FC Viikingit kilpailee miesten edustustasolla parhaillaan noususta 4. divisioonaan. Seuran akatemiajuniorit sen sijaan kuuluvat Suomen ehdottomaan parhaimmistoon. Voiko yhdestä asiasta löytyä lääke toiseen?
Vuosaaren jalkapalloylpeys FC Viikingit on tullut pitkän matkan niistä kunnianpäivistä, kun seuran edustusjoukkue pääsi viimeksi kokeilemaan Veikkausliiga-nurmia. Ja nimenomaan pitkän matkan alaspäin. Vuoden 2009 pääsarjakauden jälkeen alkoi syöksylasku, joka on johtanut tähän mennessä pykälä pykälältä peräti miesten 5. divisioonaan asti.
Edustusjoukkueen joukkueenjohtaja Jani Luokkanen kertoo, että vuosi sitten oli käynnistettävä jopa täydellinen jälleenrakennusoperaatio, kun kokoonpanosta tyhjenivät käytännössä kaikki vanhat pelaajat.
– Haluamme tehdä FC Viikingeistä ehdottomasti jälleen merkittävän joukkueen, mutta nyt pitää ymmärtää, että lähdimme keväällä liikkeelle tyhjästä ja rakensimme koko organisaation alusta. Meillä on edessä pitkä työ.
Epäilemättä. Kuulostaa silti maallikon korvaan hämmentävältä, miten vain 13 vuodessa saatettiin tulla valtakunnan korkeimmalta liigatasolta koko matka niin syvälle pohjaan, että nyt koko talo on remontoitu puskutraktorilla.
Luokkanen kuitenkin toteaa, ettei tilanne ole lopulta niin uskomaton kuin miltä se voi vaikuttaa. Sitä tapahtuu suomalaisessa jalkapallossa itse asiassa paljon. Kaikessa on viime kädessä kyse siitä, mistä kaikessa ja aina: rahasta.
– Kaltaistemme pienten markkina-alueiden joukkueiden menestys on aina hetkellistä. Huipulla on vaikea pysyä kauaa, kun nousu vaatii rahaa ja ylhäällä pysyminen vaatii rahaa, ja heti, kun tulokset heikkenevät, se johtaa syöksykierteeseen, jossa rahaa valuu hiljalleen enemmän ja enemmän pois.
Liikaa kukkoja tunkiolla?
Itä-Helsinki ei ole helppo markkina-alue. Miljöö on kyllä ehdottomasti riittävän iso ammattimaiselle urheilujoukkueelle. Mutta se ei vaikuta olevan läheskään riittävän iso kolmelle tai useammalle sellaiselle. Sitä pahoin pelkää Jani Luokkanenkin.
Mainos:
Itä-Helsingissä toimii tänä päivänä Viikinkien lisäksi kaksi muutakin perinteikästä joukkuetta: FC Kontu ja Puotinkylän Valtti. Kumpikin on miesten edustustasolla menestynyt viime aikoina hieman Viikinkejä paremmin, joskaan eivät järisyttävällä menestyksellä, sillä molemmat pelaavat miesten kolmosessa.
– Jos haluaa tehdä laadukasta toimintaa, niin kulut ovat väistämättä isot, mutta sitten taas näin matalilla divaritasoilla pelaaville joukkueille ansainta on vähäistä, koska ei ole suuria yleisöjä. Pienille hajautuneille organisaatioille, joilla on matala pohjakassa, tämä aiheuttaa todella vaikean yhdistelmän, Luokkanen pohtii.
Juuri tähän ongelmaan on eurooppalaisessa jalkapallossa keksitty jo aikoja sitten usein toistettu ratkaisu. Se tiivistyy yhteen sanaan: United.
Siinä missä junioritason joukkueverkostot jatkavat erillään palvellakseen mahdollisimman laajasti nuorten urheiluharrastusta ja löytääkseen kaikki piilevät lahjakkuudet, edustusjoukkueet alueella mieluummin yhdistyvät ja pistävät panokset samaan pottiin.
– Jos Itä-Helsingistäkin olisi miesten edustustasolla yksi joukkue, johon sekä kuluttajamarkkinat että sponsorien tuki keskitettäisiin, niin meiltä löytyisi pohja todella kovalle jengille. Mutta sitä ei ole koskaan kukaan täällä toteuttanut, Luokkanen sanoo.
FC Viikingit on aikataulustaan edellä
Tuleen ei ole tarkoitus jäädä kuitenkaan makaamaan. FC Viikingit on saanut jälleenrakennukseensa jo erittäin hyvän alun ottaen huomioon, että seura pelaa tänä syksynä nousukarsinnoissa, joista palkintona on paikka 4. divisioonassa.
– Otimme ennen tätä kautta tavoitteeksi saada joukkue kokoon ja toiminta käyntiin, ja ensi vuoden syksyksi piti tavoitella sarjanousua. Olemme siinä mielessä siis vuoden edellä alkuperäistä tavoitettamme, Jani Luokkanen kertoo.
Taloudellisten realiteettien ero neljännen ja viidennen divisioonaan välillä on melko nimellinen, joten tällainen porras on Viikingeille ilmiselvä lyhyen tähtäimen päämäärä. Sen sijaan suuret haaveet polun raivaamisesta takaisin Veikkausliigaan saakka sisältävätkin jo huomattavasti enemmän muuttujia. Koska valtakunnallisten sponsorien kiinnostus pienempiä paikallisjoukkueita kohtaan on harvinaista, lisää tukijoita pitäisi löytää nimenomaan itähelsinkiläisistä yrityksistä.
Luokkanen ilmaiseekin siksi valtavan kiitollisuutensa sponsoreille, jotka ovat pysyneet seuran tukena tähän päivään saakka, ja mainitsee, että FC Viikingit on aina avoin kaikenlaisille yhteistyöneuvotteluille.
