Muusikko Mikko Pykärin elämässä yksi tärkeimpiä arvoja on huumori, ja se näkyy monesti hänen taiteessaan. Ohikulkijat Vartioharjussa kiinnittävät helposti myös huomiota hänen kotitaloonsa, joka on vähintään yhtä persoonallinen kuin mies itsekin.
Vartioharjun asukkaat ihmettelevät usein ohi kävellessään kummallista pikimustaa puutaloa, joka seisoo loivassa kalliorinteessä muutoin vaaleiden kivi- ja tiilirakennusten seassa. Minkälainen kummajainen tönössä mahtaa oikein asustaa?
– Eräs kehui kotiani jopa sanomalla sen näyttävän ihan satanistien seurakuntatalolta, kertoo asukas Mikko Pykäri ja tekee sen ilmiselvästi ylpeänä.
Viekas hymy paljastaa, että värikäs persoona ei aio päästää toimittajaa helpolla. Yritetään kuitenkin.
Pykäri on ammatiltaan muusikko ja podcast-juontaja. Hän on tullut yleisölle tutuksi nimenomaan sukunimellään, sillä se toimii samalla hänen taiteilijanimenään. Läpimurto tapahtui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Regina-yhtyeessä yhdessä hänen silloisen vaimonsa Iisa Pajulan kanssa.
Sittemmin Pykäri on julkaissut kolme sooloalbumia, kaksi albumia Shine 2009 -yhtyeessä, tehnyt valtavasti mainos- ja tunnussävelmiä, ja tänä perjantaina, 22. syyskuuta, ilmestyy hänen nykyisen Babel-yhtyeensä toinen pitkäsoitto Marriage.
– Sitoutuminen on tänä päivänä niin epämuodikasta, että halusimme olla kapinallisia ja tehdä levyn, joka kertoo avioliitosta. Pidämme julkaisujuhlinakin häät ilman häitä. Juhlimme Käpylän työväentalolla ja tarjoilemme voileipäkakkua, Pykäri kertoo.
Idea totisesti kuulostaa kiehtovalta. Mutta sillä on myös sivuvaikutus, jota härski toimittaja ei millään malta olla käyttämättä hyödykseen. Avioliitosta puhuminen nimittäin avaa helpon aasinsillan hieman vaikeampaan aiheeseen.
Mainos:
Päättynyt avioliitto muuttui musiikkiuutiseksi
Kun Pykärin tunnettuus alkoi nousta, osa julkisuudesta tuli levyjen sijaan yksityiselämän asiasta, joka tosin risteytyi voimakkaasti ammattilaisuuden kanssa. Hänen kovassa nosteessa ollut Regina-yhtyeensä hajosi vuonna 2017 siihen, että sitä johtanut Pykärien pariskunta erosi.
Tapaus herätti iltapäivälehtien kiinnostuksen yhtyettä ja entistä avioparia kohtaan aivan eri tavalla kuin pelkkä musiikki oli herättänyt. Samalla tapaus osoitti myös sen, että ihan kaikille massayleisössä Pykäri tai Regina eivät olleet vielä niin sanotusti joka kodin nimiä.
– Osa ihmisistä raivostui ja kirjoitti somessa ja kommenttipalstoilla, että eihän tämä edes ole mikään julkkis, Pykäri muistelee nauraen.
– Sain muun muassa viestin, jossa kysyttiin, että olenko itse kirjoittanut nuo jutut ja että eikö minua hävetä, kun eihän kukaan edes tunne minua. Kysyttiin myös, että miksi ihmeessä en käske lehtien ottaa noita juttuja pois nettisivuiltaan, kun ne ovat niin noloja.
Tarina kieltämättä kertoo paljon siitä, miksi Suomessa keskustellaan nykyään erityisen huolestuneina siitä, onko kansakunnan yleinen medialukutaito riittävällä tasolla käsittelemään modernia tietovirtaa. Ainakin tapaus Pykärin perusteella vaikuttaa, että huoli on ihan perusteltua.
