Kontulan ostoskeskuksessa 1990-luvun alusta saakka hammaslääkärinä toiminut Pirjo, 59, on tutkinut puolukan terveysvaikutuksia jo 15 vuotta. Nyt hän kertoo, miten kaikki sai alkunsa.

Kun Pirjo Pärnänen aloitti hammaslääkärin työt Kontulan ostoskeskuksessa, lääkecocktailit sekoitettiin vielä apteekin ruskeisiin lasipulloihin, elokuvat haettiin videovuokraamoketjuista ja halpoja hintoja mainosti Aholaita. Elettiin Motorola-käsipuhelimien ja markkojen vuotta 1993, jolloin Suomea varjosti lama-aika pankkikriiseineen. Kontulan ostarilla taantuma näkyi niin, että liiketilojen vuokrat nousivat ja monet yritykset laittoivat lapun luukulle.

– Muun muassa kangas- ja kirjakauppa menivät nurin. Se oli ikävää aikaa.


Mainos:


Hammasvaivat eivät kuitenkaan odottaneet parempaa taloutta. Porttikujalla kouluvuosinaan asuneelle Pärnäselle Kontulan ostoskeskuksen sijainti oli ihanteellinen. Työmatka Vantaalta Itä-Helsinkiin ei ollut liian pitkä, ja asiakkaat pääsivät paikalle myös metrolla. Kun liiketilan vuokra nousi, Pärnänen haki lainaa ja osti hammashoitokoneet ja -kalusteet käytettynä eläkkeelle jääneeltä kollegalta.

– Haimme isäni kanssa laitteet Unioninkadulta, josta roudasimme ne Kontulaan. Eräs turisti oli mukana kantamassa. Hän oli tyytyväinen, kun sai 50 markan setelin kouraan.

Pärnänen asui lapsena vanhempiensa kanssa kaksi vuotta siirtolaisena Australiassa, josta perhe muutti Kontulaan. ”Englanti oli ensimmäinen kieli, jota opin kirjoittamaan. Siitä taidosta oli myöhemmin hyötyä tiedemaailmassa.” Kuva: Jenna Lehtonen

Hammaslääkärinä Kontulassa

Pankkilainan ja isän rahallisen avustuksen turvin tuore yksinyrittäjä polkaisi liiketoimintansa käyntiin. Alkuinvestoinnit kannattivat, sillä asiakkaita riitti. Etenkin monille ikääntyneille paikallinen hammaslääkäri oli helpotus, sillä apu löytyi kävelymatkan päästä. Pärnänen työskenteli ilman hammashoitajaa, mikä oli etenkin monille pelkopotilaille helpotus.

– Ihmiset pitivät siitä, ettei suussa ollut neljää kättä. Sen yksilöllisempää hammashoito ei voi olla.

Kerran vastaanotolle saapui vanhempi rouva, joka kysyi hammaslääkäriltä, onko kalkki vaaraksi hampaille. Potilas hämmästyi, kun kuuli myönteisen vastauksen.

– Nuorimmalla lapsellani oli silloin meneillään ärrävikavaihe. Olin tottunut kuulemaan karkin kalkkina, Pärnänen muistelee huvittuneena.

Pitkäaikaisten asiakkaiden joukkoon mahtui myös tunnettuja paikallisia, kuten papukaija olallaan kulkenut mies, joka oli tuttu näky myös ostarin kulmilla. Kun kyseinen asiakas kerran joutui perumaan äkillisesti vastaanottoaikansa, ainakin selitys oli sellainen, jota tuskin olisi kukaan keksinyt hätävalheena.

– Mies kertoi, että olalla kulkeva lintu oli sairastunut, eikä hän ollut löytänyt sille hoitajaa.

Nyt, liki 30 vuotta myöhemmin, Kontulan ostarilla ei näy enää papukaijamiestä eikä samoja liikkeitä kuin 1990-luvun alussa. Viime vuoden kevääseen saakka hammaslääkärin vastaanottoa ostarin yhteydessä pitänyt Pärnänen on siirtynyt varhaiseläkkeelle ja löytänyt toimipisteelleen jatkajan väitöskirjaoppilaastaan Ali Nawazista. Hammaslääketieteen ja filosofian tohtorilla riittää kuitenkin edelleen tutkittavaa ja tekemistä, joka liittyy kaikkien suomalaisten tuntemaan marjaan – puolukkaan.

Vielä yrittäjätaipaleensa alkuaikoina Pärnänen ei osannut aavistaa, että potilastyön kautta löytyy myöhemmin hänen väitöstutkimuksensa aihe. Kuva: Jenna Lehtonen
Liki 12 metrin korkeuteen kurkottava veistos valettiin betoniin vuonna 1967 samassa tehtaassa, jossa valmistettiin myös ostoskeskuksen betoniset rakennuselementit. Pärnäsen mukaan ostoskeskus on muuttunut, mutta veistos on pysynyt muuttumattomana Kontulassa 1990-luvulta lähtien. Kuva: Jenna Lehtonen

Tutkimuskohteena puolukka

Puolukka-Pirjo lempinimen saanut Pärnänen on tutkinut puolukkaa ja sen vaikutuksia suun terveyteen 15 viime vuotta. Kaikki sai alkunsa käytännön työn kautta Kontulassa, kun vastaanotolle saapui potilaita, joita vaivasi sammas eli hiivasienitulehdus. Pärnänen halusi selvittää, onko puolukka sellainen supermarja kuin kansanperinteessä annetaan ymmärtää. Puolukkaa on nimittäin perinteisesti käytetty lasten suussa olevan hiivan hillitsemiseen.

