Kiinnostaako palstaviljely? Juorumäen viljelypalstoilla eli Puotilan palstoilla vallitsee toinen todellisuus kaukana arjen kiireistä. Palstajonojen kerrotaan olevan vuosien mittaisia. Selvitimme, mikä on totuus.
Puotilan Juorumäen viljelypalstat pursuilevat elokuisena aamupäivänä niin rehevinä, ettei palstoilla kasvien parissa kyykisteleviä ihmisiä meinaa erottaa lehtiräjähdyksen joukosta. Osa alueella kasvavista koristekasveista ja pensaista kurottuu ihmistä korkeammalle.
Palsta-alue sijaitsee aivan Puotilan kartanon kupeessa. Alaspäin viettävä loiva mäki kukkii juuri nyt lukuisissa eri väreissä. Mäen juurella alue rajautuu Puotilan uimarantaan ja auringossa kimaltelevaan mereen.
Tässä salaisessa paratiisissa tuntuu vallitsevan aivan omanlaisensa todellisuus, jossa kenelläkään ei ole kiire. Kurpitsat puskevat esiin maasta, erilaisia marjoja näkyy valtavissa pensaissa paljailla silmillä. Tuoksut ovat voimakkaita ja vaihtelevat polkuja pitkin kävellessä.
Puotilalainen Vieno Salminen, 71, on parhaillaan nostamassa maasta perunoita kuokan avulla. Tytär on jo aiemmin käynyt keräämässä palstalta punajuuria.
Vienolla on ollut tämä sama palsta jo parikymmentä vuotta. Vuosien aikana moni ympäröivä palstanpitäjä on tullut tutuksi, mutta uusiakin tulee Vienon mukaan paikalle tasaisesti.
Viljelykauden Vieno aloittaa yleensä toukokuun alussa ja lopettelee lokakuun lopulla.
– Parasta palstallani ovat punaiset ja mustat viinimarjat, joita tulee paljon. Syön niitä tuoreena, minkä lisäksi teen niistä mehua ja hilloja.
Vieno arvelee, että marjoja lukuun ottamatta satoa ei tänä vuonna ole tulossa kovin paljoa, hän kun on viettänyt kesää muualla.
– Päivittäinhän täällä pitäisi käydä hoitamassa kasveja ja kitkemässä rikkaruohoja. Onneksi lähellä asuvat lapset ovat käyneet välillä kastelemassa viljelyksiä.
Palstan saa vain tietyllä postinumerolla
Juorumäen viljelypalstat ovat hyvin suosittuja, ja jonot niihin kestävät palstoista vastaavan Puotila-seuran mukaan kolmesta neljään vuotta. Noin aarin kokoisen palstan saa omakseen 67 euron vuosivuokralla.
Puotilan palstoja on vuokrattavana noin 300. Niitä saavat vuokrata vain ihmiset, jotka asuvat Itä-Helsingissä ja ovat kirjoilla postinumeroilla 00900, 00910, 00920, 00930 ja 00950.
Ehtona palstan omistamiselle on sekin, että sitä pitää ylläpitää. Mikäli hoitoa selkeästi laiminlyödään, palsta siirretään uudelle omistajalle.
Topi Karvonen, 43, on pitänyt Puotilassa omaa palstaa viitisen vuotta yhdessä vaimonsa kanssa. Nykyään apurina toimii myös perheen pieni lapsi.
Topi päätti vaimonsa kanssa hankkia viljelypalstan itselleen muutettuaan lähelle asumaan. Hän oli tietoinen palstojen olemassaolosta jo aiemmin.
– Asuin itse ennen Itiksessä. Rouvankin sain houkuteltua muuttamaan itään kantakaupungista.
Topia varoiteltiin alkuun pitkistä jonoista palstojen suhteen. Pari sai sen silti varsin nopeasti, noin vuodessa.
Topi ei tiedä tarkkaa syytä oman palstansa vapautumisen taustalla. Hänen tietojensa mukaan syynä vapautumisille ovat yleensä joko palstasta vapaaehtoinen luopuminen, viljelijän menehtyminen tai palstan ylläpidon laiminlyönti.