Lienee siis parempi alleviivata tästäkin tekstistä: ei, Mikko Pykäri ei ole itse kirjoittanut tätä artikkelia, eikä hänellä ole oikeutta sitä myöskään netistä poistaa.
Kaavoihin kangistuneita käsityksiä vastaan
Pykäri ei silti vaikuta näistä kokemuksista kovinkaan pahasti hetkahtaneen. Hän näkee niissä enemmän komediaa kuin tragediaa. Niin hän tuntuu suhtautuvan moneenkin asiaan ja myöntää huumorin olevan yksi hänen elämänsä tärkeimpiä arvoja.
Hän on jopa tavannut harrastaa verkkoartikkeleiden kommenttikentissä tarkoitushakuista trollaamista itsekin.
– Jos näin Hesarin kulttuuripalstalla artikkelin, jossa vertailtiin Beatlesiä ja Nicki Minajia, niin menin ilmoittamaan siellä mahdollisimman näkyvästi, että mielestäni Minaj on tuhat kertaa lahjakkaampi. Se on ihan aidosti mielipiteeni, mutta aiheutin sillä niin voimakasta raivoa keskustelijoissa, ihan tarkoituksella, että yhtäkkiä huomasin, että pääsyni koko Hesarin kommenttikenttään oli estetty.
Tarve leikkimieliseen provosointiin näkyy silloin tällöin myös Pykärin ratkaisuissa konserttilavoilla. Koska hänen musiikkinsa on elektronista, ja hän toimii tuottajana, joka rakentaa kappaleet studiossa useiden instrumenttien ja tietokoneensa avulla, hänen genrelleen ei ole luonteenomaista esiintyä klassisesti soitin kädessä spottivalon alla. Se avaa rajattoman määrän valintoja. Siksi hän pyrkii venyttämään kaikin keinoin myös käsitystä siitä, mitä oikeastaan on muusikon lavaesiintyminen.
– On käsittämätöntä, kuinka kaavoihin kangistunut onkaan ajatuksemme livekeikoista. Artistin halutaan olevan palvelija, joka täyttää yleisön tarkat toiveet, mutta jos vain hengailisin lavalla läppärini takana, kuten monet tekevät, niin eihän kukaan seuraavalla viikolla edes muistaisi koko esitystä. Etsin rajoja sille, mitä vaaditaan, että tapahtuma ylipäätään käsitetään keikaksi.
Pykäri on kerran muun muassa pysähtynyt kesken keikan lähettämään tapahtuman järjestäjälle laskua menossa olevasta konsertistaan. Suoritus näytettiin yleisölle lavaläppäriin yhdistetyllä projektorilla.
Toisella kertaa hän koetteli rajoja pyytämällä ystäviään, taiteilijaduo Biitsiä, ideoimaan keikan hänen puolestaan. Syntyi keskustelutapahtuma, jossa Pykäri itse oli yleisössä. Kaiuttimissa soitettiin muutama kappale levyltä, ja niiden välissä paneeli lavalla analysoi musiikkia.
– Muutamat yleisössä suuttuivat aivan tolkuttomasti. Eräskin huusi lavalle, että vittu mitä paskaa, ja lähti ovet paukkuen, Pykäri nauraa.
Suomen suosituin podcast
Humoristinen elämänasenne ja kevyen provosoinnin taito poikivat lopulta musiikin ohelle toisenkin varsin luontevan aluevaltauksen. Kun Pykäri asui vielä Vallilassa, hän sai silloiselta naapuriltaan, graafikkona ja bloggaajana tunnetulta Kasper Strömmanilta, kutsun liittyä hänen aisaparikseen juontamaan podcastia.