Pärnänen mietti, voisiko puolukasta olla hyötyä muillekin kuin lapsille.

– Olen aina ollut utelias. Luin aikoinaan kaikki Neiti Etsivät, Viisikot ja Sherlock Holmesit. Oli pakko selvittää, onko kyseessä pelkästään urbaanilegenda.

Valtaosa Pärnäsen potilaista oli kuitenkin aikuisia. Sellaisia aikuisia, joilla oli muun muassa liikkumisvaikeuksia, lääkehoitoa vaativia sairauksia, ongelmia suun kuivuuden kanssa, reikiintymistä sekä ien- ja hiivasienitulehduksia.

Hoitamattomina tällaiset hammasvaivat voivat pahimmassa tapauksessa johtaa verisuoniyhteyden kautta koko elimistöön leviävään tulehdukseen ja jopa hengenlähtöön. Kunnallisen hammashoidon jonotusaikojen ja säännöllisten suun terveystarkastusten välien pidentyessä yhtälö on riskialtis.

– Ientulehdus voi tuntua mitättömältä, mutta käytännössä kyse on kämmenen kokoisesta alueesta. Jos kämmen olisi tulehtunut, kyllähän sitä lähdettäisiin hoitamaan, Pärnänen muistuttaa.

Hänen omista potilaistaan löytyi vapaaehtoisia, jotka osallistuivat mielellään kliinisiin tutkimuksiin edesauttamaan tiedettä. Siitä alkoi savotta, jota tutkijatohtori itse kuvailee rämpimiseksi, seinän läpi menemiseksi ja viidakkoveitsen avulla etenemiseksi. Puolukkapioneerin on täytynyt markkinoida asiaansa ja selittää, mistä oikein on kyse.

–  Moni ei usko luonnonaineeseen. Täytyy olla lääke. Virallinen hammaslääketiede alkaa vähitellen taipua. Vie oman aikansa ennen kuin asia menee jakeluun. Nyt tunnustusta on alkanut tulla myös kansainvälisesti.

Pärnänen jäi varhaiseläkkeelle maaliskuussa 2021, mutta hän vierailee yhä säännöllisesti Kontulassa. Kuva: Jenna Lehtonen

Yhteistyöhön Ville "Tyrni" Heinosen kanssa

Lukuisten laboratoriokokeiden ja tutkimusten myötä selvisi muun muassa se, että fermentoitu vähäsokerinen puolukkamehu heikentää merkittävästi suun hiivasienten ja reikäbakteerien kasvua ja mahdollisesti myös suun vakavia taudinaiheuttajia, kuten kielisyöpäsolujen kasvua ja leviämistä. Myöhemmin Pärnänen kehitti tutkimustensa pohjalta puolukkasuuveden, jolle hän sai patentin vuonna 2017.

Haastatteluhetkellä, elokuussa 2022, tuo suuvesi on tilapäisesti loppuunmyyty verkkokaupasta, jonne se päätyi myyntiin erään sinnikkään itähelsinkiläisen miehen myötävaikutuksella. Pärnänen kertoo alun perin torjuneensa Ville ”Tyrni” Heinosen yhteistyöehdotukset, mutta lopulta, parin yhteydenoton jälkeen, Pärnänen ymmärsi miehen olevan tosissaan. Tyrnimiehenä ja 9-brändin keulahahmona tunnettu Heinonen hankki fermentoidulle puolukkasuuhuuhteelle kaupallisen lisenssin. Se johti siihen, että Pärnäsen tuote brändättiin tyrnifirman mukaan ja se löysi laajemman yleisön.

–  Kiva, että tuote menee isompaan jakeluun. Tavoitettavuus paranee ja volyymi kasvaa. Se on hyvä juttu.

Pärnäsen mukaan puolukan puolesta puhuu paitsi kotimaisuus myös turvallisuus. Kyseessä on monipuolinen marja, jolla on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia iästä riippumatta. Pian dosentin arvon saava Pärnänen mainitsee, että yksi hänen pojistaan aloitti taannoin hammaslääketieteen opinnot. Toiveissa on, että puolukkatutkimukset jatkuisivat vielä seuraavassa polvessa.

–  Ehkä saan pojan puhuttua ympäri, Pärnänen nauraa.

Hän on omien sanojensa mukaan kulkenut pitkän matkan ja päässyt takaisin lähtöpisteeseen, Kontulaan. Vuonna 1993 yksityiset hammaslääkärit eivät olleet näissä maisemissa samanlainen harvinaisuus kuin nykyään. Siksi Pärnänen halusi löytää työlleen jatkajan ja myi vastaanottonsa eteenpäin.

– Moni kokee, että isoissa ketjuissa palvelu on persoonatonta ja kalliimpaa. Halusin varmistaa, että pitkäaikaiset asiakkaani saavat paikallista asiantuntijuutta myös jatkossa.

Aika näyttää, millainen on Kontulan ostarin ja sen liiketiloissa toimivien yritysten kohtalo.

Hammaslääketieteen opintojen pariin Pärnänen päätyi isänsä ehdotuksesta. ”Vanhempani olivat työläisiä, joilla ei ollut mahdollisuuksia kouluttautua.” Kuva: Jenna Lehtonen