”Välillä sitä miettii, ollaanko Saariselällä vai Helsingissä” – Kallahdenniemen uumenissa asutaan luonnonsuojelualueen rauhassa

Jenna Lehtonen    07 10 2018

Tuo talo on muuten myynnissä.

Eija Korjula katsoo horisonttiin osoittavaa miestään kysyvällä ilmeellä ja ihmettelee ääneen:

Mistä sinä sen voit tietää, hän kysyy.


Mainos:


En minä tiedä, mies vastaa.

Eija Korjula Kallahdenniemessä
Korjula kuvailee Kallahdenniemeä ihmeelliseksi paikaksi, joka on kuin piilotettu aarre.

Eletään 2000-luvun alkua. Itä-Helsinkiin veneilemään saapunut pariskunta katselee suurta kaksikerroksista taloa juuri siltä puolelta, josta sen julkisivu pääsee oikeuksiinsa – mereltä käsin.

Nyt, lähes 20 vuotta myöhemmin, Korjula seisoo samaisen talon laiturilla ja kertoo vuosien takaisesta venematkasta, joka johti lopulta talokauppoihin.

Sitä on muisteltu jälkikäteen aika paljon, hän hymyilee.

Pari osti talon sen silloiselta omistajalta toimitusjohtaja Keio Eerikäiseltä, joka toimi innokkaana taiteen keräilijänä. Hän oli rakentanut siporexista ja betonista valmistetun talon uumeniin jopa oman lisähuoneen, jossa säilytti taidekokoelmaansa. Kun Korjulat saivat rakennuksen itselleen, alkoi kaksi vuotta kestänyt remontti.

Talo oli ehtinyt rapistumaan ja vaati huoltoa. Ostimme projektin, mutta eihän tällaisia taloja ole montaa Suomessa.

Remontti oli iso,  ja se tehtiin alkuperää kunnioittaen. Sen aistii, kun katsoo ympärilleen. Taloon on edelleen helppo kuvitella 60-luvun toimitusjohtajat kättelemään takkahuoneeseen tai nostamaan maljaa maalauksen eteen.

Kallahdenniemen metsä
Kallahdenniemeä ympäröivät noin 150 vuotta vanhat männyt.

MERINÄKÖALA KYLPYAMMEESSA

Kallvikinniementien puolelta  mäntyjen sekaan jäävän eleettömän vaalean kivitalon ohittaa helposti. Katse ei jää viipyilemään kiviportteihin eikä autotallin oviin. Vasta sisälle astuessaan ymmärtää, millaiseen piilopirttiin on saapunut. Yli 300 neliötä kätkevän rakennuksen merenpuoleinen julkisivu on kuin yhtä ikkunaa. Saunasta, kylpyammeesta, makuuhuoneista, keittiöstä ja autotallista näkee suoraan merelle.

Välillä sitä miettii, ollaanko Saariselällä vai Helsingissä, Korjula kuvailee.

Kaikista talon huoneista näkee merelle.

Vuonna 1964 Kallahteen ilmestynyt rakennus oli oman aikansa ihmetys. Moni paikallinen ihmetteli, miten on mahdollista, että harjulle saa rakentaa moisen huvilan. Rakennuttajana toimi Lohjan Kalkkitehtaan silloinen toimitusjohtaja, vuorineuvos Börje Forsström ja arkkitehtina Woldemar Baeckman. Sama mies, joka on osallistunut myös Helsingin kauppakorkeakoulun päärakennuksen suunnitteluun. Sattumaa tai ei, se oli opinahjo, jossa Korjula tapasi miehensä.

Nämä kirjaimet ovat aikaisemmin majailleet Malmin lentokentällä.

Vuodesta 1964 aina vuoteen 1971 talossa asui Sasekan paikallispäällikkö Risto Alanko ja sen jälkeen Forsström, kunnes hän myi paikan vuonna 1983 Oy Martot Ab:lle, eli Keio Eerikäiselle. Korjulan mukaan Eerikäinen oli innoissaan, kun talosta kiinnostui nuori pari perheineen.

Hän neuvoi meille siitäkin, mihin auto kannattaa parkkeerata Itäkeskuksessa.

Vaikka Korjulat ovat vuosien varrella käyttäneet taloa lähinnä yrityksensä kokous- ja vetäytymistarkoituksiin, he tuntevat naapuruston ja Kallahdenniemen historian hyvin.

Kivitalokiinteistön myyntihinta on 2 840 000 euroa.

KATUVALOT SYTTYIVÄT 1950-LUVULLA 

Siellä, missä nykyään on Itäkeskus, laidunsivat aikoinaan lehmät. Vielä 1500-1600-lukujen teollisuusaikojen jälkeen Vuosaari oli aivan tavallista maaseutua. Tieyhteydet Vuosaaresta Helsingin keskustaan olivat 1940-luvulle asti erittäin kehnot. Kun Helsinkiä 1800-luvun lopulla alettiin laajentaa, kiinnostus suuntautui etenkin Kallahdenniemeen ja Pikku-Kallahden rantaan, jonka suuret hiekkavarat houkuttelivat rakentajia. Laivareitti Vuosaareen kulki Korkeasaaren ja Mustikkamaan välistä Tullisaaren salmen kautta Laajasalon kanavaan, josta se jatkui Reposalmeen ja Vartiosaaren ympäri Ramsinniemeen, Kallvikinniemeen tai Uutelaan. Vielä tuolloin Kallahdenniemi oli osa Sipoon saaristoa.