– Itse asiassa idea minun ottamisestani mukaan tuli muistaakseni Kasperin puolisolta Maija Louekarilta, eikä meiltä itseltämme alkuunkaan. Kasperille oli ehdotettu tuotantoyhtiön toimesta podcastin tekemistä, ja koska Maija oli joskus kuunnellut vierestä keskusteluitamme, hän totesi, että se voisi toimia myös ohjelmassa.
Ohjelma sai vaatimattoman nimen: Suomen suosituin podcast. Se alkoi vuonna 2017, ja tähän mennessä sitä on äänitetty ja julkaistu melkein 200 jaksoa.
Ennen tätä nimenomaista ohjelmaideaa Pykäri ei ollut varsinaisesti harkinnut koskaan podcastin tekemistä. Konsepti kaikkine komedian sävyineen on kuitenkin ollut hänelle erittäin luonteva ja palkitseva, sillä se antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään mitä pidättelemättömimmillä tavoilla.
– Hakeudun jatkuvasti tahallani materiaalin perässä tilanteisiin, joista normaali ihminen pakenisi. Mitä ärsyttävämpi, sen parempi. Jos joku provosoi minua, mietin ensimmäisenä, miten saan tilanteesta irti mahdollisimman hyvää sisältöä.
Vähän kuin Salo, mutta parempi
Nykyiseen kotiympäristöönsä Itä-Helsinkiin Mikko Pykäri muutti Vallilan-kodistaan vuonna 2012. Alkujaan hän on kotoisin Salosta. Ehkä juuri siksi Itä-Helsinki istui hänen mielihaluihinsa oikealla tavalla.
– Tämähän on ihan kuin Salo, mutta vähän parempi. Vähän kauniimpaa luontoa, vähän mukavammat kevyen liikenteen väylät ja vähän hienommat talot ja paremmin varustellut kaupat.
Erityisesti pientaloalueet ovat aina kutsuneet häntä. Hän omisti Vartioharjussa ensin nykyisen kotinsa naapuritalon, mutta sen valtava tontti halkaistiin kahteen, joten hän myi pois vanhan talonsa ja osti viereen syntyneen uuden tontin rakennuttaakseen alusta asti uuden puutalon. Rakentamisen ajaksi hän muutti tilapäisesti Vuosaareen.
– Olen aina ollut todella kiinnostunut asumisesta. En niinkään sen arkkitehtonisista ulottuvuuksista, vaan enemmän siitä, miltä se tuntuu. Se vaikuttaa ihmiseen paljon, minkälaisessa kodissa ja paikassa hän asuu.
Hän löysi talonsa suunnittelijaksi tunnetun arkkitehdin Marco Casagranden, joka antoi auliisti Pykärinkin osallistua omine ehdotuksineen. Piirtäminen kaikkine hienosäätöineen kesti peräti pari vuotta. Uudesta kodista on ollut myös ammatillista etua, sillä pohjimmaisesta kerroksesta löytyy nyt oma studio ja kunnon vanhan koulukunnan treenikämppäkin.
Ne ovat tosin asumisen alkuvaiheissa aiheuttaneet eriskummallisia ongelmiakin. Kun seinien sisäpinnoista alkoi pian muuton jälkeen irtoilla laattoja, Pykäri tilasi korjaustöitä varten paikalle laatoittajan. Käynnille saapunut mies kuitenkin heitti välittömästi soittimet nähdessään esitteensä lattialle ja halusi väkisin puhua musiikista ja kuulla kaiken musiikkialalla työskentelystä.
– Yritin kovasti ohjata keskustelua takaisin laatoittamiseen, mutta turhaan. Kehuin kaikin keinoin käsityön hienouksia ja sitä, kuinka teknisellä alalla on paljon taidetta helpompi karistaa työasiat mielestään illalla ja rentoutua. Ei auttanut. Viikkoa myöhemmin soitin hänen työnantajalleen ja ihmettelin, miksei pyytämääni tarjousta ole kuulunut. Sieltä kerrottiin, että mies oli jo irtisanoutunut ja lähtenyt muihin bisneksiin.
