Laajasalossa asuvat Salla Mesimäki ja Eetu Dammert lähtevät heinäkuun alussa pyöräilemään Itä-Helsingistä Bulgariaan. Matkan päätepisteenä toimii koiratarha, josta parin rescuekoira on lähtöisin.

Rescuekoira July kaivaa kuoppaa. Ilta-aurinko paistaa Laajasalon Killingholmaan niin, että silmiä on pakko siristää. Salla Mesimäki, 31, ja Eetu Dammert, 33, ohjaavat Julyn kohti silokalliota, josta näkee merelle. Muutaman päivän kuluttua maisema vaihtuu toisenlaiseksi, sillä Mesimäki ja Dammert lähtevät koiransa kanssa pyöräteitse Bulgariaan. Sinne, mistä July on lähtöisin.

– Saimme idean viime vuonna, kun teimme kolmen viikon pyöräreissun Viroon. Siellä syntyi ajatus siitä, että haluamme tehdä polkemalla jotain hyvää, Mesimäki kertoo.

Kodittomat Bulgarian Koirat ry -yhdistyksen kautta Suomeen tulleen Julyn myötä parin oli luontevaa valita matkan sponsorointikohteeksi tuttu yhdistys. Polkemalla Bulgariaan -nimisen reissun myötävaikutuksella kerätyt lahjoitukset menevät lyhentämättömänä bulgarialaisten koirien sterilointeihin. Se on vastuullisten rescueyhdistysten tärkein keino auttaa katukoiria niiden kohdemaissa. Matkan aikana on tarkoitus kuvata myös dokumenttia, joka julkaistaan ensi vuonna.

– Haluamme lisätä tietoisuutta katukoirien elinolosuhteista, vaikuttaa ihmisten asenteisiin rescuekoiria kohtaan ja kertoa rescueyhdistysten toiminnasta, Dammert ja Mesimäki kertovat.

Pari toivoo, että reissutaltiointi tavoittaa myös Bulgariassa asuvia ihmisiä. Maassa suhtaudutaan koiriin eri tavoin kuin Suomessa. Meillä koirat ovat ensisijaisesti mikrosirutettuja perheenjäseniä, eivät ketjun päässä värjötteliviä työjuhtia, jotka hylätään metsään heti, kun niistä ei ole enää hyötyä.

– Bulgariassa on edelleen yleistä, että sairaat tai vanhat koirat hylätään ja kuljetetaan autolla niin kauas, etteivät ne enää löydä kotiin, Dammert huokaisee.

Ennen Laajasaloon muuttoa pariskunta asui Herttoniemessä. Kuva: Jenna Lehtonen

Arasta pennusta avoimeksi aikuiseksi

Vaikka 4-vuotias July on laajasalolaisten ensimmäinen yhteinen koira, molemmilla oli koirakokemusta jo ennestään. Pariskunta harkitsi aluksi myös rotukoiraa, mutta lopulta halu antaa koti kodittomalle vei voiton. Tammikuussa 2020 Suomeen saapunut July ehti olla kuukauden verran kotihoidossa ennen kuin se muutti asumaan Mesimäen ja Dammertin luo Itä-Helsinkiin.


Mainos:


– Meitä haastateltiin pariin otteeseen yhdistyksen kautta ja kävimme katsomassa koiraa ennakkoon. Siitä tuli molemminpuolinen hyvä fiilis. Se vakuutti myös meidät, kun yhdistys halusi tavata ja tulla käymään kotonamme. Koiria ei anneta eteenpäin ihan heppoisin perustein, Dammert sanoo.

July muistuttaa luonteensa ja ulkonäkönsä perusteella vähän bordercollieta, mutta rescuekoiran tarkka historia on hämärän peitossa. Se tiedetään, että mustavalkoinen pentu löydettiin noin neljän kuukauden ikäisenä kadulta. Ennen kuin bulgarialainen perhe otti pennun huomaansa, arka pystykorva värjötteli monesti auton alla ja eli ruoantähteillä, joita se löysi niin roskalaatikoista kuin paikallisen ravintolan takahuoneesta.

