Liikuntamyllyn alakerrassa sijaitsee Meri-Vuosaaren Työttömät ry:n ylläpitämä kierrätyskirpputori, joka ei pidä itsestään suurta meteliä. Kävimme paikan päällä Myllypurossa selvittämässä, millaisesta paikasta oikein on kyse.
– Mielen tasapaino säilyy paremmin, kun työttömällä on jotain tekemistä, kun ei jää vaan himaan makaamaan.
Tähän sitaattiin päättyy lehtijuttu vuodelta 1995. Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin, tuo juttu löytyy arkistoituna Myllypurossa sijaitsevan kirpputorin uumenista. Lehtileikkeistä ja vanhoista tiedotteista koostuvaa kansiota pitelee käsissään Janne Tuovinen, 30. Vielä parisen vuotta sitten hän oli työtön datanomi, joka tarvitsi tekemistä.
– Minulla oli puolentoista vuoden työttömyysjakso. Jotain hommaa piti saada, koska himassa oli tylsää. Tiesin tästä kirpputorista, joten tulin tänne kysymään töitä.
Täällä, Jauhokuja 3:ssa, sijaitsee hieman harhaanjohtavasti Meri-Vuosaaren Työttömät ry:n ylläpitämä kierrätyskirpputori. Nimi on jäänne edesmenneen toiminnanjohtaja Kari Honkasen luotsaamalta ajalta, jolloin yhdistys toimi vielä Vuosaaressa. Nykyisellä paikallaan kierrätystoimintaa on harjoitettu työttömien toimesta 2000-luvun alusta lähtien.
Kirpputorin sisäänkäyntiä pitää vähän aikaa etsiä, sillä se sijaitsee Liikuntamyllyn takapihan puolella. Harva edes tietää, että itähelsinkiläisen liikuntakeitaan alimmasta kerroksesta löytyy ovi, josta ei tarvitse kulkea urheilutamineissa. Toki sellaiset kuvastavat kolmiraitahupparissa viihtyvää Tuovista paremmin kuin kauluspaidat. Ennen nykyistä pestiään hän oli hetken aikaa työharjoittelussa kello- ja korualan liikkeessä, mutta se ei kuulemma mennyt ”ihan putkeen”.
– Siellä ei oikein tykätty, kun olin adidakset päällä. Meininki oli vähän erilainen kuin se, johon olin tottunut.
Sekakäyttäjästä sekatyöntekijäksi
Leijonakoruun ja huppariin sonnustautunut Tuovinen on entinen sekakäyttäjä, joka on saanut ehdollisia tuomioita ja istunut tutkintavankaudessa nuoruuden töppäilyjen takia. Vielä muutama vuosi takaperin sama kaveri käytti suonensisäisiä huumeita, osallistui piripäissään tappeluihin ja vietti aikaa väärissä piireissä. Ajokortti lähti sinä iltana, kun nuori mies tarttui päihdepäissään rattiin ja suuntasi kohti kaverin mökkiä. Kuski nukahti ja ajoi uuden Volvonsa moottoritieltä lunastuskuntoon, suoraan puuta päin.
Mainos:
– Siinä kävi tuuri. Varmaan oli joku suojelusenkeli mukana.
Tuovinen mainitsee äitinsä sanovan usein, että hänellä käy aina onni onnettomuudessa. Niin kävi jo 18-vuotiaana, jolloin Tuovinen mursi selkärankansa lasketteluonnettomuudessa. Ennuste oli huono. Lääkärit eivät uskoneet potilaan enää koskaan kävelevän. Toisin kävi.
Tuovinen nousee tuolilta ylös ja nostaa käteensä lahjoituksena saapuneen painavan kirjan, joka on täynnä mustavalkoisia maisemakuvia. Oven toiselta puolelta kantautuu kollegoiden puheensorinaa.
– Ei tämä ole mikään miljoonabisnes, kassan takaa kuuluu.
Joku asiakas on saapunut Myllypuroon Espoosta asti. Hänen ostoksensa maksavat euron, koska jotain kauppaa täytyy tehdä. Muuten ajomatka olisi ollut turha. Henkilökunnan takahuoneessa seisova Tuovinen kertoo, että kirpputorilla työskentely on edistänyt hänen elämänmuutostaan. Tie raittiiseen arkeen on vaatinut ponnisteluja ja päihdelääkärikäyntejä.
