Helsingin tuore apulaispormestari Johanna Laisaari haluaa edistää työssään lapsen oikeuksia. Vapaalla hän rentoutuu iltakävelyillä Herttoniemessä ja lapsuudesta tutun ystäväpiirin seurassa.
Helsingin uusi apulaispormestari Johanna Laisaari, 48, istuu herttoniemeläisessä pitseriassa ja huikkaa tervehdyksen kolmelle pojalle, jotka istahtavat läheiseen pöytään. He asuvat Johannan naapurissa ja ovat tulleet iltapäivän päätteeksi pitsalle. Johanna vaihtaa poikien kanssa muutaman sanan.
Hetkeä aiemmin Johanna on vienyt kassillisen vaatteita viereiselle ompelijalle. Johannan juuri 13 vuotta täyttänyt tytär on kilpatanssija, jonka vaatteet vaativat usein korjausta.
– Hyödynnän mahdollisimman paljon lähipalveluita, sillä haluan tukea kotikulmieni elinvoimaisuutta, Johanna huomauttaa.
Johanna on asunut Itä-Helsingissä koko elämänsä. Hän vietti lapsuutensa Mellunmäessä, josta hän hankki myös ensimmäisen vuokra-asuntonsa. Myöhemmin hän on asunut myös Puotilassa ja aikuisena suurimman osan elämästään Herttoniemessä, josta löytyy myös nykyinen koti.
Juristista apulaispormestariksi
Työuransa toistaiseksi pisimmän putken, noin kymmenen vuotta, Johanna on tehnyt Vantaan kaupungin lastensuojelujuristina. Viimeiset neljä vuotta hän ehti työskennellä valtioneuvoston kansliassa kansallisen lapsistrategian pääsihteerinä.
Nyt Johanna on aloittanut yhtenä Helsingin neljästä apulaispormestarista. Johannan puolue SDP valitsi hänet Nasima Razmyarin tilalle, joka siirtyi kansanedustajaksi eduskuntaan.
Apulaispormestarina Johannan vastuualuetta ovat kasvatus ja koulutus.
Mainos:
– Minulle on aina ollut tärkeää lapsen oikeuksien ja sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen. Haluan antaa työni avulla äänen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville. Tähtään siihen, ettei ketään jätetä syrjään, vaan kaikki kohdataan ja kuullaan.
Kiinnostusta lapsen oikeuksien edistämiseen selittää osaltaan Johannan tausta. Hänen isänsäkin on juristi, äiti taas on tehnyt koko uransa lasten ja perheiden parissa.
Johanna uskoo, että aiempi työ lastensuojelujuristina on hyödyksi nykyisessäkin pestissä.
– Näin siellä, että jos peruspalvelut eivät toimi, tarvitaan vahvempia, korjaavia toimenpiteitä. Siksi apua pitää pystyä tarjoamaan hyvissä ajoin sitä tarvitseville.
Ystäväporukka ja mies alakoulusta
Lapsuutensa Itä-Helsingissä Johanna muistaa turvallisena ja yhteisöllisenä. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi kerrostalossa Mellunmäessä. Pihapiirin lapsilla oli yhteiset pihaleikit ja perheet tunsivat toisensa. Välillä käytiin yökylässä tai jonkun maalla mökkeilemässä.
Kolmannella luokalla Johanna siirtyi Mellunmäestä Itäkeskuksen kielikouluun, koska siellä oli mahdollisuus lukea useita eri kieliä pitkänä oppimääränä.
– Läheisin ystäväporukkani on edelleen koossa niiltä ajoilta. He ovat tärkeitä, koska he ovat tunteneet minut lapsesta ja nuoresta asti.
Itäkeskuksen kielikoulusta mukaan tarttui ystävien lisäksi myös aviomies Jere.
– Tapasin mieheni ala-asteella 9-vuotiaana. Pari meistä tuli vanhojentansseissa.
Nykyään Johannalla ja Jerellä on kolme lasta: 22-vuotias poika sekä 18- ja 13-vuotiaat tytöt. Perheeseen kuuluu myös pieni, sekarotuinen Jojo-koira. Johanna naurahtaa sen olevan niin laiska, ettei se juuri suostu lenkkeilemään.
– Kun vien Jojoa ulos, se haluaa, että kannan sitä. Välillä vien sen takaisin kotiin ja jatkan itse lenkkiä, jotta saan päivääni lisää askeleita.
Lukihäiriö ei estänyt unelmia
Nuoruudessa Johannan elinpiiri alkoi levitä Mellunmäkeä ja Itäkeskusta laajemmalle. Ystäväporukka vietti aikaa Marjaniemen uimarannalla, Uutelassa ja Tammisalossa – ja Helsingin keskustassa. Silloin Johanna törmäsi ensimmäistä kertaa epäluuloihin itätaustaansa kohtaan.
– Olen aina ollut ylpeä itähelsinkiläisyydestäni. Kun kaveripiirini laajeni, itään ja lähiöihin kohdistuvat ennakkoluulot yllättivät. En silti antanut niiden vaikuttaa. Itse en oikein edes osaa tehdä oletuksia toisista asuinpaikan perusteella.
Johannalla todettiin jo ala-asteella lukihäiriö, joka olisi voinut muodostua haasteeksi myöhemmin työuralla. Näin ei kuitenkaan käynyt.
– Sain paljon apua sekä koulusta että vanhemmiltani. Minua kannustettiin ja vahvistettiin sanomalla, ettei lukihäiriö estä mitään elämässä. Koska sain oikeanlaista tukea oikeaan aikaan, pääsin kiinni unelmiini.
Tavoitteena eriarvoisuuden vähentäminen
Helsingin kaupungin strategiassa Johanna näkee hyviä asioita Itä-Helsinkiä ajatellen. Tavoitteeksi on asetettu esimerkiksi lähiöiden kehittäminen ja alueiden eriarvoistumisen vähentäminen.
– Helsingin tavoitteena on olla Suomen paras paikka oppia. Pystymme siihen, mutta tarvitsemme sitä varten kunnolla resursseja.
Onnistuneiksi esimerkeiksi tästä Johanna nostaa Helsingin kielilukion uuden, tilavan rakennuksen Myllypurossa, jonka se jakaa yhdessä Metropolian ammattikorkeakoulun kanssa. Myös Vuosaareen on saatu hiljattain uusi lukio.
Haasteitakin Johanna tietää apulaispormestarina kohtaavansa. Hän tiedostaa, että pelkästään koronavuosien jäljiltä on olemassa paljon lapsia, joilla on entistä enemmän haasteita oppimisen kanssa.
Ratkaistavana on myös muun muassa varhaiskasvatuksen työvoimapulan kriisi. Samat ongelmat tosin koskettavat koko Suomea.
Kun Johanna kaipaa irtiottoa työasioistaan, hän tietää, miten se onnistuu. Silloin hän suuntaa joko iltakävelylle luontoon, soittaa ystäville tai viettää aikaa perheensä kanssa. Herttoniemessä tietenkin.