Mesimäen ja Dammertin mukaan July oli kotiutuessaan arempi kuin nykyään. Etenkin miehiä kohtaan koira oli varautunut. Nyt arkuudesta ei näy jälkeäkään. Koira hakeutuu tuntemattomien ohikulkijoiden rapsuteltavaksi ja innostuu leikkimään Tullisaaressa ulkoilevien koirien kanssa. Omistajiensa mukaan aika on tehnyt tehtävänsä. July pääsee toisinaan Helsingin kaupungilla nuoriso-ohjaajana ja seikkailukasvattajana työskentelevän Dammertin mukaan töihin. Koira on vieraillut isäntänsä mukana esimerkiksi Kallahdenniemen Seikkailutalolla.

– Olemme tehneet paljon asioita yhdessä ja vähitellen totuttaneet koiraa uusiin juttuihin.  Ehkä July on sitä kautta reipastunut, Dammert kuvailee.

”Julyn pyöräkärry oli kalliimpi kuin kummankaan pyörä”, pariskunta nauraa. Kuva: Jenna Lehtonen
Retkipyöräilyä hehkuttava pari muistuttaa, että pyörän selässä luontoon saa täysin erilaisen kosketuksen kuin autosta käsin. Kuva: Jenna Lehtonen

Yhdeksän maata ja yksi koiratarha

Viime kuukausien aikana July on sattuneesta syystä totutettu Saksasta tilattuun pyöräkärryyn. Päivittäiset lyhyet harjoitukset ovat johtaneet siihen, että koiran häntä alkaa vispata heti, kun se näkee kärryn. Sen kyydissä on syytäkin viihtyä, sillä matka Laajasalosta Bulgariaan vaatii yli 3000 kilometrin pyöräilyä. Mesimäen ja Dammertin reitti alkaa laivamatkalla Viroon. Kolmen kuukauden aikana on tarkoitus nähdä yhdeksän maata ja vierailla Kodittomat Bulgarian Koirat ry:n yhteistyötarhalla Kavarnassa. Paluumatka tehdään syyskuussa lentäen.

– Kuumuus tulee varmasti olemaan isoin ongelma. Siksi ajoitamme pyöräilyn varhaisiin aamuihin ja pidämme taukoa kuumimpaan aikaan. Suomessa retkipyöräily koirien kanssa on vielä uusi juttu, mutta Euroopassa se on yleisempää. Moni kiertää koirien kanssa, Mesimäki ja Dammert kertovat.

Useamman vuoden pyöräilyä harrastanut pari on hankkinut etukäteen runsaasti tietoa rajanylityksistä ja keskustellut matkasta eläinlääkärin kanssa. Koska Julyltä löytyy passi ja sen rokotukset ovat kunnossa, pääasiassa EU-maista koostuvan reissun aikana ei pitäisi tulla vastaan suurempia ongelmia.

Sekä Mesimäen että Dammertin työnantajat ovat suhtautuneet pidempään irtiottoon myötämielisesti. Bioanalyytikkona työskentelevä Mesimäki kertoo, että hän otti matkan puheeksi työnantajansa kanssa jo viime vuoden lopussa.

– Tähän reissuun on käytetty kaikki mahdolliset lomat. Loput otin palkatonta. On kiva, että saimme järjestettyä tämän.

Killingolma on yksi Mesimäen ja Dammertin suosikkipaikoista. Kuva: Jenna Lehtonen
Mesimäki ja Dammert kertovat, että monilla on ennakkoasenteita rescuekoiria kohtaan. "Jonkin verran kuulemme esimerkiksi siitä, että meillä on kuulemma yllättävän kiltti rescuekoira." Kuva: Jenna Lehtonen