– Mielestämme parasta yhteistyötä on sellainen, joka palvelee molempia osapuolia. Se, että minkälaista näkyvyyttä ja hyötyä pystymme tuottamaan tukijoillemme, on asia, johon yritysten omatkin ideat ja näkemykset ovat erittäin tervetulleita.
Nuorissa on tulevaisuus
On toki olemassa rahan lisäksi toinenkin osa-alue, joka vaikuttaa väistämättä suoraan edustusjoukkueiden tasoon. Se osa-alue on seuran oma juniorityö, ja siinä osa-alueessa FC Viikingit on huomattavasti pidemmällä kuin miesten edustusjoukkueen nostamisessa.
Asioiden kehitys myös palvelee toinen toistaan. Mikäli edustusjoukkue nousee hiljalleen nykyistä houkuttavammaksi, se luo positiivisen kierteen, jossa parhaat juniorit haluavat jatkaa polkuaan seuran omaan edustukseen. Sitä myötä myös edustus muuttuu yhä entistä paremmaksi.
Edesauttaakseen tällaista positiivista kierrettä ja koko suomalaisen jalkapallon yleistä tasoa, FC Viikingit käynnisti kaksi vuotta sitten tuoreen valmennuspäällikkönsä Roberto Nuccion aloitteesta akatemiatoiminnan. Se antaa lupaaville lapsiharrastajille, niin tytöille kuin pojillekin, parhaat mahdolliset eväät kehittyä jalkapallossa.
Viikinkien ensimmäinen akatemiajoukkue oli 2011 syntyneiden eli perustamishetkellä 10-vuotiaiden pelaajien ryhmä. Viime vuonna tarjontaan lisättiin omat ryhmänsä myös 2012 syntyneille, ja tänä syksynä käynnistyy toiminta ikäluokalle 2013. Jatkossa sisäänotto tapahtuu try outien eli eräänlaisten pääsykokeiden kautta joka ikinen syksy.
Nuccio muistuttaakin siksi paikallisia vanhempia, että 2013-ikäluokan try outeihin on ilmoittautuminen auki 6. lokakuuta asti. Myös vanhempia ikäluokkia täydennetään lokakuun aikana. Ja kun Nucciolta kysyy, minkä tasoisista joukkueista akatemioissa on pohjimmiltaan kyse, vastaus tulee ilman turhia kainosteluja:
– 2011 syntyneiden akatemiajoukkue pelaa sarjaotteluitaan Etelä–Länsi-liigassa ja ovat kymmenen parhaan joukkueen joukossa Suomessa. 2012-ikäluokka on puolestaan pärjännyt vielä paremmin. Esimerkiksi keväällä he voittivat kansainvälisessä turnauksessa Liverpoolin. Tämä sama taso on jatkossa pyrkimyksemme jokaisessa ikäluokassa. Mutta kerron tämän vain, jotta heidän tasostaan saa käsityksen. Meille tärkeintä on aina pelaajien kehitys, ei tulosten katselu.
Suomalaisen juniorityön edelläkäyntiä
Akatemiajoukkueita on viety ulkomaille leireille ja turnauksiin ja viedään jatkossa entistäkin ahkerammin, jotta pelaajat saisivat mahdollisimman paljon kansainvälistä kokemusta. Se edesauttaa lopullista päämäärää, joka on auttaa nuoria pääsemään ennen pitkää maajoukkueisiin ja parhaassa tapauksessa ammattilaisiksi ulkomaille.
Tällaisen kansainvälisen yhteistyön on mahdollistanut erityisesti Nuccio, joka on syntyjään Italiasta ja työskennellyt lähes koko elämänsä jalkapallon parissa. Hänellä on monissa Euroopan maissa tuttuja ammattilaisseuroissa, joiden kanssa voidaan järjestää yhteisiä hankkeita. Hän ei myöskään joudu jakamaan aikaansa muualle, sillä valmentaminen Viikingeissä on hänen päivätyönsä.
– Monissa seuroissa juniorijoukkueiden välille voi muodostua isojakin tasoeroja, koska valmentajat ovat yleensä pelaajien isiä, ja isien joukossa on niin monenlaista eri osaamistasoa. Meillä sen sijaan on akatemiajoukkueissa valmentajina pelkästään päätoimisia ammattilaisia, Nuccio kertoo.
Jalkapallossa kilpailu on kansainvälisesti todella korkeaa, koska laji on maailman suurin. Kun noin miljardi ihmistä harrastaa samaa urheilulajia, se on ilmiselvää. Siksi juniorivalmennuskin pitäisi saada keskimäärin osaavampiin käsiin kuin aiemmin, koska Suomi lähtee kilpailuun jo pelkän väkilukunsakin takia takamatkalta.
Nuccio on asunut Suomessa nyt 17 vuotta, ja hän antaa tunnustusta siitä, että tuona aikana toiminta suomalaisen jalkapallokulttuurin ja -valmennuksen parissa on kehittynyt todella paljon.
– Mutta valitettavasti yhä vieläkin olemme reilusti jäljessä Keski- ja Etelä-Eurooppaan nähden. Mielestäni näiden kymmenvuotiaidenkin lasten valmentajat ajattelevat aivan liikaa ottelutuloksia. Moni pelaajista jää ilman peliaikaa, kun joukkueissa yritetään erikoistua liian nopeasti ja pärjätä vaikeissa sarjoissa. Silloin pelaajan kehitys jää taka-alalle. Meidän pitää antaa heille mahdollisuus kokea, tulkita ja ratkaista tilanteita itse, jotta he voivat oppia, ja sitä me teemme Viikingeissä.
