Vuosaaressa yrittävä Marsispossu eli Niina Lehtola valmistaa asiakkailleen tilauskakkuja kotikeittiössään. Viiden lapsen äiti vaihtoi kemistin työt kakkualaan reilu 10 vuotta sitten.
Keittiön ikkunan edessä on pöytätaso, jossa on muovikaulin, sokerimassasta tehtyjä terälehtiä ja purkillinen siveltimiä. Kakun muotoisen styrox-pohjan päällä nököttää eläinfiguureiden joukko. Täällä, pandojen, pupujen ja nallekarhujen keskellä, vuosaarelainen Niina Lehtola, 46, valmistaa tilauskakkuja ympäri vuoden. Tyypillisimmillään kakku jatkaa kotikeittiöstä matkaansa lasten syntymäpäiväjuhliin tai ristiäistilaisuuteen.
– Kakuille on ollut pääkaupunkiseudulla hirvittävä kysyntä koko kesän ja syksyn ajan. Ihmiset uskaltavat taas juhlia.
Sesonkiaikoina Airoparintien kulmilla saattaa ravata viikon aikana kymmeniä kakun noutajia. Lehtolalle se tarkoittaa sitä, että hän häärää keittiössä myös viikonloppuisin. Jos oma tilauskalenteri on täynnä, asiakkaita joutuu kierrättämään seuraavalle tekijälle.
– Enimmillään pystyn tekemään suunnilleen 20 kakkua viikossa, mutta yleensä haitari on jotain kahdeksan ja viidentoista kakun väliltä, yrittäjä kertoo.
Nykyään valtaosa kakkutilauksista saapuu Instagramin välityksellä. Marsispossu -nimimerkillä toimivalla kakkuyrittäjällä on palvelussa yli 12 000 seuraajaa. Vielä 10 vuotta sitten tilanne oli toinen. Lehtola oli viidettä lastaan odottava kotiäiti ja kemisti, joka oli hurahtanut leipomiseen.
– Mieheni ajatteli, ettei tästä ikinä tule mitään. Kaikki oli silloin vielä niin uutta, ja käytin paljon aikaa itseopiskeluun. Katsoin YouTube-videoita ja seurasin australialaisten ja amerikkalaisten kakkujen tekijöiden opastusvideoita.
Ensimmäinen tilaus naapurista
Ensimmäiset kakut päätyivät omien poikien syntymäpäiväjuhliin. Luomuksista otetut valokuvat Lehtola jakoi Facebookiin, ja sitä kautta saapui ensimmäinen kakkutilaus. Se tuli suoraan naapurista.
Mainos:
– Olin ihan puolipaniikissa ja ajattelin, että koko kakku kaatuu. Lopulta siitä tuli ihan hyvä, ja sana lähti leviämään tuttavilta tuntemattomille. Käytännössä leivoin ja suunnittelin koristeita kaikki illat ja yöt, koska päiväaika kului lasten kanssa.
Yrittäjyyden alkutaipaleella kakkuja syntyi muutama viikossa. Siihen aikaan Itä-Helsingissä ei vielä ollut montaa alan toimijaa. Markkinaraosta huolimatta ensimmäiset vuodet olivat tempoltaan hitaita. Pitkään näytti siltä, että tekeminen vatkainten, vuokien ja kuppikakkujen keskellä jää harrastuksen tasolle.
Toisin kävi. Lehtola uskoo, että hän on saanut yrittäjävanhemmiltaan verenperintönä tietynlaisen päättäväisyyden.
– Olen aika sisukas. En halua jättää asioita kesken. Vanhempani ovat jo eläkeiässä, mutta edelleen he tekevät torikauppaa kesäisin. Yrittäjyyttä voi olla hankala yhtäkkiä lopettaa ja katkaista.
Kemistin töistä kotikeittiöön
Vielä lukioikäisenä Pieksämäeltä kotoisin oleva Lehtola ajatteli päätyvänsä taidealan opintojen pariin. Ovet alan opinahjoihin eivät kuitenkaan auenneet, joten matemaattisesti lahjakas nuori nainen päätyi Joensuuhun opiskelemaan orgaanista kemiaa, joka tuntui yhtä kiinnostavalta kuin maalaaminen ja piirtäminen.
– Olen luonteeltani sen verran ujo, ettei minusta olisi voinut tulla kuvataiteen tai käsityön opettajaa. Matemaattiset aineet olivat aina tuntuneet helpoilta.
Yliopisto-opintojen viimeiset vuodet Lehtola suoritti Helsingissä, josta löytyi myöhemmin myös alan töitä ja Vuosaaresta kotoisin oleva puoliso. Kun takana oli kolme vuotta kemistin hommia, esikoinen ilmoitti tulostaan.
Lehtola kertoo, että kaikki viisi poikaa syntyivät perheeseen tiuhaan toistensa perään, joten paluu kemistin pestiin palaaminen tuntui entistä kaukaisemmalta ajatukselta. Lasten myötä käsillä tekeminen alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Ensimmäisten kermakakkukokeilujen jälkeen valkeni, että sokerikuorrutteiset kakut eivät lässähdä. Sitä kautta löytyi vähitellen oma tyyli, jota yrittäjä kuvailee lapsenomaiseksi.
– Jos jostakin halutaan täysin valokuvakopio, en koe sitä omakseni. Sitä varten löytyy omat taitavat tekijänsä. Minun tyylini on sadunomainen ja vältän realisten hahmojen kopioimista.
Perinteiset lasten värit – vaaleanpunainen ja vaaleansininen – pitävät edelleen pintansa kakkutilauksissa, mutta niiden rinnalle on noussut neutraaleja sävyjä, kuten mintunvihreä ja violetti. Suosituimmat makuyhdistelmät pitävät yleensä sisällään tummaa suklaata, vadelmaa tai punaherukkaa.
Kun kakun tilaa suoraan tekijältä, vain mielikuvitus on rajana lopputuloksessa. Toisinaan tilaukset voivat yllättää tekijän. Lehtola kertoo, että hänen keittiöstään on lähtenyt kakkuja myös yrityksille.
– Kerran tein maksan ja munuaiset lääkäreiden tilaisuuteen. Niiden piti olla mahdollisimman aidon näköiset. En ollut koskaan ennen tehnyt vastaavaa.
Tyypillisesti Marsispossun Instagram-tilin kuvissa törmää muun muassa syötävän suloisiin kuumailmapalloihin, karuselleihin, metsän, maatilan ja meren eläimiin, prinsessoihin, sateenkaariin, jäätelötuutteihin ja ilmapalloihin. Lehtola ottaa kakkukuvat tililleen itse. Hän kertoo, että on vuosien aikana oppinut, milloin valo lankeaa keittiöön kauneimmillaan. Se on hetki, jolloin yrittäjä kaivaa kameran esille.
Vaikka kakut keräävät ihastelua sosiaalisessa mediassa, monesti välittömin palaute tulee lasten suusta, kun toivottu syntymäpäiväkakku kannetaan nenän eteen.
– Lapset eivät osaa peitellä reaktioitaan, Lehtola kertoo.
Kuvat ja teksti: Jenna Lehtonen
