Toimittaja Rosanna Marila, 40, uskoo, että Itä-Helsingissä kasvaminen vapauttaa turhista ennakkoluuloista ja opettaa keinoja selvitä elämän myrskyissä.

Olen Itä-Helsingin kasvatti. Synnyin ja kasvoin Mellunmäessä, aikuisena olen asunut myös Puotilassa. Lukion jälkeen tunsin kuitenkin kovaa vetoa maailmalle ja lähdin sitä valloittamaan.

Pian juhlitaan koulunsa lopettavia ja valmistuvia nuoria, joilla lienee sama kaipuu nähdä ja kokea maailmaa kuin minullakin oli parikymmentä vuotta sitten. Se sai minut miettimään, millaisia eväitä lapsuuteni ja nuoruuteni Itä-Helsingissä antoi minulle elämää varten.

Väitän, että itähelsinkiläisestä taustastani on ollut aivan selkeää etua elämässä. Ja uskon, että muillakin kaltaisillani on sama juttu. Tunnistatko seuraavista opeista itsesi tai itähelsinkiläisen tuttusi?

Oppi 1: Itä vapauttaa turhista ennakkoluuloista

Aina välillä törmään ajatukseen siitä, että itä on täynnä vain yhteiskunnan rahoja hyväksikäyttäviä sosiaalipummeja. Ihmiset, jotka eivät ole koskaan edes käyneet Itä-Helsingissä, päivittelevät, miten alue on täynnä pahoinvointia ja rikollisuutta.

Minua tällaiset kauhistelut enimmäkseen huvittavat. Vähänpä nämä päivittelijät tuntuvat todellisuudesta tietävän. Itä-Helsingissä kun eletään suurimmaksi osaksi ihan normaalia, tavallista elämää. Käydään töissä, kuskataan lapsia harrastuksiin, syödään ravintoloissa ja otetaan aurinkoa rannalla. Tuntuu vähän höpsöltä edes kirjoittaa näin itsestäänselvää asiaa.

Idän katukuvassa näkyy luonnollisesti välillä myös elämän rosoisuus, eikä kaikkien asukkaiden elämä ole helppoa tai auvoisaa. Mutta ei se ole sitä missään muuallakaan. Alkoholismiin voi sairastua halvimman pullon lisäksi myös huippuviinejä nautiskellen. Hulppea kotikartano ei takaa sitä, että seinien sisällä voidaan hyvin, eivätkä edulliset neliöt tarkoita huonovointisuutta.

Väitän, että näiden asioiden omaksuminen jo nuorella iällä vapauttaa paljon energiaa. Ennakkoluuloille kannattaa mieluummin kohauttaa olkia kuin keskittyä kyräilemään ja arvostelemaan.

Mainos:

Oppi 2: Luonto rentouttaa ahdistuneen mielen

Idässä parasta on se, että luonto on lähellä. Metsään ja merenrantaan pääsee nopeasti melkeinpä missä päin vain.

Kun nuoruusangsteissani tarvitsin rauhoittumista, suuntasin yleensä metsäpoluille. Kireä mieli ja kroppa alkoivat rentoutua hetkessä. Tietämättäni toimin silloin oikein tieteenkin näkökulmasta. Nykytutkimusten mukaan jo viisi minuuttia metsässä laskee veren stressihormonien määrää. Alle tunnissa myös verenpaine laskee, mieliala kohenee ja keskittymiskyky paranee.

Monet onnelliset lapsuusmuistoni liittyvät myös Kallahdenniemen uimarantaan. Sen matalaa rantavettä pitkin sai kahlattua pitkällekin mereen, samalla kun kauas horisonttiin tuijottelu tyynnytti.

Idän luonto kannattaakin ehdottomasti valjastaa hyötykäyttöön, kun stressaava (työ)elämä uhkaa kaapata ihmisen liikaa pauloihinsa. Kuten sanonta kuuluu: minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa.

Oppi 3: Maahanmuuttajatausta on rikkaus

Olen nähnyt sen omin silmin vaikka miten monesti. Maahanmuuttajatausta antaa ihmisyyteen perspektiiviä, syvyyttä ja raikasta näkökulmaa. Meillä kantasuomalaisilla on vain voitettavaa monimuotoisemmassa maailmassa.

Jos tekee mieli jankata vastaan, et ole perehtynyt asiaan tarpeeksi. Tee kotiläksysi.

Oppi 4: Kaikista meistä ei tule menestyjiä

Karu totuus aikuistumisesta on tämä: elämä ei muutukaan helpommaksi. Hyville ihmisille ei automaattisesti tapahdu hyviä asioita. Raha ei jakaudu maailmassa oikeudenmukaisesti. Mutkan kautta tulee aina yllättävä kierrepallo, jonka osuma satuttaa ja kaataa kanveesiin.

Joskus mietin, että sinusta voi tulla mitä vain, kunhan uskot itseesi -ajatus on todellisuudessa vuosisadan huijaus. Idässä 90-luvun lama-ajan lapsena kasvaneena olen oppinut ymmärtämään, ettei se pidä paikkaansa. Kaikista meistä ei tule menestyjiä. Mutta se on oikeastaan mahtavaa.

Jaa miksi? No siksi, että tavallinen elämä on usein sitä onnellisinta elämää. Sekin lyö kanveesiin, mutta lopulta siitä aina noustaan – yhä uudestaan. Ja samalla pieninä, ohikiitävinä hetkinä, sitä muistaa, että tämä on lopulta ihmettä kaikki.

Kirjoittaja on Itä-Helsingissä syntynyt media-alan asiantuntija, jonka suku on viettänyt vuosikymmenien ajan ristiäisiä, häitä ja hautajaisia Puotilan ja Kulosaaren kappeleissa.