Itä-Helsingissä lähes koko ikänsä asunut Tuovinen on nykyisin Meri-Vuosaaren Työttömät ry:n sekatyöntekijä ja hallituksen jäsen, jonka vastuulle kuuluu muun muassa kirpputorituotteiden hinnoittelu ja myynti, tavaroiden kuljettaminen ja erilaiset tietokonetyöt. Käytännössä kyse on vapaaehtoistyöstä, josta ei makseta palkkaa. Tuovinen elää asumistuen ja peruspäivärahan turvin. Lisäksi hän tekee keikkoja sokean miehen henkilökohtaisena avustajana. Sen jälkeen, kun Tuovinen pääsi työkokeiluun kirpputorille, hänen arkipäiviinsä on löytynyt merkitys.
– Tämä paikka on vuosien varrella pelastanut minut ja tarjonnut aina apua, kun olen sitä tarvinnut. Lasketteluonnettomuuden jälkeen kuntoutin itseäni yläkerran Liikuntamyllyssä. Ehkä se on kohtalo tai jotain, Tuovinen uskoo.
Kirpputori, jossa tarjotaan hävikkiruokaa
On aika esitellä paikkoja. Kirpputorin elektroniikkaosasto löytyy heti sisääntulon jälkeen. Huone on täynnä kaiuttimia, johtoja, latauspiuhoja ja kaapeleita. Hyllyiltä löytyy niin VHS-nauhureita kuin vahvistimia. Tuovinen ottaa käteensä kauko-ohjattavan auton ohjaimen ja hetken ajan tuntuu kuin olisimme palanneet ajassa takaisin 1990-luvulle.
Perinteisen kirpputoritoiminnan lisäksi Jauhokuja 3:ssa jaetaan arkipäivisin ilmaista hävikkiruokaa. Maanantait ovat niitä päiviä, jolloin pahvilaatikoista löytyy varmasti sapuskaa. Silloin väkeä käy selvästi enemmän kuin muina päivinä ja eteiskäytävään kerääntyy jonoa.
– Liharuoat napataan yleensä ensimmäisenä, vegaaniruoat jäävät viimeiseksi, Tuovinen kertoo.
Kirpputoritoiminnassa on hänen lisäkseen mukana muitakin niin sanottuun ydinporukkaan kuuluvia työttömiä tai työelämään palaamassa olevia henkilöitä, joita monia yhdistää pitkän linjan itähelsinkiläisyys. Jokainen hoitaa sellaisia tehtäviä, jotka sopivat omiin kiinnostuksen kohteisiin ja osaamiseen. Tietokoneiden parissa ikänsä puuhannut Tuovinen on monesti se, joka korjaa tai tyhjentää kiertoon lähtevät tietokoneet ja viimeistelee ne myyntikuntoon. Hän ei ota kantaa esimerkiksi vaateasioihin.
– Meiltä löytyy hommia kaikille taustoista ja lähtökohdista riippumatta. Kuka tahansa voi tulla esittelemään itsensä. Jos osaa korjata pyöriä, siitä on varmasti hyötyä. Pian täällä aloittaa vankilasta päässyt kaveri, joka aikoo palata takaisin työelämään.
Tuovinen kävelee kohti seinää, johon on ripustettu maalaus, jossa on metso. Se miellyttää itähelsinkiläisen silmää. Kassan viereisestä vitriinistä löytyy Arabian astioita ja Crocs-jalkineet, joissa on vesimeloniprintti. Peremmällä myytävää löytyy kirjoista äänilevyihin ja vaatteista huonekaluihin. Halutessaan kirpparilta voi hankkia edullisen pyörän, taideteoksen tai mikroaaltouunin.
Kaikki myytävät tavarat saapuvat Myllypuroon lahjoituksina. Käytännössä kuka tahansa – yksityishenkilöstä taloyhtiöön – voi lahjoittaa yhdistykselle myyntikelpoisia tuotteita tietyin rajoituksin. Tuovinen kertoo, että esimerkiksi putkitelevisioita tai huonokuntoista puutavaraa ei oteta vastaan.
– Me voimme myös hakea tavaraa ilmaiseksi pakettiautolla, mutta yksittäisten tavaroiden perään emme lähde liikkeelle. Meille voi myös ehdottaa ja keksiä lisää toimintaa. Olemme avoimia ideoille ja kuuntelemme niitä mielellämme.
Tuovinen lähtee tupakkatauolle. Ennen sitä on kuitenkin pakko kysyä, mistä hän unelmoi. Lista on jo valmiina. Sitten kun ulosottomaksut on hoidettu, parkkipaikalta löytyy oma auto ja ranteesta Rolexin Submarine, unelmat ovat käyneet toteen.