Topin palstalla kasvaa yhä innokas karviaismarjapensas, joka on perua edelliseltä omistajalta. Se puskee marjoja Topin mielestä vähän turhankin innokkaasti.
– Emme ole tehneet puskalle mitään, edes lannoittaneet sitä, mutta marjoja vain tulee.
Palstalla Topi vaimoineen kasvattaa myös ainakin sipulia, valkosipulia, kurkkua, porkkanaa, perunaa, lehtikaalia ja mustaherukkaa. Itse kasvatettu ruoka on Topin mielestä mukava lisä ruokapöytään, mutta omavaraisuuteen asti sato ei riitä.
– Otan palstaviljelyn ennen kaikkea harrastuksena. Jos sato jää joltain vuodelta pieneksi, en pety.
Jänis söi pavut
Anne Eteläpää, 58, nostaa viljelylaatikostaan valtavan kesäkurpitsan. Niitä hän on saanut tänä vuonna kantaa kotiin jo niin paljon, että uusien kesäkurpitsaruokien keksiminen alkaa käydä hankalaksi.
– Syön enimmäkseen kasvispitoisesti, mutta tällä hetkellä kesäkurpitsa alkaa jo vähän kyllästyttää.
Annella on ollut oma viljelypalsta Juorumäellä pari vuotta. Hänkin muistelee saaneensa palstan itselleen varsin nopeasti.
Toisina vuosina Juorumäen viljelypalstoja vapautuu enemmän, toisina vähemmän. Puotila-seuran mukaan ne luovutetaan ilmoittautumisjärjestyksessä.
Kun Annen palsta vapautui, se sisälsi muutaman marjapensaan, mutta muuten se oli rikkaruohojen peitossa. Kitkemistalkoiden jälkeen Anne on istuttanut maahan kesäkurpitsoiden lisäksi muun muassa mansikoita, perunoita ja papuja.
– Jänis on kuitenkin käynyt syömässä pavut, kahdesti.
Anne harmittelee, että alkukesä oli kylmä ja kuiva. Viljelyksiä piti käydä silloin jatkuvasti kastelemassa, mutta silti sato jäänee tältä vuodelta pieneksi.
Anne käy palstalla useimmiten aamuisin ja viikonloppuisin. Eniten palstoilla käy silti ihmisiä illalla töiden jälkeen. Annen huomion mukaan paikalla käy kaikenikäisiä viljelijöitä nuorisosta lapsiperheisiin ja vanhuksiin.
Anne on kuullut muilta viljelijöiltä, että joskus palstoilla tehdään ilkivaltaa esimerkiksi satoa tai työkaluja varastamalla ja paikkoja rikkomalla. Itse hän ei ole ilkivaltaan kuitenkaan törmännyt.
– Parasta viljelyssä on kasvun ihme. Ja se, että siitä saa hyötyä omaan ruokapöytään.
Grillailua perheen kesken
Seitsemänkymppinen Keijo napsii meheviä vadelmia marjapensaasta. Hän on tullut tyttärensä omistamalle palstalle ylläpitämään viljelyksiä tämän ollessa töissä.
Pistäytyminen palstalla on Keijolle varsin helppoa, sillä hän asuu niistä vain parinsadan metrin päässä. Myös tytär asuu Puotilassa.
Palsta on ollut tyttären omistuksessa noin kahdeksan vuotta. Viljelysten lisäksi sinne on tuotu puinen ruokapöytä tuoleineen ja aurinkovarjoineen. Edelliseltä omistajalta on jäänyt palstalle myös puisia, avonaisia säilytyslaatikoita, jotka pitäisi purkaa.
Keskellä palstaa sijaitsee pieni hiekkalaatikko, joka rakennettiin aikanaan Keijon tyttärentytärtä varten. Koska tämä on nykyään jo koululainen, laatikko on saanut uuden tehtävän kastelukannujen säilytyspaikkana.
– Käymme palstoilla yhdessä grillailemassa ja istumassa iltaa perheen kesken. Täällä on rento meininki, Keijo sanoo.
