon sukupolven vaihdokseen, joka nyt koittaa. Olen valmis ojentamaan avaimet eteenpäin.

Shawn Huff
"Jos emme tarjoa nuorille mahdollisuuksia harrastaa, heille on ihan turha huudella, että menkää tekemään jotain hyödyllistä." Kuva: Jenna Lehtonen