Helsingin lähiseuduille syntyi 1700-luvun kuluessa kartanokulttuuria, kun talonpoikien omistamat viljelys- ja laidunmaat metsineen siirtyivät vähitellen lahjoituksina tai palkkatuloina helsinkiläisten virkamiesten, porvareiden ja kirkonmiesten haltuun. Maita myös ostettiin. Kesähuviloilla oli omat laiturinsa, joihin höyrypursi toi matkustajia, maitotonkkia ja päivän sanomalehden.

Kallahdenniemen huvilahistoria näkyy edelleen, kun kävelee Kallvikintietä pitkin kohti kulttuurikeskus Sofiaa ja uimarantaa. Uudiskohteiden lisäksi tien molemmilla puolilla on yhä taloja, jotka kertovat omaa tarinaansa menneistä vuosikymmenistä. Kuningattarena tunnetun niemen kärjestä löytyy Villa Kuhlefelt (ent. Dronningen), jonka ikkunat on peitetty puulevyillä. Huvilan omisti aikoinaan arkkitehti Sven Kuhlefelt perheineen. Torolf Lasseniuksen Elämää Kallahdessa -kirjan mukaan Dronningen myytiin kaupungille vuonna 1967, mutta rouva Kuhlefelt sai asua siellä kuolemaansa asti. Sen jälkeen yksi perheen tyttäristä asui talossa, mutta sitten koti hiljeni vuosiksi.

Uskon, että alue lähtee uudestaan lentoon. Täällä asuu edelleen samoja sukuja, jotka ovat perineet talot, mutta viime vuosina tänne on myös muuttanut uusia lapsiperheitä. Monella on sellainen tausta, että he ovat haaveilleet tänne muuttamisesta monta vuotta ja odottaneet vapautuvaa taloa.

Paikalliset ovat saaneet elää vuosikausia kuin herran kukkarossa. Niemen aluetta kaavoitettiin vuodesta 1993 aina vuoteen 2013 saakka. Ensimmäiset katuvalot syttyivät Kallahdenniemeen 1950-luvun alussa.

Tänne tuli kunnallistekniikka vasta viime vuonna, Korjula muistuttaa.

"Ihmiset tuntevat täällä toisensa", Korjulan mukaan Kallahdenniemi on kuin pieni kyläyhteisö.

MUUTTOLINTUJEN LEVÄHDYSPAIKKA

Koko Helsingistä löytyy vain kaksi harjualuetta: Tahvonlahdenniemen harjualue ja Kallahdenniemi. Se kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Niemen molemmat luonnonsuojelualueet – Kallahdenharju ja rantaniitty – kuuluvat niemeä ympäröivän vesialueen ohella Euroopan unionin arvokkaiden kohteiden Natura 2000 -verkostoon.

Korjula tietää, että Kallahdenniemen sijainti mahdollistaa paljon. Hän kaivaa kännykän taskustaan ja näyttää valokuvia kesäilloilta. Yhdessä kuvassa pöytäseurue nauttii ilta-auringosta ja ruoasta, toisessa ystäväporukka viettää elokuvailtaa laiturille pystytetyn valkokankaan vierellä.

Poikamme järjesti viime kesänä täällä urheilupäivän, johon kuului kaikkea tenniksestä koripalloon. He kävivät kavereiden kanssa Maininki-ravintolassa syömässä ja tulivat illaksi tänne saunomaan. Onhan se vähän epätodellista, että pääset omasta rannasta alasti uimaan ja olet silti 20 minuutin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta.

Kallahdenniemen eteläosan merenrantalue tunnetaan muuttolintujen ruokailu- ja levähdyspaikkana. Korjula kertoo bonganeensa pihamiljööstä etenkin eri lintulajeja, joista Kallahdenniemi on kuuluisa. Milloin haikara istuu kivellä, milloin joutsen ui muumilaaksomaisen laiturin ohi.  On pihamaalla tullut kettukin vastaan.

Sen huomaa, että täällä eletään keskellä luontoa. Oma rauha on ehdottomasti yksi paikan vahvuuksista. Etenkin lumisten talvien joulut ja kesäillat auringon laskiessa ovat jääneet mieleen.

Korjulan lauseet toimivat kuin hyvä myyntipuhe, sillä talo on taas kaupan.

Kallahdennimi on suosittu ulkoilu- ja virkistysalue etenkin paikallisten keskuudessa.

*Juttu on osa Patricia Seppälän säätiön rahoittamaa Itä meidän -projektia, ja se julkaistiin alun perin osoitteessa jennalehtonen.com.

Jaa, jos kolahti:
  •  
  •  
  •  

UUSIMMAT

Itä-Helsingin oma media. 
Juttuja Kontulan ostarilta Kulosaaren Casinolle.

ITAHELSINKI.FI
+358 50 364 4480
[email protected]

linkedin facebook pinterest youtube rss twitter instagram facebook-blank rss-blank linkedin-blank pinterest youtube twitter instagram